Jos Sonja Saarikoski olisi diktaattori, hän räjäyttäisi yhden asian | Lööppi 4/2023
Toimittaja Sonja Saarikosken kirja Naisvangit (Siltala) julkaistiin syyskuussa. Kolmevuotisen selvitys- ja kirjoitustyön jälkeen syntyi teos, joka pureutuu syvälle suomalaiseen rikollisuuteen. Kirja kertoo niin miesten ehdoilla suunnitelluista laitoksista kuin naisista niiden sisällä. Lööppi kysyi esikoistietokirjailijalta seitsemän kysymystä.
Tervehdys! Kerro alkuun, mistä kirjasi sai alkunsa.
– Kuukausiliitteen jutusta [2017], jossa olin viikon vankina Hämeenlinnan uudessa silloisessa naisvankilassa. Silloin havahduin siihen, että muurien sisällä on paljon hyvinvointiyhteiskunnan kirjoittamatonta historiaa. Kysyin vankilanjohtajalta, voisinko kirjoittaa vankilasta kirjan.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin kirja on valmis. Sitä luetaan ja siitä keskustellaan ympäri Suomen. Miltä tuntuu?
– Tosi ristiriitaiselta. Tykkään enemmän prosessista kuin julkaisuvaiheesta. Kun kirja meni painoon, se oli siinä. Se on kauhistuttavaa, pelottavaa ja tietysti myös helpottavaa. Nyt olen toki onnellinen.
Miten kirjan kirjoittaminen erosi leipätyöstäsi, narratiivisten lehtijuttujen kirjoittamisesta?
– Oikea käsittelytapa oli paljon vaikeampi löytää kirjaan kuin lehtijuttuun. Lehtijuttuun mahtuu tavallaan vain yksi stoori, kirjaan paljon enemmän. Tässä kirjassa yhtenä tavoitteenani oli esimerkiksi se, että halusin kertoa keskenään ristiriitaisia tarinoita.
Mitä tarkoitat keskenään ristiriitaisilla tarinoilla?
– Kirjassa ei anneta esimerkiksi yksiselitteisiä vastauksia siihen, mistä rikollisuus johtuu tai pitäisikö rangaistuksia keventää. Kirjassa näkyy esimerkiksi se, miten eri tavoilla kirjan kaksi keskeistä henkilöä, Paula ja Sabrina, tulkitsevat seksuaalisen hyväksikäytön vaikuttaneen elämiinsä.
”Kirjaa ei kannata kirjoittaa, jos saman asian voisi kertoa jossain toisessakin muodossa.”
Mikä on vinkkisi toimittajalle, joka haaveilee tietokirjan kirjoittamisesta?
– Ideasta pitää olla tosi, tosi kiinnostunut! Meillä kaikilla on vain muutamia sellaisia aiheita, joihin jaksaisi paneutua loputtomasti. Kirjaa ei kannata kirjoittaa, jos saman asian voisi kertoa jossain toisessakin muodossa.
Otetaan vielä ajatusleikki. Jos olisit diktaattori, minkä yhden asian muuttaisit suomalaisessa yhteiskunnassa selvitystyösi perusteella?
– Räjäyttäisin lastensuojelun. Sitä pitäisi uudistaa jotenkin niin, että huostaanottoihin päädyttäisiin harvemmin. Ne ovat kalliita ja toimivat huonosti. Monesti niihin päädytään siksi, että ennalta ehkäisevät palvelut eivät ole aiemmin toimineet.
Miten ajattelusi on muuttunut kirjan teon aikana?
– Joskus uskoin esimerkiksi mahdollisuuksien tasa-arvoon. En usko enää. ●
Lööpin uudessa juttusarjassa kysytään ajankohtaisilta henkilöiltä ajankohtaisia kysymyksiä.