Kolmen kirjan vuosi | Lööppi 3/2023
Satu Rämö kammoaa niin paljon aloittamista, että kirjoittaa ennemmin kolme kirjaa yhtä soittoa. Näin kirjoittamista ei tarvitse aloittaa kuin kerran.
Ainakin kulunut vuosi on ollut kirjailija, toimittaja, viestintäyrittäjä Satu Rämölle tapahtumarikas.
Hän on ehtinyt muuttaa perheensä kanssa sekä kotimaastaan Islannista Suomeen että Suomesta takaisin Islannin maaseudulle. Yhdessä lukukaudessa lasten suomen kielen taito parantui ja rikastui merkittävästi.
Rämö on myös kirjoittanut ja julkaissut kaksi fiktiivistä romaania. Islantiin sijoittuvat dekkarit Hildur ja sitä pikaisesti seurannut Rósa & Björk kasvavat trilogiaksi, kun sarjan kolmas osa Jakob ilmestyy marraskuussa.
Kaikki tämä reilussa vuodessa. Ja sitten dekkarit alkoivat vielä myydä kuin häkä.
Kutsuja kirjallisiin tapahtumiin satelee ympäri Suomea. Myös haastattelupyyntöjä on riittänyt. Ja palautetta. Kaikki haluavat palasen naisesta kirjailmiön takana.
– Enhän minä Suomeen muuttaessa arvannut, että kirjat alkaisivat myydä sillä tavalla kuin ne myyvät. Luojan lykky, että olimme täällä, Rämö puuskahtaa.
– Oli helpompaa lähteä kirjailijavierailuille Äkäslompolon väliaikaisesta kodista kuin Islannin Länsivuonoilta. Sieltä kun on ensin päivän matka maan kansainväliselle lentokentälle.
Aikaa on kuitenkin pitänyt raivata ja varata kolmannen dekkarin kirjoittamiselle. Siksi kirjailijan tämänvuotinen kesäloma on siirtynyt marraskuulle. Siksi perhe on viettänyt kesää Islannissa äidin takoessa yli kahdeksan vuotta vanhaa läppäriään milloin missäkin päin Helsinkiä. Siksi oli vaihe, jolloin Rämö ohjasi saapuvat sähköpostit suoraan kustantamoon. Siksi tätäkin haastattelua on yritetty tunkea kirjailijan kalenteriin huhtikuusta lähtien.
Satu Rämö, miksi ihmeessä näin järkyttävän kireä aikataulu?
– Kukaan ei ainakaan voi sanoa, että kustantaja painostaisi menestyskirjailijaa. Näin ei ole. Aikatauluehdotus on täysin omani. Tiesin, että kykenen kovaan tahtiin. Ainoastaan siihen en ollut varautunut, että samaan aikaan tapahtuisi niin paljon muutakin.
Rämö on kuluneen vuoden aikana myös menettänyt äitinsä.
Vain yksi aloitus
Dekkaritrilogian Rämö on kirjoittanut yhteen putkeen. Kirjailija on jatkanut tarinan parissa heti, kun edellinen kirja on lähtenyt valmiina painoon.
– En ole pitänyt lainkaan taukoja kirjojen välillä. Se on ollut oma, tietoinen päätökseni. Minä kun en tykkää aloittamisesta, hän sanoo painokkaasti. Samalla kirjailijan kädet hakeutuvat ohimoille ja sormet hierovat tovin päätä.
– Aloittaminen on ihan hirveää. Olen stressaantunut, pahantuulinen ja kaikkeen tyytymätön ihminen, kun tiedän, että pian pitää aloittaa uuden kirjan kirjoittaminen. Kursorin vilkkuminen tyhjällä näytöllä tuottaa niin ahdistavan tunteen, etten halua kokea sitä kovin usein.
Dekkaritrilogian kohdalla Rämön ratkaisu oli aloittaa vain kerran.
– Kun ei lopeta, ei tarvitse aloittaakaan kuin kerran, hän sanoo ja nauraa.
– Mieluummin uhraan kirjoitusprosessin välisen tauon kuin otan vastaan aloittamiseen liittyvän hirveän olon.
”Haluan aina tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.”
Aloittamisessa Rämöä pelottaa se, ettei tiedä, mitä tapahtuu. Tämä kirjoittaja ei nimittäin nauti tilanteesta, jossa kaikki on vielä mahdollista.
– Se ei kutkuta yhtään. Haluan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Silloin minä olen ohjaksissa ja minulla on turvallinen olo. Se taas mahdollistaa, että olen paljon luovempi.
