Intohimoa kohti | Lööppi 1/2024
HSJ:n jäsenet hakevat ja saavat yhdistyksen apurahoja mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Yhdelle yleissivistävä itsensä kehittäminen tarkoittaa ikonimaalausta, toiselle uuden alan opiskelua.
Joskus jutun kirjoittaminen voi muuttaa uran suunnan. Näin kävi toimittaja Pekko-Joonas Rantamäelle vuonna 2021, kun hän laati Suomen Luonto -lehteen laajan artikkelin pääkaupunkiseudun taimenpuroista.
– Se oli käänne. Ymmärsin, mitä haluan jatkossa tehdä: pitkiä ja syventäviä aikakauslehtijuttuja.
Meritaimenjuttua kirjoittaessaan Rantamäki työskenteli kuntaviestinnän puolella. Luontoaiheet veivät kuitenkin niin tiukasti mukanaan, että hän hakeutui opintovapaalle. Rantamäki ryhtyi suorittamaan bio- ja ympäristötieteiden opintoja Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Ensimmäinen kurssi käynnistyi kevätlukukaudella 2022.
Perusopinnot sekä aine- ja yleisopintojen kursseja sisältävän urakan hän sai päätökseen vuoden vaihteessa.
– Tavoitteenani oli oppia mahdollisimman paljon lisää luonto- ja ympäristöasioista sekä biologiasta opintojen aikana.
Uudelle tutkinnolle ei niinkään ollut tarvetta. Rantamäellä on journalistiikan maisterintutkinto sekä liikuntatieteistä englanninkielinen maisterintutkinto.
– Tykkään opiskelusta.
”Huomasin, että nelikymppisenäkin voin oppia uusia asioita”.
Maapallon lämpötaseita
Helsingin seudun journalistien (HSJ) apurahaa Rantamäki haki avoimen yliopiston kurssimaksuihin.
– Yksi opintopiste maksoi 15 euroa.
Opinnot hän olisi suorittanut myös ilman apurahaa. Opintovapaalla tulotason laskiessa apuraha kuitenkin helpotti taloudellista tilannetta. Jo se, että apuraha myönnettiin, tuntui kannustavalta.
Kaikkinensa opintojen suorittaminen oli Rantamäelle miellyttävä kokemus.
– Aivan kuin ajatteluni olisi herännyt uudelleen eloon opintojen aikana.
Samalla hän löysi uusia piirteitä itsestään:
– Mietin etukäteen, miten selviän opintoihin kuuluvasta matematiikasta. Sen kanssa olin painiskellut viimeksi lukiossa. Oli kiva huomata, että näin nelikymppisenäkin pystyy oppimaan uusia asioita. Siinä sitten laskin maapallon lämpötaseita ja sain uutta varmuutta kykyihini.
Opintojen myötä luonto ja ympäristöaiheet ovat tulleet entistä läheisemmiksi.
– Ennen vuotta 2021 en ajatellut, että minusta tulisi luontotoimittaja.
Nyt Rantamäki työskentelee Opettaja-lehden toimittajana ja avustaa Suomen Luontoa. Hänen kynästään on syntynyt pitkiä, taustoittavia artikkeleita muun muassa silakasta, koskikorentoihin kuuluvista hankikorreista sekä selkälokin uhanalaistumisesta Päijänteellä. Juttuaiheita tulee vastaan kaiken aikaa, vaikkapa iltakävelyllä Vantaanjoen varressa.
Rantamäki toteaa opintojen muuttaneen häntä.
– Tiedän, mitä kohden haluan ammatillisesti suunnata. Opinnot syvensivät ymmärrystäni luonnosta ja ympäristöstä.
Nyt hän kokee olevansa hyvässä tilanteessa saadessaan työskennellä sellaisten asioiden parissa, joiden tekemisestä nauttii.
– Osittain voin kiittää siitä rohkeuttani jäädä opintovapaalle ja lähteä opiskelemaan.
Selkeämpää ilmaisua
Freelance-toimittaja Maarit Piippo alleviivaa apurahojen merkitystä erityisesti heille, joilla ei ole työnantajaa tarjoamassa koulutusmahdollisuuksia.
– Vaikka apuraha olisi vain muutamia satasia, sen merkitys voi olla freelancerille valtavan suuri, Piippo sanoo.
Hän on itsekin päässyt apurahojen turvin osallistumaan koulutuksiin ja tapahtumiin, joihin ei olisi muuten tullut lähdettyä. Isossa-Britanniassa hän osallistui videotyön kurssille apurahan avulla. Virkistysapurahalla hän on matkannut Italiaan kansainväliselle taideleirille. Yksi villeimmistä hankkeista oli osallistuminen teeaiheiselle kurssille niin ikään Lontoossa. Kurssin sangen arvokkaisiin osallistumismaksuihin Piippo haki ja sai apurahaa.
HSJ:n apurahan avulla Piippo täydensi muutama vuosi takaperin selkokielen osaamistaan. Apurahan hän käytti Selkokeskuksen järjestämän kurssin osallistumismaksuun ja alan tuoreimman oppikirjan hankkimiseen.
