Mikrofoni vai muistivihko? | Lööppi 4/2022
Kun lehtitaloissa on perustettu podcasteja ja radiokanavia, yhä useamman kirjoittavan toimittajan on pitänyt tarttua mikrofoniin. Äänisisältöjä tehdessä aivot pitää nyrjäyttää uuteen asentoon.
Tyypillisenä maanantaiaamuna Kalevan uutistuottaja Heikki Uusitalo siirtyy lehdenteosta Radio Kalevan puolelle ennen kuin kello lyö kymmenen.
Oulun ja Raahen seudulla kuuluvassa paikallisradiossa on silloin käynnissä aamuohjelma Karjasillan sarastus. Uusitalo saapuu studioon kertoakseen uutisviikon agendasta.
Viikoittainen vakiovierailu radion puolelle on sanomalehden uutistuottajan työn mukavaa lisämaustetta.
– Kommentoin uutisaiheita kevyehköön, vähän humoristiseen tapaan, ja sanailemme aamuohjelman juontajien kanssa.
Keskinäistä kemiaa on ehtinyt muodostua helmikuusta lähtien,jolloin Radio Kaleva aloitti lähetykset.
– Mikrofonit avattiin pari päivää ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kertoo Radio Kalevan päätoimittaja Sini Salmirinne.
Radiotoimiluvan saamisesta lähtien on ollut selvää, ettei sanomalehti Kalevan ja Radio Kalevan integraatiota pusketa väkisin. Radiota tekemään palkattiin joukko audiopuolen ammattilaisia, ja yhteistyötä lehden kanssa on rakennettu rauhassa. Ihmisten on haluttu antaa opetella uusia taitoja omaan tahtiinsa.
– Audion tekeminen voi olla kokeneelle lehtitoimittajalle iso muutos. Aivot on jo pitänyt nyrjäyttää printistä digiin ja sitten vielä radiota varten kolmanteenmoodiin, Salmirinne sanoo.
Harva kirjoittava toimittaja selviää enää pelkällä kynällä ja paperilla. Yhä useammin on tartuttava kameraan tai mikrofoniin.
Heikki Uusitalolle mikrofoni oli entuudestaan tuttu työväline – ennen toimittajan uraa hän työskenteli vuosia keikkamuusikkona.
Kaikilla ei kuitenkaan ole kokemusta suurille yleisöille esiintymisestä. Pitkän linjan kirjoittavaa toimittajaa saattaa hirvittää ajatus radiolähetyksen tekemisestä. Mahtaako oma ääni kelvata radioon? Entä oma persoona?
– Kalevassa on ollut innostuneita toimittajia, jotka ovat alkaneet tehdä radiota, Salmirinne kertoo.
– Olemme voineet antaa pioneereille mahdollisuuden toimia esimerkkeinä. Ei tässä kuitenkaan ole kyse rakettitieteestä.
Kasvava yleisö odottamassa
Kun Iltalehdessä ryhdyttiin tekemään podcasteja, talon sisältä löytyi innokkaita tekijöitä paljon enemmän kuin julkaisupäällikkö Mikko Räsänen osasi etukäteen ounastella. Räsänen vastaa yhdessä tuottaja Jenni Kivessillan kanssa Iltalehden podcast-tuotannoista. Molemmilla on pitkä tausta radiotyön puolelta.
Iltalehdessä podcast-maailmaan astuttiin huolellisen harkinnan jälkeen. Pohjalla oli käsitys siitä, että podcastit ovat tulleet jäädäkseen. Oli mietittävä tarkoin, missä vaiheessa ja millaisin sisällöin audiomaailmaan astutaan. Aivan kylmiltään ei podcasteja lähdetty tekemään, vaan toimituksessa oli kokemusta esimerkiksi radiouutistuotannosta. Yleisökin oli valmiina erilaisissa audiosisältö- ja suoratoistopalveluissa.
– Tuolla kulkee kuulokkeet korvillaan kuulijakunta, joka määrällisesti kasvaa, halusimme sitä tai emme. Meidän oli lehtenä pohdittava, onko Iltalehti relevantti yleisölle, joka kuluttaa audiosisältöjä. Kun halutaan olla Suomen suurin digitaalinen media, on myös luontevaa alkaa tuottaa sisältöä podcasteihin, Räsänen sanoo.
Iltalehden podcasteille ei ole toistaiseksi asetettu euromääräisiä tavoitteita. Audiotuotannot nähdään ennemminkin markkinoinnillisena tekemisenä, joka brändää lehteä podcastien maailmassa. Podcastien avulla halutaan tavoittaa myös nuorempaa yleisöä, sitä, joka ei ensisijaisesti tartu paperilehteen.
– Hyvästä podcast-jutusta saadaan myös lukijoita printille ja digituotteelle, Räsänen sanoo.
Puskaradio
– Podcastissa sisältö on kuningas, Räsänen toteaa. – Podcastin arvoa ei mitata juontajan ulkonäöllä, Instagram-seuraajien määrällä tai sillä, onko tämä julkisuuden henkilö. Tutkimusten mukaan kuuntelijalle juontajan tunnettuus on jopa sivuseikka. Tärkeintä on kiinnostava sisältö.
Räsäsen mukaan tässä piilee podcastien kiinnostavuus myös kirjoittavien toimittajien kannalta: journalistit ovat sisällön ammattilaisia. Räsänen rohkaiseekin journalisteja kokeilemaan podcastin tekoa, tuottamaan sisältöä kenties hieman uudella tavalla.
Iltalehdessä podcasteja tuotetaan samoista aiheista, joilla lehteä myydään.
