Somekansa kohisee | Lööppi 1/2024
Kumpi on journalismille tärkeämpää, paljastaminen vai kontekstointi? Miten perinteinen media voisi käsitellä somea muuttumatta itse sen kaltaiseksi? Miksi pertsamedian on niin vaikeaa puhua somesta totta? Kuumia kysymyksiä, jotka täällä lukijapuolella askarruttavat.
Somen kohut kelpaavat pertsalle, kunhan ne puunataan kalustettuihin huoneisiin sopiviksi. Kun joku sanoo somessa ”tapa ittes läskihuora”, kertoo pertsamedia, että alatyylisesti kommentoitiin. Kun joku kirjoittaa, että kommarit saunan taa, luemme, että eriäviä mielipiteitä sikisi. Kun joku ilmoittaa lähtevänsä tappamaan itsensä, pertsa osoittaa sen vieruskaveria, joka luojan kiitos esti aikeen, katsokaa, tässä kunnon kansalainen. Pertsa sievistää some-elämän pysähtyneeksi kuvaksi omasta itsestään.
Kun journalisti katsoo peiliin, se tahtoo nähdä siellä objektiivisen sanansäiläsankarin, vaivojaan säästelemättömän todellisuuden tulkitsijan. Kun tämä haavekuva törmää someen, se pyyhkii nappaskengistään roiskeita ja pohtii kavereiden kanssa, miten tästä kaikesta saisi muotoilluksi koherentin lauseen. Eikö somea ole mahdollista käsitellä ilman, että joutuu itse samaan rapaan? Onhan sodistakin mahdollista raportoida ottamatta puolta, puoluekokouksista liittymättä aatteeseen ja onnettomuudesta ilman, että itse ajaa päätä pahkaa mäntyyn. Miksi juuri some on maasto, jossa journalismin on niin vaikeaa edetä? Miksi juuri somen höllyvä, ruma ja haiseva suo on kierrettävä pitkospuita pitkin?
Kun Teemu Selänne paljastaa todellisen eli kauhtuneen ja takkuisen karvansa viestipalvelujen vapaudessa, pertsa kirjoittaa, että Selänne oli ”kriittinen” ja sai aikaan ”keskustelua” aivan kuin Selänne olisi tunnettu yhteiskunnallisista kannoistaan eikä siitä, että on joskus osannut osua keppinsä lavalla mustaan kumiin.
”Sovittaisko porukalla, että kutsutaan tuota arvosteluksi?”
Kaikkien äänet on saatava kuuluviin, kaikki saavat puhua – ilman muuta, mutta miksi oma kieli on pantava toisen suuhun?
Vakavaksi asia muuttuu, kun tassut upotetaan yhteisten asioiden sormivärilootaan. Nimittäin, kun pertsa puleeraa painokelvotonta kelvolliseksi politiikan pilttuussa, muuttuu journalistinen tyyliseikka poliittiseksi teoksi ja toimittaja tulee ottaneeksi poliittista kantaa, vaikka tarkoitus oli vain käyttäytyä.
Perinteisten puolueiden pienistäkin tölväisyistä pertsa nostaa kohun, mutta kun populistipuolueen sankarit säntäilevät törky suussaan, katsotaan vierestä. Siellä tuokin taas soimaa, pilkkaa, nimittelee ja osoittelee, mutta sovittaisko porukalla, että kutsutaan tuota arvosteluksi. Toki se yksi vittua huusi, mutta ehkä se yritti sanoa, että tuomitsee jyrkästi. Niin, ehkä kyse on vain siitä, että pertsa kaipaa kiertoilmaisujen kasarille. Kukapa ei. Sääli, ettei sinne enää pääse.
Sinne ja tänne säntäilevästä somesananvaihdosta tulee pertsan mankelissa tylppää ja sävytöntä käytöstapaa niin kuin käytöstavat olisi se, mikä somessa tapahtuu. Pertsa katsoo somea peilin kautta ja välimatkan päästä ehkä ajatellen, että tällä tavoin oma tontti säilyy puhtaana, mutta mikä tontti se on? Järkevä tontti, kohtuullinen tontti, asiallinen tontti. Se on minullekin rakas, harmi vain, että sen arvo laskee.
Some on mitä sattuu, rähjäinen, kiiltäväksi puunattu, keuliva, ilkeämielinen, tunteikas ja tyly, hellä, vetoava ja raaka, mutta tästä minä en pertsan perusteella tietäisi mitään. Pertsa katsoo somea kuin se olisi joku hullu setä, joka on häissä unohtanut sukat jalastaan, sen naamakin ykii, alkaako se kohta kuolata, no, yritetään nyt pitää se porukalla pystyssä, kuuluuhan se sentään sukuun.
Pertsa nappaa somesta aiheita ja ihmisiä kuin turisti isoja nisäkkäitä metsästyssafarilta ja sitten esittelee niitä kuin trofeita. Tämmöisen kellistin ja naarasin rantaan! Jos siltä kysyy, miksi juuri tuon sarvekkaan nappasit, se vastaa, että sitä ne kaikki muutkin oli jahtaamassa. Vaikeaa ajatella, että pertsan raportti savanniretkeltään jaksaisi innostaa, jos samaan aikaan tarjolla on seepran niskaan vyötetty GoPro. Sillä tämä juuri on pertsamedian ja somen ero: siinä missä pertsa kertoo seikkailuistaan, some ottaa sinut omiinsa mukaan. ●
Kaarina Hazard on vapaa kirjoittaja.