Kun on kiire | Lööppi 1/2023

Etusivu > Lööppi > Kun on kiire | Lööppi 1/2023

Iltapäivälehden nopearytmisessä toimituksessa ei jää paljon aikaa juttujen editointiin. Iltalehden uutispäällikkö Teemu Stubin vannoo kieliopin nimeen.

Teksti Tiiu Pohjolainen | Lööppi 1/2023

Share in X Share in Facebook

Kun Iltalehden uutispäällikkö Teemu Stubin aloittelee iltavuoroa, hän tietää, että ensimmäisinä ovat yleensä edessä kiireisimmät tunnit. Vuoron vaihtuminen tarkoittaa tilanteen läpikäymistä useammassakin kokouksessa. Päivävuoro esittelee työstetyt pääaiheet ennen poistumistaan toimituksesta.

Iltalehdessä uutispäälliköstä käytetään myös nimitystä vuoropäällikkö. Työvuorossa päällikköjä työskentelee yleensä kaksi. Toinen toimii operatiivisesti, delegoi ja ohjaa toimitusta – tästä käytetään nimitystä ykkönen. Toinen, niin sanottu editoiva vuoropäällikkö eli kakkonen, taas keskittyy tekijöiden sparraamiseen ja editointiin. Vuoropäälliköt vastaavat pääsääntöisesti kaikkien juttujen editoinnista.

– Kakkosen koko vuoro voi mennä editoimiseen, Stubin sanoo.

– Ykkösvuorossa ehtii editoida lähinnä nopeita sähkeitä. Vuoron alussa tsekkaan, mikä on juttujen kiiretilanne.

Uutispäällikkö selvittää, onko jotain, mikä tulee saada heti julki, entä onko työstettynä aiheita, jotka voivat odottaa vaikka seuraavaan päivään.

– Otsikoiden ja aiheiden perusteella määrittelen julkaisuaikataulut.

Työnsä rytmiä Stubin kuvaa aikamoiseksi tykittelyksi – työvuoron aikana tulee hypättyä useampaan kertaan aiheesta toiseen. Tempo on kova.

– Deskityöhön sopii hyvin sähköjäniksen luonne, Stubin naurahtaa.

Breaking news

Teemu Stubin työskentelee yhdessä maamme nopearytmisimmistä uutistoimituksista.

Kiire saada uutinen maailmalle ensimmäisenä on jatkuva.

Iltalehden toimituskielessä viiva tarkoittaa pikauutista. Tärkeintä on saada se ensimmäisenä julki. Aluksi viivajuttu saattaa lähteä maailmalle vain otsikon ja ingressin varassa, ilman kuvitusta. Lisäksi luvataan kertoa aiheesta lisää tuonnempana.

Kuvaa jutun oheen ehditään hakea samaan aikaan, kun toimittaja täydentää uutista päivittyvin tiedoin.

”Työ iltapäivälehden uutistoimituksessa on aikamoista tykittelyä.”

Tekijän lisäksi uutinen kiertää vähintään uutispäällikön silmien kautta.

On myös juttuja, jotka luetutetaan päätoimittajalla.

– Salamannopeassa viivajutussa deskissä ehtii kiinnittää huomiota lähinnä perusasioihin, siivoamaan kirjoitusvirheet pois, sanoo Stubin.

– Sanon usein toimituksessa: vaalikaa hyvät ihmiset kielioppia.

Laajemmat spektaakkelit

Iltalehdessä jutun mitta voi olla mitä tahansa muutaman lauseen viivauutisesta noin kuuden tuhannen merkin juttuun. Yli kymmentuhatmerkkisiä spektaakkeleja ei usein julkaista; suurin osa jutuista asettuu 2 500–4 000 merkin luokkaan.

Toivottu ohjemitta asetetaan heti siinä vaiheessa, kun artikkelia aletaan työstää.

– Ja yleensä vastaanotamme juuri sitä, mitä olemme toimittajalta tilanneetkin, Stubin naurahtaa.

– Perustavanlaatuisia muutoksia vuoropäällikkönä joutuu harvoin tekemään.

Rakennettakaan editoivat päälliköt joutuvat harvoin deskissä muuttamaan.

Toki useamman tuhannen merkin artikkelissa mietitään esimerkiksi sisällön palastelemista, kuten voisiko jonkin kohdan esittää faktalaatikossa tai siirtää erilliseksi kainalojutuksi.

”Pyrin pitämään huolta, että otsikko on niin mintissä kuin mahdollista.”

Editointiin kuluu luonnollisesti sitä enemmän aikaa, mitä enemmän merkkejä jutussa on.

– Varsinkin, jos iso osa jutuista valmistuu vasta samana uutispäivänä, editointiin käytetään helposti vähintään yksi henkilötyöpäivä, Stubin sanoo.

Mutta on myös tilanteita, joissa toimituksessa paikalla on vain yksi uutispäällikkö.

– Silloin työaika on jaettava operatiivisen ohjaamisen ja editoinnin välillä. Jos vuorossa työskentelee yksin, ei välttämättä ole lainkaan aikaa keskittyä monen tuhannen merkin aineiston käsittelemiseen.

Jos editointiin tarvitaan kipeästi lisäresursseja, ensimmäisenä uutispäälliköiden avuksi rientää yleensä verkkolehden etusivun tuottaja.

Otsikko heittää sisään

Deskissä Teemu Stubin ei lähde tarkastamaan tyypillisimpiä henkilönimiä. Hakukone aukeaa, jos nimi vaikuttaa epätyypilliseltä tai siinä on kirjoitusvirheen mahdollisuus.

Alkuperäislähteen – esimerkiksi kansainvälisen uutissivuston – puoleen Stubin kääntyy sitä herkemmin, mitä korkealentoisempi tai pöyristyttävämpi tieto jutussa mainitaan.

Stubinin lempilapsi on otsikko. Se on iltapäivälehden sisäänheittotuote.

– Lohduton totuus on, että vaikka juttu olisi kuinka hyvä tahansa, puolivillainen otsikointi pienentää jutun lukijamäärää. Tuolloin toimittaja on tullut tehneeksi turhaa työtä.

Kun Stubin saa jutun eteensä editoitavaksi, hän miettii heti, miten tekstin otsikoisi.

– Pyrin pitämään huolta, että otsikko on niin mintissä kuin mahdollista. ●


Share in X Share in Facebook