Kruununvartijat | Lööppi 4/2022
Tietokirjailija Sanna-Mari Hovi ja toimittajat Marjukka Havumäki ja Annika Hällsten ovat vuosikaudet seuranneet kuninkaallisia työkseen. ”He edustavat toista maailmaa, sellaista, johon me emme ikinä pääse”, Hällsten sanoo.
Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan sisar Birgitta nousee puheissa esiin usein, kun keskustellaan kuninkaallisista. Tietokirjailija Sanna-Mari Hovi muistelee häkeltymistään, kun kuninkaan ikiruskettunut isosisko asteli vastaan tukholmalaisessa Östermalmin kauppahallissa. Ylen toimittaja Marjukka Havumäki taas bongasi minihameita ja huikeita korkokenkiä suosivan prinsessa Birgitan tämän kotikulmilla Palman kaupungissa Mallorcalla. Havumäki rohkaisi mielensä, esittäytyi prinsessalle ja pyysi saada ottaa yhteiskuvan. Kun kuva oli otettu, prinsessan seurue puhkesi aplodeihin, jotka he osoittivat Havumäen puolisolle. Matkakumppani kun oli kieltäytynyt ottamasta kuvaa ja mennyt palmun taakse piiloon.
Mutta miksi kuninkaalliset jaksavat kiinnostaa suomalaisia? Miten ihmeessä niin moni tietää, että Ruotsin hallitsijalla
on neljä isosiskoa, joista käytettiin aikanaan nimitystä ”hagasessorna”, Hagan prinsessat? Miksi Britanniaa 70 vuotta hallinneen kuningatar Elisabet II:n hautajaiset keräsivät noin 1,2 miljonaa suomalaista television ja verkon ääreen keskellä maanantaipäivää?
– Onhan se aika vanhanaikainen idea, että ihminen syntyy ammattiinsa, toteaa Annika Hällsten, Hufvudstadsbladetin eläkkeelle jäänyt kulttuuritoimittaja, joka on seurannut kuninkaallisia työkseen liki 40 vuoden ajan.
Ensi töikseen Hällsten julistaa olevansa republikaani – mutta sellainen, jota kuninkaalliset ilmiönä kiinnostavat.
– He edustavat toista maailmaa, sellaista, johon me emme ikinä pääse, hän sanoo.
– Kuninkaalliset yrittävät olla tavallisia, mutta eivät he sellaisia ole.
Sanna-Mari Hovi näkee monarkioissa tiettyä sisäänrakennettua glamouria, joka kiehtoo suurta yleisöä. Kun maailma on turbulenssissa, kuninkaallisten seuraaminen yhdistää kansaa.
– Poliitikot vaihtuvat, julkkikset vaihtuvat, mutta instituutioina kuningasperheet ovat pysyviä ja jatkuvia. Niiden historia ulottuu vuosisatojen taakse.
Osin viehätys saattaa Hovin mielestä johtua siitäkin, etteivät kuningasperheen syntyperäiset jäsenet voi itse päättää tulevaisuudestaan.
– Se on niin toisenlainen tilanne kuin se, että joku päättää pyrkiä näyttelijäksi tai laulajaksi.
TIETOA DETALJEISTA ALKAA TIHKUA VASTA, KUN SEREMONIA KIRKOSSA ON JO KÄYNNISSÄ.
Jatkuvaa faktantarkistusta
Glamour oli kaukana kuninkaallisten häiden selostuskopista vuonna 2011, kun Marjukka Havumäki oli selostamassa Englannin prinssi Williamin ja hänen morsiamensa Catherine Middletonin häitä Lontoossa.
– Selostamoille oli pystytetty parakkikylä lähelle Buckinghamin palatsia. Rakennelmassa oli paperinohuet seinät, ja meidän
vieressämme työskennellyt ryhmä piti kaiken aikaa todella kovaa möykkää, Havumäki muistelee.
Kesken suoran lähetyksen verkkoyhteys katkesi. Havumäki ei saanut lähetyksen aikana esimerkiksi vahvistettua tietoa siitä, mikä oli prinssi Williamin käyttämä univormu.
– Ja periaatteeni on, etten lähde moisia arvailemaan. Jos en ole varma, mihin univormuun tuleva kuningas on häissään pukeutunut, en sano siitä mitään, hän sanoo.
– Kun selostan isoa kuninkaallista tapahtumaa suorassa lähetyksessä, ymmärrän, että yleisö tietää monista asioista enemmän. Aina on joku, joka on perehtynyt aiheeseen syvemmin.
Siksi ennen kuningatar Elisabetin kesäkuista syntymäpäiväparaatia Havumäki löysi itsensä Britannian puolustusvoimain nettisivuilta pänttäämästä, miten erottaa irlantilaiskaartin ja walesilaiskaartin univormut toisistaan. Ja siksi hän miettii, miten kuninkaallisten asevoimien yksiköiden nimet käännetään suomeksi.