– Podcastit nousevat lehden dna:sta, Räsänen toteaa viitaten politiikka ja talous- sekä rikos ja oikeus -toimituksiin.
Perjantaisin nauhoitettava Politiikan puskaradio päästää ääneen Iltalehden politiikan toimittajat. Podcast käsittelee erityisesti sisäpolitiikan tapahtumia kuluneen viikon ajalta.
Puskaradiota lähdettiin alusta lähtien tekemään politiikan toimituksen yhteisenä juttuna, ei sisäpiirin salaseurana.
Räsänen iloitsee siitä, ettei tekijöitä ole tarvinnut innostaa podcastin tekoon, vaan ennemminkin toppuutella ideoiden kanssa. Aivan kaikki suunnitelmat eivät mahdu heti seuraavan puolen vuoden tuotantokalenteriin.
Podcastien tekeminen on toimituksessa ylimääräistä tekemistä, ekstraa, jonka tekeminen perustuu vapaaehtoisuuteen.
– Genreen pitää olla oma innostus, Räsänen sanoo. – Ei podcastia voi tehdä pakotettuna. Puheääni on niin paljastava, että vastentahtoisuus kuuluu siitä läpi. Toisaalta äänestä kuulee myös innon.
Puskaradioon löytyi Räsäsen mukaan heti innokkaita tekijöitä.
– Toimituksen sisällä into on tarttunut. Hitaammin syttyvätkin tekijät ovat lähteneet mukaan.
Kestääkö ääni?
Innostuksen tai sen puutteen ohella äänestä kuuluvat läpi myös vahva murrepohja ja erilaiset mahdolliset puheviat.
– Radiossa ja podcasteissa kyse on puheilmaisusta, artikulaatiosta, Räsänen sanoo.
Oulussa, Radio Kalevassa Heikki Uusitalo luki elämänsä ensimmäiset radiouutiset viime keväänä. Lähetyksen aiheista ei jäänyt ainutkaan mieleen. Pitkän linjan kirjoittavan toimittajan huomio kiinnittyi hengittämiseen, puheen tuottamiseen ja intonaatioon.
Kalevan uutistuottajana Uusitalo vastaa muun muassa siitä, että paikallisradiossa kuullaan radiouutiset aina sovituilla kellonlyömillä ja uutistenlukijoita riittää.
– Meillä on viitisen vakituista uutisia lukevaa toimittajaa, mutta rinki on vähän turhan pieni, Uusitalo toteaa.
Vähintään tuplamäärä kollegoita on käynyt kokeilemassa uutistenlukua studiossa.
– Monia olen houkutellut, ketään ei ole painostettu, Uusitalo sanoo. – Tälläkin viikolla olen hienovaraisesti houkutellut ihmisiä uutistenluvun pariin.
On erilaisia syitä, miksi lehtitoimittajat arastelevat äänitöiden kokeilemista. Joitakin pelottaa tai jännittää yleisölle puhuminen, toisia taas mietityttävät äänenkäyttöön liittyvät asiat.
– Joku kokee, ettei oma ääni sovi radioon tai pelkää äänensä kestävyyttä, Uusitalo sanoo.
Tarpeen mukaan toimittajille on järjestetty mahdollisuus harjoitella studiossa, mutta moni on mennyt oitis suoraan lähetykseen lukemaan uutiset.
– Joku, joka ei ole koskaan äänitöitä ajatellutkaan, menee studioon ja onnistuu erinomaisesti, Uusitalo sanoo.
Tässä on konkreettisesti saanut olla kouluttamassa läheisyyttä. Haastateltavan kylkeen on uskaltauduttava, sillä mikrofonilla pitää yltää ihmisen äärelle.
Intiimi väline
Sini Salmirinne ei ole koskaan työskennellyt toimittajana lehdessä – hänen työhistoriansa on kokonaan sähköiseltä puolelta.
Aloittaessaan Radio Kalevan päätoimittajana hän tiesi, että uuden radiokanavan perustamisen ohella edessä on myös kokeneiden lehtitoimittajien kouluttamista audion tekoon.
– Missään nimessä ajatuksena ei ole se, että jokainen sanomalehti Kalevan toimittaja alkaisi tehdä radiojuttuja. Ennemminkin tavoitteena on, että jokaisella toimittajalla olisi jonkinasteinen käsitys radiojutun tekemisestä.
Esimerkkinä Salmirinne käyttää radion uutissähkeitä, joissa kokeneillakin lehtipuolen uutistoimittajilla on ollut opeteltavaa.
– Moni on tottunut kirjoittamaan pitkää tekstiä, käyttämään hidasta kerrontaa.
Välillä Salmirinne on jäänyt miettimään, kuka hän edes on opettamaan kokeneita, kirjoittavia toimittajia. Välillä taas on yllättänyt, mihin kaikkeen kollegoja tuleekin perehdyttäneeksi.
– Radiotoimittajana olen joutunut uran alusta asti siedättämään itseni siihen, että minun pitää mikrofoneineni mennä ai
van haastateltavan lähelle, ängätä ihan viereen. Tämä on monelle lehdentekijälle vierasta. Tuntuu, että heille haastattelutilanteessa riittää samassa huoneessa oleminen.
Salmirinteen mukaan ääni kuuluu kuin tynnyrin pohjalta, jos haastattelija ei tohdi mennä riittävän lähelle haastateltavaa.
– Radio on todella intiimi väline, hän sanoo.
– Tässä on konkreettisesti saanut olla kouluttamassa läheisyyttä. Haastateltavan kylkeen on uskaltauduttava, sillä mikrofonilla pitää yltää ihmisen äärelle. Käsivarsi on kuitenkin aika lyhyt. ●