Ajassa kiinni | Lööppi 1/2023

Teksti Kamilla Rajander | Kuvitus Outi Kainiemi | Lööppi 1/2023

Koronauutisointi, ilmastonmuutos, kuvajournalistien kokemukset kriisialueilla, vähemmistöjen representaatio mediassa, toimittajien työssäjaksaminen, tietoturvakäytännöt, Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Journalistiikan opiskelijoiden graduaiheiden kirjo on laaja, mutta niitä yhdistää yksi asia: ajankohtaisuus.

– Tällä alalla ajankohtaisuuden voi ajatella olevan verissä. Vaikka empiirisen aineiston tapahtumat olisivat vanhempia, graduissa kiinnekohta on nykyhetkessä ja aihevalinnassa reagoidaan senhetkisiin olosuhteisiin, sanoo Tampereen yliopiston journalistiikan apulaisprofessori Heikki Heikkilä.

Hän on ohjannut graduja 2000-luvun alkupuolelta asti.

Lopputöiden aiheet kumpuavat käytännön työstä, josta opiskelijoilla on kokemusta esimerkiksi kesätöiden ja työharjoitteluiden kautta. Toimittajan työhön liittyy usein paljon haastattelemista, joten monet opiskelijat haluavat kerätä myös graduaineistonsa tutkimushaastatteluita tekemällä. Toinen yleisimmistä metodeista on tekstianalyysi.

– Välillä opiskelijoitamme pääsee mukaan erilaisiin tutkimushankkeisiin, joiden kautta on mahdollista saada esimerkiksi valmista aineistoa gradua varten, Jyväskylän yliopiston journalistiikan professori Mikko Villi sanoo.

Tulevaisuuden tekijöitä

Sekä Heikkilä että Villi uskovat, että graduaiheet antavat osviittaa siitä, millaisia asioita alalle valmistuvat pitävät tärkeinä ja mihin he haluavat kiinnittää työssään huomiota.

– Uskon, että jos opiskelija on tehnyt gradunsa esimerkiksi toimittajien työssäjaksamisesta, hän on myös työelämässä valmiimpi kohtaamaan ja käsittelemään aiheeseen liittyviä ongelmia, Heikkilä sanoo.

Villin mukaan Jyväskylän yliopiston journalistiikan opinnoissa katsotaan vahvasti eteenpäin ja kiinnitetään huomiota siihen, miten media-ala kehittyy. Tämä näkyy myös siinä, että graduissa tutkitaan esimerkiksi lisättyä todellisuutta journalismissa, livejournalismia tai muita uusia journalismin muotoja.

Graduaiheen valinnalla opiskelija voi vaikuttaa siihen, millä journalismin osa-alueella haluaa erityisesti vahvistaa osaamistaan ja kehittää ammattitaitoaan. Se voi edesauttaa tulevaisuudessa myös työpaikan saamista.

Vaikka graduja tehdään monipuolisesti eri aiheista, katvealueitakin on.

– Yleensä töiden näkökulma on toimittajissa ja yleisönäkökulma on harvinaisempi tai siitä puhutaan toimituslähtöisesti. Käsitys yleisöstä ei ole silloin sama kuin miten yleisö itse sen kokee, Heikkilä kertoo.

– Myös kansainvälisiä aiheita käsitellään lopputöissä vähäisesti.

Oli aihe mikä tahansa, gradu ei ole irrallaan käytännön työstä. Tutkielman tekeminen opettaa työelämässäkin hyödyllisiä taitoja, kuten kokonaisuuden hallintaa, kirjoittamista sekä tiedon hakemista, arviointia ja analysointia. Alalle työllistyminen ei vaadi tiettyä koulutusta, mutta maisterintutkinnon suorittaminen loppuun kannattaa.

– Gradu lisää suoraan opiskelijan osaamista ja tekee hänestä paitsi paremman tutkijan myös paremman journalistin. Toivon, että työnantajat näkisivät maisterikoulutuksen arvon muutenkin kuin tittelin takia, Villi sanoo.

Vaikka yliopistoissa mietitään jatkuvasti, miten opiskelijat saadaan pidettyä opintojen parissa työelämän imusta huolimatta, enemmistö opiskelijoista on motivoitunut saamaan opinnot valmiiksi. Osa suorittaa tutkinnon loppuun määräajassa, mutta jotkut palaavat viimeistelemään opintonsa keskityttyään välissä jonkin aikaa pelkästään työntekoon.

– Kokemukseni mukaan opiskelijat pitävät valmistumista tärkeänä, vaikka he olisivat työllistyneet alalle jo opintojen aikana. Työsuhteet ovat moninaisia, mutta valmistumista pidetään tärkeänä vakaamman tulevaisuuden takaamiseksi, Heikkilä sanoo.