Havumäki kuvaa selostajan työtä kuvan täydentämiseksi.
– Televisiosta katsoja näkee, että sotilaat nostavat arkun lavetille. Selostajan tehtävä on tuoda kuvaan jotain lisää, kertoa, mikä aselaji on kyseessä, kuinka paljon lajin sotilaita on, mistä tykkilavettiperinne tulee. Häissä selostaja taustoittaa, kuka morsiamen puvun on suunnitellut ja mitkä ovat hääparin lempikukkia.
Nykyisin hovit eivät anna juurikaan tietoja yksityiskohdista ennen tilaisuuden alkua. Tietoa detaljeista alkaa tihkua vasta, kun seremonia kirkossa on jo käynnissä. Esimerkiksi kuningatar Elisabetin siunaustilaisuuden kaksi ensimmäistä virttä soivat aikoinaan myös, kun hän avioitui silloisen Kreikan prinssin Philipin kanssa vuonna 1947.
Kuningatar Elisabetin hautajaisten yhteydessä Yleisradion kääntäjät saivat hautajaispäivää edeltävänä yönä tiedon siunaus
tilaisuuteen valituista virsistä.
– Jos minä olisin laittanut hoviin tiedustelun pienen pienestä Suomesta, en varmastikaan olisi ollut prioriteettilistan kärjessä, Havumäki naurahtaa.
– Ero on siinä, että kun lähetän tiedustelun tasavallan presidentin kansliaan, voin olettaa, että saan piankin vastauksen.
Vaikka varsinaista kirkollista toimitusta ei selosteta, mahtuu monituntiseen suoraan lähetykseen suunnanmuutoksia, virheitä, yllätyksiä ja onnistumisen hetkiä.
– On ihana tunne, kun kesken suoran lähetyksen huomaan, että kuvassa näkyy sotilas, jolla on valkoinen sulka hatussa ja tietynlainen nappirivistö, ja tiedän, mistä kaartista tämä on. Sellaiset hetket palkitsevat työn ja vaivan, jota taustatöitä varten on nähnyt. Mutta toki usein mietin, voisiko tieto tulla yhtään helpommin.
Erillistä taustatoimittajaa Havumäellä ei apunaan ole.
TANSKAN KUNINGATTARELTA EI SAANUT KYSYÄ MITÄÄN KUNINGASHUONEESEEN LIITTYVÄÄ.
Hoveilla tarkat ohjeistukset
Yhteiskuva prinsessa Birgitan kanssa, osallistuminen prinssi Williamin Suomen vierailun illallisille – sen useammin Marjukka Havumäki ei ole kuninkaallisia kasvotusten tavannut. Sanna-Mari Hovi puolestaan kätteli Norjan prinsessan Märtha Louisen kanssa, kun tämä oli Suomessa markkinoimassa kirjoittamaansa lastenkirjaa.
Annika Hällsten sen sijaan on tavannut paljonkin pohjoismaisia kuninkaallisia. Hän on osallistunut Norjan kuningasparin valtiovierailuille, haastatellut Tanskan kuningatarta Margareeta II:ta ja tavannut Ruotsin kuningasparin useita kertoja heidän Suomen vierailujensa yhteydessä.
Kun naapurimaan kuningas vieraili yksin suomenruotsalaisten partiolaisten juhlan kunniavieraana, Kaarle Kustaa oli poikkeuksellisen puheliaalla tuulella.
– Partiolaiset ovat kuninkaan sydäntä lähellä. Vartin mittaisen keskustelumme aikana hän muun muassa harmitteli sitä, ettei aikaan tullut ohjanneeksi omia lapsiaan partiotoiminnan suuntaan, Hällsten kertoo.
Hovi ohjeistaa toimittajia etukäteen tarkoin kysymysten kanssa. Esimerkiksi Tanskan kuningattarelta ei saanut kysyä mitään
kuningashuonetta sivuavaa.
Hällsten pyrkii kysymään kuninkaallisilta arkipäiväisiä asioita.
– Yritän aina löytää jonkun asian, joka ei ole liian henkilökohtainen, mutta kuitenkin vähän henkilökohtainen, hän sanoo.
– Esimerkiksi Norjan kuninkaalta Harald V:ltä tiedustelin, minkälainen isoisä hän on ja mitä hän puuhailee lastenlastensa kanssa.
On kerrottu, että Kuningatar Elisabet ei antanut hallitsijakautensa aikana ensimmäistäkään haastattelua.
– Liittyykö keihinkään muihin kuin kuninkaallisiin yhtä paljon juoruja ja herkullisia tarinoita, joiden todenperäisyydestä ei ole minkäänlaista varmuutta? pohtii Marjukka Havumäki.