– Selkokieli kiinnostaa minua sekä aiheena että ilmiönä.
Kurssilta jäi parhaiten mieleen se, miten tärkeä kommunikointiväline selkokieli nyky-Suomessa on. Heitettiinpä kurssilla ilmaan jopa ajatus siitä, mahtaisiko selkokielen menetelmiä hyödyntäen syntyä entistä parempia juttuja.
Piipon omaankin kirjoittamiseen on selkokielen periaatteista ollut hyötyä. Puhuessaan – esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa – hän myös keskittyy tietoisesti hidastamaan puheen tempoa ja välttämään monimutkaisia ilmauksia ja lauserakenteita.
Kollegoita Piippo rohkaisee hakemaan apurahoja mitä erilaisimpiin projekteihin. Tarkkana tulee olla, että haettava kohde täyttää apurahan saamisen edellytykset, hän muistuttaa.
– Yleensä pienempien apurahojen hakemuslomakkeen täyttämiseen ei kulu suuresti aikaa.
Luostarin rauhaa
Graafinen suunnittelija Riikka Haahti on maalannut ikoneita jo parinkymmenen vuoden ajan. Ensimmäiselle ikonikurssille häntä houkutteli osin ajatus siitä, ettei ikonia maalatessa mitään tehdä omasta päästä. Toisin kuin työssä, siinä ei tarvitse, eikä edes saa, olla luova.
Nyt takana on lukuisia kursseja niin Helsingissä kuin Valamon luostarissakin. Kesällä 2022 hän osallistui HSJ:n myöntämän apurahan turvin Valamossa pidemmälle kurssille, niin sanotulle ikonilinjalle.
Valamon kansanopiston järjestämille kursseille Haahti hakeutuu sekä korkeatasoisen opetuksen että luostarin poikkeuksellisen tunnelman vuoksi. Kymmeniä työvaiheita vaativaa työtä ei voi tehdä hyppien samalla asiasta toiseen.
– Ikonimaalaus vaatii keskittymistä. Minulle sopii luostarin hiljaisuuteen vetäytyminen ja keskittyminen siellä. Kurssilla on kuitenkin kaiken aikaa kiire maalaamaan ikoniluokkaan. Välissä tulee hieman käveltyä Heinäveden kauniissa luonnossa, jotta jaksaa jälleen maalata.
Ikonilinjalla opettajina toimivat ikonografi Alexander Wikström ja ikonikonservaattori ja maalari Antti Narmala, Haahden mukaan maan parhaat taitajat.
Ikonin maalaaminen ei ole nopeaa puuhaa. Valmiin työn tulee kuivuakin puoli vuotta ennen kuin se viimeistellään öljyämällä.
Haastattelun yhteydessä Haahti esittelee ikonia, jota hän on työstänyt parin vuoden ajan.
Tiedustellessani, onko ikonimaalaus työtä vai lomaa, Haahti pysähtyy toviksi miettimään.
– Onhan se oikeastaan aikamoista työntekoa, hän lopulta sanoo.
– Aluksi se oli harrastus työn ohessa, käsillä tekemistä tietokoneen edessä istumisen vastapainoksi. Mutta nyt minä olen tehnyt jo kaksi tilausikoniakin, hän kertoo tyytyväisenä.
– Siitä ihanaa opiskeltavaa ikonit ovat, etteivät opinnot koskaan lopu. Aion opiskella ikonimaalausta loppuelämäni. ●
”Apurahat ovat tarjonneet mahdollisuuksia asioihin, jotka olisivat saattaneet olla muutoin ulottumattomissa.”
YLEISSIVISTÄVÄÄ ITSENSÄ KEHITTÄMISTÄ
Helsingin Seudun Journalistien rahaston apurahaa jaetaan ammattialaa sivuaviin opintoihin, kirjahankintoihin ja yleissivistävään itsensä kehittämiseen.
Viime vuosina apuraha on johdattanut yhdistyksen jäseniä esimerkiksi Lasia ja posliinia -kurssille, osallistumaan Pentti Saarikoski -seminaariin, työstämään savea, taloustieteen ja rahoituksen opintoihin sekä opiskelemaan näyttelijäntyötä. Onpa sitä myönnetty myös ikkunoidenkunnostuskurssille.
Iso osa myönnetyistä apurahoista sivuaa tiiviisti kirjoittamista: apurahaa on jaettu tietokirjoittajakoulun opintoihin, luovan kirjoittamisen kursseille osallistumiseen, Kasva kirjoittajaksi -koulutukseen ja esimerkiksi
esseekurssin osallistumismaksuun. HSJ:n tuki on mahdollistanut osallistumisen kirjoittaja-klubiin ja Long Play -iltakouluihin.
Myös kieltenopiskelu kiinnostaa HSJ:n jäseniä. Apurahaa on käytetty ainakin italian opintoihin Italiassa, ruotsin yksityistunteihin, ukrainan verkko-opintoihin, kielikursseihin Espanjassa, japanin kielen alkeisiin tutustumiseen sekä heprean, hindin, ranskan, venäjän ja viron kielen opintoihin.
Kevään apurahoja voi hakea 18.3.−7.4. ●