Tietoturvauhat toimittajan työssä

Petri Markkanen tutki pro gradu -tutkielmassaan toimittajien tietoturvaa. Neljää toimittajaa haastattelemalla hän selvitti, miten tietoturva näkyy toimittajien työssä ja millaisia tietoturvauhkia työssä koetaan. Markkanen nostaa työnsä johdannossa esiin lisääntyneet kyberuhat ja huomauttaa, ettei aihetta ole aiemmin toimittajien näkökulmasta juuri tutkittu.

Tutkielmaan haastatellut toimittajat pitävät tietoturva-asioita itselleen melko etäisinä ja abstrakteina. Aikaisempien tutkimusten mukaan tutkivat toimittajat ovat paremmin tietoisia työhönsä kohdistuvista tietoturvauhista. Markkasen haastattelemat toimittajat pitivät työtään vähäriskisenä, eikä suurin osa heistä työskennellyt tutkivan journalismin parissa. Markkanen uskoo, että tämä selittää ainakin osittain sitä, miksi haastatteluissa esiin nousseet uhkakuvat ovat enemmänkin teoreettisia.

Kaikki haastatellut pitivät tärkeänä lähteidensä suojaamista, mutta tutkimuksessa kävi ilmi haaste lähdesuojan kaksisuuntaisuudesta eli siitä, että tietoturvallinen viestintä on myös lähteen itsensä vastuulla. Osa haastatelluista myös piti omia tietoturvataitojaan riittämättöminä. Suurimpina konkreettisina aiheeseen liittyvinä pelkoina toimittajilla ovat tutkielman mukaan häirintä sosiaalisessa mediassa ja maalittaminen.

Petri Markkanen: ”Kyllä mä niinku aika housut kintuissa olisin jos jotain tulisi.” Suomalaisten journalistien kokemuksia toimitustyön tietoturvasta. Jyväskylän yliopisto, 2022.

Kutsumusammatissakin voi uupua

Sekä Jussi Salmela että Alina Koskela käsittelivät graduissaan toimittajien työuupumusta. Salmela tutki, mitkä asiat aiheuttavat toimittajille työuupumusta, miten toimittajat tunnistavat uupumuksen oireet ja minkä keinojen kautta toimittajat näitä oireita käsittelevät. Hän käytti aineistonaan Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen Media Work 2030 -hankkeessa kerättyjä haastatteluja.

Koskela puolestaan tarkasteli aihetta nuorten toimittajien näkökulmasta ja keräsi aineistonsa haastattelemalla viittä suomalaisissa mediataloissa työskennellyttä toimittajaa.

Salmelan työstä käy ilmi, että vaikka moni toimittaja kokee olevansa kutsumusammatissaan, alan haasteet lisäävät työn kuormitusta ja voivat johtaa uupumiseen. Tällaisia haasteita ovat muun muassa työn ja vapaa-ajan sekoittuminen, kiireen lisääntyminen, vaatimukset monen asian hallitsemisesta samanaikaisesti sekä huolet alan tulevaisuudesta.

Nuorten toimittajien työuupumuksen riskiä nostavat muun muassa huono työilmapiiri, pätkätyöllisyys, huono esihenkilötyö sekä se, että vaikka työlle omistautuisi, se ei ole aina palkitsevaa.

Koskelan tekemien johtopäätösten perusteella nuorten toimittajien työuupumuksen riskiä nostavat muun muassa huono työilmapiiri, pätkätyöllisyys ja sen aiheuttama epävarmuus, huono esihenkilötyö, huonon työvuorosuunnittelun aiheuttamat ongelmat palautumisessa sekä se, että vaikka työlle omistautuisi, se ei ole aina palkitsevaa. Uupumukselle ei kuitenkaan yleensä ole pelkästään yhtä syytä, vaan siihen vaikuttavat monet eri asiat.

Alina Koskela: ”Mä haluan pelastaa itseni tältä alalta.” Nuorten toimittajien kokemuksia työuupumisesta toimitusympäristössä. Tampereen yliopisto, 2022.

Jussi Salmela: Tunnistaako toimittaja uupumuksen? Tutkimus nykypäivän toimittajille työuupumusta aiheuttavista tekijöistä. Jyväskylän yliopisto, 2022.

Poikkeusaika ei välittynyt uutiskuvista

Sami Nurmi tutki gradussaan valokuvia, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa koronapandemian alkuaikoina vuonna 2020. Kuvia analysoimalla hän selvitti, millaista todellisuutta uutiskuvien representaatiot rakensivat ja heijastivat pandemian ensimmäisen aallon aikana.

