Jakolinjoja kaivava mediajohtaja | Lööppi 3/2023
Lööpin kolumnisarjassa on vuorossa Helsingin Sanomien HS Vision taloustoimittaja Elina Lappalainen. Hän seuraa työssään kasvuyrityksiä ja teknologiailmiöitä.
Kesäkuun 28. päivänä Keskisuomalainen Oyj:n konsernijohtaja ja Medialiiton puheenjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi kirjoitti X:ssä (entinen Twitter) seuraavasti:
”Natsi-vitsailut ovat hölmöä toimintaa. Ja asia pitää avata myös median toimesta kunnolla. Samoin on hyvä avata asioita kommentoivien asiantuntijoiden poliittiset taustat.”
Kangaskorpi viittasi Helsingin yliopiston historian dosenttiin Oula Silvennoiseen, joka oli kommentoinut mediassa elinkeinoministeriksi nimitetyn Vilhelm Junnilan yhteyksiä äärioikeistoon. Silvennoinen toimii vihreiden varavaltuutettuna Helsingissä. Perussuomalaisten leiristä hyökätään toistuvasti häntä vastaan ja kyseenalaistetaan hänen asemansa tutkijana.
Mutta miksi vaikutusvaltainen mediajohtaja viljelee samaa retoriikkaa?
”Kyseenalaistiko YLE edellisen hallituksen startin näin reippaalla tavalla kun tämän hallituksen? Nyt ainakin haastetaan aika rapsakalla tavalla”, Kangaskorpi postasi puolestaan 22. kesäkuuta.
Kangaskorvelle on X:ssä tyypillistä kehua kokoomuspoliitikkoja ja nälviä vasemmistolle. Hän on myös toistuvasti nostanut siellä esiin maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia ja vaatinut kovempia rangaistuksia.
Kangaskorven some-toiminta on ristiriidassa sen kanssa, miten monet mediatalot ohjeistavat omia toimittajiaan. Toimittajan somessa esittämät mielipiteet eivät saa vaarantaa yleisön käsitystä uutistyön riippumattomuudesta ja tasapuolisuudesta.
Entä kun asialla on merkittävä omistaja ja johtaja – miten se vaikuttaa mediabrändiin ja lukijoiden kokemaan luottamukseen? Kangaskorpi on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolla on konkreettista valtaa esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksessa. Pro Markkinatalouden kautta hän on ollut päättämässä suoraan poliitikkojen vaalirahoituksesta.
”Journalismi tarvitsee puolustamista.”
Myös lehdistöä vastaan on hyökätty kuluvan kesän aikana hätkähdyttävällä tavalla. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ja eräät puolueen kansanedustajat syyttivät mediaa ajojahdista, mutta syytöksiä puolueellisesta mediasta ovat esittäneet myös muut puolueen kansanedustajat ja puhemiehenä toimiva Jussi Halla-aho.
Sanomalehdet ovat pääkirjoituksissa pohtineet, miten syytökset murentavat suomalaista luottamusyhteiskuntaa. Silmiinpistävää on, että Kangaskorpi ei ole (ainakaan tätä kirjoitettaessa) puolustanut journalismia ja ottanut kantaa asiaan – toisin kuin hänen asemassaan voisi olettaa. Tässä kontekstissa Kangaskorven aikaisemmat puheet etelän mediasta asettuvat erikoiseen valoon.
Suomen Lehdistön haastattelussa Kangaskorpi selitti esimerkiksi Keskisuomalaisen AlfaTV:n taustayhtiöön tekemää sijoitusta sanomalla, että ”se sopii arvopohjaamme sitä kautta, että meille moniarvoisuus on iso juttu”. Kangaskorpi arvioi, että suomalaisen mediakentän arvoerot tulevat esiin ennen kaikkea maakunnallisten medioiden ja ”etelän median” välisessä juovassa. Mitä Kangaskorpi ajattelee erilaisten arvojen olevan ja miten ne näkyvät, se ei jutusta selviä.
Suomalaisten vahvan medialuottamuksen taustalla on ollut myös se, että sanomalehtemme ovat pääosin olleet 1950-luvulta lähtien puoluepolitiikan yläpuolella, sitoutumattomia. Nimenomaan maantieteellisesti hajautunut lehdistö on ollut rakentamassa median hyvinvointivaltiota, toteavat esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkijat Heikki Heikkilä, Heikki Hellman ja Liisa Ovaska tuoreessa teoksessaan Mä lehden luin.
Lehdet ovat palvelleet kaikkia kansanosia. Tämä eroaa merkittävästi maista, joissa on poliittisesti polarisoitunut media ja lukijat jakautuvat myös sosioekonomisen taustansa perusteella.
Suhteessa tähän suomalaisen journalismin perinteeseen Kangaskorven puheet näyttävät olevan irtiotto tai poikkeavan totutusta linjasta. Journalismi tarvitsee puolustamista, ei mediajohtajaa joka kaivaa maata omiensa alta. ●