Instagrammaaja Islannista
Islannissa asuva Rämö on 43-vuotias ekonomi. Uuden ihmisen tavatessaan hän yleensä esittelee itsensä kirjoittajana, sen verran kimurantti ja värikäs työsarka hänellä on.
Yhtäältä Rämö on viestintäalan yrittäjä, joka tekee yritys- ja markkinointiviestintää ja toimii Viinilehden osa-aikaisena toimituspäällikkönä. Toisaalta hän on kirjailija, joka on julkaissut ennen dekkareita kuusitoista kirjaa.
Jos olet milloinkaan hakenut suomenkielistä kirjatietoa Islannista, olet mitä todennäköisimmin törmännyt Rämön tuotantoon. Moni on myös osallistunut Islannin-matkalle, jonka ohjelmassa Rämöllä on ollut sormensa pelissä.
Rämö on intohimoinen instagrammaaja, jolla on yli 35 500 seuraajaa. Ja tietysti hän myös kouluttaa, esimerkiksi kirjailijoita sosiaalisen median hyödyntämiseen.
– En ikinä mainitse uudelle tuttavuudelle kaikista töistäni. Se kuulostaisi vain sekavalta ja aiheuttaisi hämmennystä. Toinen varmaan miettisi, onko tuolla kaikki aivan ok.
Instagramissa Rämö on ollut läsnä kanavan alkuajoista lähtien. Sosiaalisena mediana kanava tarkoittaa hänelle työntekoa ja tulonmuodostusta, mutta myös tärkeää kahvitaukopaikkaa, jossa saa olla sosiaalinen äidinkielellään.
– Kun asun siellä Islannissa, en juurikaan tapaa omankielisiäni ihmisiä.
Vaikka Instagram on työtä, luonteeltaan somen tekeminen on säilynyt aina huvin puolella.
– Työroolin myötä minulle on tullut entistä selkeämmäksi se, että instagrammaamisen on oltava hauskaa. En tarkoita pakotettua hauskaa, mutta mikäli homman tekemisestä ei nauti, tunnelma välittyy seuraajille.
Rämö on Instagramissa hyvin avoimen oloinen, vaikkei tietenkään kaikista asioistaan siellä kerro. Äidin menettämisen hän esimerkiksi toi seuraajilleen tiedoksi jo siksikin, että nämä tietäisivät, miksi feedissä oli poikkeuksellisen hiljaista kevättalvella.
– Se, mitä höpöttelen, on juuri sitä, miltä minusta tuntuu, ei mitään enempää tai vähempää.
Instan kautta Rämö on tutustunut seuraajiinsa ja saanut kavereita. Myös palautetta tulee päivittäin, paljonkin. Jokaiseen viestiin Rämö pyrkii vastaamaan.
Palautteissa saatetaan kertoa, kuinka Rämön kirjojen lukeminen on avannut lukujumin tai miten Hildur on ollut lukijalle ensimmäinen dekkari. Muutaman kerran lukija on havainnut lyöntivirheen ja arasti siitä huomauttanut. Seuraajat kertovat myös, missä medioissa ovat nähneet juttuja kirjoista tai kirjailijasta.
– Instagram on välitön kanava. Viestit ovat hyväntuulisia ja positiivisia, siksi siellä on kiva olla.
Tapahtumat taulukossa
Aamuisin Rämö käyttää yleensä tunnin verran aikaa sähköpostin ja Instagramin läpikäymiseen.
– Sen lisäksi, että minusta on kivaa ja kohteliasta vastata palautteeseen, ajattelen sen myös osaksi työtäni. Vastaan viesteihin usein aamulla, kun en ihan vielä jaksa keskittyä tarinaan.
Jossain vaiheessa pitää kuitenkin kirjoittaa.
– Tietysti tiedän kollegoita, jotka luovat samalla kuin kirjoittavat. Minä en pysty siihen!
”Käynnistän tietokoneen vasta kun tiedän, mitä kirjoitan.”
Ennen kuin hän edes istuu koneen ääreen, tehtynä on valtava määrä ennakoivaa taustatyötä.
– Avaan tietokoneen vasta, kun tiedän, mistä kirjoitan. Se on yksi tapa kiertää tyhjän paperin kauhua.
Ensimmäisenä Rämö miettii tarinan valmiiksi.
– Ajattelu vie aikaa. Minä kävelen, juoksen, teen ihan mitä vaan ja mietin.
Dekkarisarjan työstämisen Rämö aloitti tarinasta ja päähenkilöiden taustatarinoista.
– Pohdin, keitä nämä hahmot ovat ja miksi he ovat sellaisia kuin ovat.
Suunnitteluvaiheessa itse rikos on dekkaristin mielessä taka-alalla.