Suomessa varsinaisia hovitoimittajia ei juurikaan ole, mutta erityisesti maissa, joita monarkki hallitsee, lehdistössä on oma kuninkaallisiin keskittynyt alalajinsa.
– Toki joitain lehdistä lukemiani juttuja voin lähetyksessä kertoakin, mutta silloin minun täytyy selostajana tuoda ilmi, että kyse on huhusta. Käytän paljon ilmauksia väitetään, sanotaan, kerrotaan, että… Havumäki kertoo.
Esimerkkinä hän käyttää keskustelua prinssi Williamin ja tämän pikkuveljen, prinssi Harryn väleistä, joita uumoillaan kovinkin tulehtuneiksi.
– Mistä me voimme tietää, minkälaisia keskusteluja veljekset ovat käyneet? Selostajana voin todeta, että ”paljon on herättänyt keskustelua, ovatko veljesten välit viilenneet viime vuosina”, mutta pitää muistaa, että emme me tiedä prinssien keskusteluista yhtään mitään.
KUNINKAALLISET TARVITSEVAT OLEMASSAOLOLLEEN SUUREN YLEISÖN KIINNOSTUKSEN.
Rusinat pullasta
Sanna-Mari Hovin kiinnostus kuninkaallisiin heräsi historian kautta.
– Nykykuninkaallisia enemmän minua kiehtovat menneet sukupolvet. Historiallisten henkilöiden elämäntyötä on helpompi
arvioida, koska sitä voi suhteuttaa omaan aikaansa, hän sanoo.
– Kuninkaalliset ovat jättäneet merkittävän jäljen Euroopan historiaan ja kulttuurihistoriaan.
Tietokirjailijan suosikki monarkia löytyy naapurimaasta.
Parhaillaan hän valmistelee matkakirjaa Tukholmasta kuninkaallisten jäljillä. Aiempia teoksia ovatolleet yhdessä Kaisa Haatasen kanssa kirjoitettu Monarkian muruset sekä Viikingeistä Victoriaan -teos.
– Kun käsittelen ruotsalaisen monarkian historiaa, muistutan aina lukijaa siitä, että Ruotsin historia on myös Suomen historiaa. Ruotsin kuninkaalliset ovat olleet Suomen kuninkaallisia Bernadottejen aikaa lukuun ottamatta.
Tulevaa kirjaansa varten Hovi on perehtynyt erityisesti kuninkaallisiin linnoihin ja rakennuksiin.
– Linnat ovat myös suomalaisten esi-isien maksamia. Ruotsi-Suomessa pumpattiin itäiseltä alueelta rahaa pääkaupungin
lähelle rakentuviin, näyttäviin rakennuksiin.
Kaikki Euroopan kuningashuoneet ovat saaneet suurelta yleisöltä kritiikkiä tarkoituksen mukaisuudesta ja kustannuksista. Kuninkaallisuus ja kuninkaallisten seuraaminen näyttäytyvät monille vain pinnallisena aiheena, jossa keskeisintä on se, minkälaisessa mekossa kukakin on ollut juhlimassa.
Hovi suhtautuu erityisesti Ruotsin nykykuninkaallisiin instituutiona, josta suomalaiset saavat nauttia ilman kuluja.
– Ruotsalaiset veronmaksajathan kuningashuonetta pitävät yllä, Hovi toteaa naurahtaen.
Samoin kuninkaallisiin suhtautuu myös Marjukka Havumäki. Hän riemuitsee siitä, ettei Suomi ole monarkia.
– Me saamme ottaa vain ilon irti kaikista pippaloista.
Kuninkaalliset kuitenkin tarvitsevat olemassaololleen suuren yleisön kiinnostuksen.
– Jotta kuninkaalliset voivat jatkaa kuninkaallisina, heillä pitää olla kansansa tuki ja kansansa kiinnostus, Annika Hällsten toteaa.
Vaikka Hällsten on jäänyt eläkkeelle, hän avustaa edelleen Hufvudstadsbladetia kuninkaallisia sivuavissa artikkeleissa. Joka viides viikko syntyy lehteen myös kolumni, jonka aihe usein liittyy kuninkaallisiin.
Elisabet II:n hautajaisten päätyttyä Hällsten oli poistumassa toimituksesta. Ovella hän huikkasi kollegoilleen:
– Kruunajaisissa nähdään!
Ensi vuoden toukokuun kuudentena päivänä järjestetään Lontoon Westminster Abbeyssa kuningas Charlesin kruunajaiset. Marjukka Havumäen, Sanna-Mari Hovin ja Annika Hällstenin kalentereissa on jo varaus sen päivän kohdalla. ●
—————————————————————————————————————————————————
Kirjoittaja on seurannut kuninkaallisia kesästä 1981 lähtien, jolloin hän karkasi tennisleiriltä ja piiloutui takkahuoneen pöydän alle nähdäkseen prinssi Charlesin ja lady Diana Spencerin häät.