Nurmi havaitsi, että monet koronauutisoinnissa käytetyistä kuvista eivät täyttäneet uutiskuvan kriteerejä vaan olivat henkilökuvia, joiden merkitys korostui vasta kuvaan liitetyn tekstin avulla. Kuvissa olleet henkilöt olivat usein niin sanottuja tavallisia kansalaisia ja koronaan suorasti tai epäsuorasti linkittyvissä ”tavallisissa” ammateissa työskenteleviä ihmisiä. Toistuvia aiheita kuvissa olivat terveydenhuolto sekä rajoitukset ja talous. Koronaan sairastumista ei kuvissa juuri esitetty.

Tutkielmansa johtopäätöksissä Nurmi toteaa, että myös poikkeuksellisena ajankohtana kuvat ja visuaaliset järjestykset olivat kuvissa yllättävän tavanomaisia eivätkä poikkeusolosuhteet välittyneet kuvista kovin vahvasti. Poikkeuksen tähän tekivät kuvissa näkyneet kasvomaskit ja muut koronalta suojautumisen välineet, joiden määrä kuvissa pandemian alettua kasvoi. Nurmi toteaa representaatioiden olleen melko universaaleja.

Sami Nurmi: Ensimmäinen aalto. Kuvajournalistiset representaatiot Helsingin Sanomien koronauutisoinnissa. Tampereen yliopisto, 2022.

Lisätty todellisuus taipuu kankeasti journalismiin

Oskari Valtonen tutki gradussaan lisätyn todellisuuden eli AR:n käyttöä journalismissa. Hän keräsi aineistonsa haastattelemalla kuutta Helsingin Sanomien ja Ylen toimittajaa, jotka ovat työssään olleet mukana AR-toteutuksissa.

Yle on käyttänyt lisättyä todellisuutta esimerkiksi vaali- ja urheilulähetyksissä. Suomalaiset sanomalehdet eivät juurikaan ole vielä käyttäneet journalismissaan lisättyä todellisuutta, mutta Helsingin Sanomissa sitä on hyödynnetty muutamia kertoja infografiikan esittämiseen. Valtonen toteaa, että toistaiseksi AR:n käyttö journalismissa on Suomessa ollut enemmänkin kokeellista.

Tutkielman tuloksista käy ilmi, että varsinkin televisiossa lisätyn todellisuuden käyttäminen tuo uusia tapoja tiedon esittämiseen. AR-teknologian avulla lähetyksiin voidaan luoda elementtejä, jotka eivät onnistuisi fyysisillä lavasteilla. Toisaalta sopivien sisältöjen keksiminen hidastaa haastateltujen mukaan uuden teknologian käyttöönottoa. Lisätyn todellisuuden haasteiksi tutkielmassa mainitaan myös esimerkiksi huono kuvanlaatu, lähetyksen viiveet ja se, että AR:n tekemiseen kuluu paljon aikaa ja työtä. Ainakin toistaiseksi lisätyn todellisuuden käyttö lehdissä tuntuu tutkimuksessa haastateltujen mielestä kankealta. Lisäksi rahalliset resurssit voivat rajoittaa AR:n käyttöä.

Oskari Valtonen: ”Semmoinen pieni luova hulluus siinä, että kokeillaan ihan nyt mitä vaan.” Lisätty todellisuus osana suomalaista journalismia. Jyväskylän yliopisto, 2023.

Myös näistä aiheista tehtiin gradu vuonna 2022

Sanna-Leena Santapakka: ”You use them, not let them use you.” Pohjoismaisten iltapäivälehtien journalistiset sosiaalisen median strategiat. Jyväskylän yliopisto, 2022.

Iina Thomsson: Parisuhdeväkivallan kehystäminen suomalaisissa iltapäivälehdissä ennen koronaa ja pandemian ensimmäisenä vuotena. Jyväskylän yliopisto, 2022.

Joonas Laine: ”Ei joltakin muotisuunnittelijalta tulla kysymään, oliko tietoinen valinta perustaa perhettä uran aikana.” Huippu-urheilijoiden kokemuksia vanhemmuuden käsittelystä suomalaisessa urheilumediassa. Jyväskylän yliopisto, 2022.

Veikko Eromäki: ”Image on kaupungistumisen ääni.” Aikakauslehden konsepti ja journalismin idea. Tampereen yliopisto, 2022.

Susanna Piiroinen: Journalistinen autonomia järjestölehdissä. Miten suomalaisiin järjestölehtiin yritetään vaikuttaa? Tampereen yliopisto, 2022.

Minna Judén: Iloinen leski vai kallis vihannes? Ikääntyneiden toimijuus paikallislehdessä. Tampereen yliopisto, 2022.

Tero-Mikko Talaslahti: Toimittaja aidan takana. Hybridiammattilaisten näkökulmia ammattietiikkaan mediatyön murroksessa. Tampereen yliopisto, 2022.