– Rikosjuoni on muuttunut aina kirjoitusvaiheessa eniten.
On kirjailijoita, jotka hahmottavat kirjojensa rakennetta liimaamalla seinät täyteen post it -lappuja. Rämö tekee saman taulukkolaskentaohjelmalla. Ennen ensimmäistäkään kirjoitettua lukua hän laatii excel-taulukon.
– Taulukkoon sijoitan ykkösluvun ja siinä suurin piirtein tapahtuvat asiat. Seuraavaan sarakkeeseen teen kakkosluvun sisältöineen ja etenen, kunnes parin viikon päästä minulla on monikymmenkohtainen taulukko valmiina.
Tämän jälkeen Rämö käy taulukkoa läpi uudelleen ja tarkastelee, ovatko mukana varmasti kaikki ne asiat, joista hän kirjassa haluaa kertoa, onko rikosjuoni oikealla paikalla, tulisiko vielä joidenkin lukujen paikkoja vaihtaa.
– Excel-taulukko on työmääräykseni. Sen avulla johdan itseni aloittamaan. Kun olen saanut työmääräyksen näyttämään melko järkevältä, ryhdyn kirjoittamaan ensimmäistä versiota. Aloitan ykkösluvusta ja päädyn viimeiseen lukuun. Kirjoittaminen on siinä vaiheessa hyvin mekaanista.
Kun suunnitelma on valmis, on olokin jälleen turvallinen eikä aloittaminen ahdista. Ensimmäisen version valmistuttua Rämö heittää taulukon pois ja alkaa muokata syntynyttä tekstimassaa.
Painosten kuningatar
Aiemmista kirjaprojekteistaan Satu Rämö tietää, että yli 20 000 myytyä kappaletta kaikissa formaateissa on nykyisin kirjalle hyvä saavutus.
Hänkin on julkaissut useita kirjoja, jotka eivät ole päässeet lähellekään tuota lukua.
– Siinä sitten ajattelee, että oli paljon muita syitä, miksi kirja kannatti tehdä, vaikka sen tekemisessä ei päässyt edes kuukausipalkalle.
Hilduria on nyt myyty yli 145 000 kappaletta, ja kakkososa Rósa & Björk on jo ylittänyt 100 000 myydyn kappaleen rajan. Kustantaja WSOY kertoo, että kirjasarjan oikeudet on myyty kymmeneen maahan. Hildurista on suunnitteilla televisiosarja. Näyttämöllekin tarina päätyy; Anne Rautiaisen ohjaama kantaesitys on tulossa Turun kaupunginteatteriin syksyllä 2024.
Kirjailijalta on kysyttävä menestyksestä.
Satu Rämö, pidätkö itseäsi menestyneenä kirjailijana?
– Myyntilukujen valossa kyllä. Numerot ovat siinä mielessä tärkeitä, että niistä konkreettisesti näkee, miten kirjat liikkuvat, hän sanoo.
– Vielä merkityksellisempää on palaute. Kuten se Instagram-seuraajani liki satavuotias sukulainen, joka oli Hildurin luettuaan sanonut, että toivoo elävänsä vielä kevään yli, että ehtisi lukea toisen osan. Toimitin hänelle Rósan ja Björkin palvelutaloon.
Rämö kuitenkin jää pohtimaan, miltä menestys tuntuu.
– Ainahan tätä on kirjoilleen toivonut. Mutta nyt, kun tapahtuu paljon asioita kerralla, on kaiken aikaa vähän kukkuluuruu.
Elämä ei kuitenkaan pysähdy menestykseen.
– Eikä sen kuulu pysähtyä. Ei tässä voi lopettaa kaiken tekemistä ja istua nautiskelemaan. Ehkä ennemminkin voin vuosien päästä katsella taaksepäin, että olipas se menestyksen aika kivaa.
Kulunutta vuotta ei ole voinut hallita mitenkään. Monet mukavatkin asiat ovat tulleet eteen ensimmäistä kertaa.
– Kirjoitin ensimmäisen fiktiivisen romaanin. Sitten se saa hurjia määriä lukijoita, kustantaja kertoo, ettei heillä ole koskaan ollut vastaavaa kirjailmiötä, tehdään televisiosarjaa ja mitä kaikkea. Se on ihanaa.
Mutta rutiini puuttuu.
– Tämän läpikäyminen saattaisi olla toisenlaiselle ihmistyypille kevyempää, mutta minä olen tosi rutiiniorientoitunut. Haluan aina tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Minulla on turvallisempi olo, kun olen itse ohjaksissa.
Kuulostaako tutulta? ●