Yle-laki ei paranna kaupallisen median tuloksia | Lööppi 3/2022
Lööpin kolumnisarjaa jatkaa Journalistin toimitussihteeri Manu Marttinen. Hän kehottaa kaupallista mediaa kohdistamaan kriittisen katseensa Ylen sijaan hallituksen suuntaan.
Uusi Yle-laki astui voimaan elokuun alussa. Lain mukaan Ylen verkkojutuissa pitää olla pääsääntöisesti ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Jos näin ei ole, sisältö saattaa rikkoa lakia ja kaupallisen median etuja valvova Medialiitto voi kannella rikkeestä EU:n komissiolle.
Valmisteluvaiheessa lakia ajanut Medialiitto perusteli Ylen sisältöjen rajoittamista sillä, että Ylen ilmaiset tekstisisällöt syövät kaupallisten verkkolehtien tilauksia. Medialiiton mielestä Ylen tekstisisällöt myös kaventavat vapaan lehdistön elintilaa. Medialiitossa ei kuitenkaan tunnuta oikeasti uskovan siihen, että laki vaikuttaisi kaupallisen median menestykseen.
Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg kiemurteli kiusaantuneen oloisena, kun Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kyseli, koska uuden Yle-lain vaikutusten voi olettaa näkyvän mediayhtiöiden tuloksissa ja minkä suuruisina. Vastaus jättää lukijan hämmentyneeksi:
”Lakia muutettiin sen takia, että se ei aiemmin noudattanut EU:n sääntelyä”, Holmberg sanoi 5. elokuuta Journalistin verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa.
”Joku voisi ajatella, että olennaista on, millaista journalismia Yle tekee.”
Holmberg totesi haastattelussa myös, että ”nyt on olennaista, miten uutta lakia noudatetaan.”
Niin. Joku voisi ajatella, että olennaista olisi se, millaista journalismia Yle tekee – ei se, noudattaako se journalismia tehdessään lakia, jonka vaikutuksiin Medialiitto ei itsekään tunnu uskovan.
Ylen toiminta on nyt joka tapauksessa muodollisesti EU-kelpoista. Medialiiton kanta kertoo kuitenkin sen, minkä kaikki jo tietävät: laki ei vaikuta mediatalojen tuloksiin eikä tekemisen edellytyksiin millään tavalla. Ei Helsingin Sanomien tai vaikka Keskisuomalaisen potentiaalisesta lukijasta tule lehden tilaajaa Yle-lain muutoksen takia vaan siksi, että niiden tuottamat sisällöt saattavat kiinnostaa lukijaa.
Lukija tuskin on huomannut ensimmäisten lainvoimaantuloa seuranneiden viikkojen aikana mitään muutosta Ylen sisällöissä. Sen sijaan moni lehtien taloussivuja lukenut on pannut merkille, että mediatalojen talousluvut ovat olleet jo pidemmän aikaa kasvussa. Esimerkiksi Alma Media antoi kesällä positiivisen tulosvaroituksen – jo kolme viikkoa ennen kuin Yle-laki astui voimaan. Myös Sanoman liikevaihto oli alkuvuonna kasvussa. Kummankaan yhtiön osavuosikatsauksien tulevaisuudennäkymiä käsittelevässä osiossa ei puhuta sanallakaan Yle-laista tai sen vaikutuksista yhtiöiden näkymiin.
Jokainen alalla oleva toivoo, että vanhat hyvät ajat palaisivat ja mediatalot menestyisivät myös taloudellisesti. Liikenne- ja viestintäministeriön perustaman mediatukityöryhmän elokuussa julkaistun raportin mukaan näkymät eivät kuitenkaan ole ruusuiset. Facebook ja muut vastaavat toimijat vievät aiemmin mediataloille tulleet rahat ja kelkkaa on vaikea kääntää.
Työryhmä päätyikin suosituksissaan siihen, että myös kaupallista mediaa olisi Suomessa syytä tukea nykyistä enemmän. Toisin kuin muut Pohjoismaat, Suomi ei tue mediataloja käytännössä lainkaan. Raportin mukaan pysyvillä mediatuilla voi kuitenkin olla jopa haitallisia vaikutuksia. Esimerkiksi alan uudistuminen saattaa hidastua, jos olemassa olevia toimintatapoja ylläpidetään sen sijaan että koetettaisiin keksiä uusia.
Silti kaupallisen median kannattaisi kääntää tykkinsä hallituksen suuntaan eikä jatkaa Ylen heikentämiskampanjaansa. Nykyinen hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tehnyt mitään media-alan taloustilanteen parantamiseksi, mutta ehkä seuraava hallitus ymmärtää media-alan huolia nykyistä paremmin.
Lukijan sen sijaan on vaikea ymmärtää, jos Yleltä jää uutisia julkaisematta tai yhteiskunnallisia epäkohtia paljastamatta sen takia, ettei tekstimuotoiseen juttuun ole saatavilla liikkuvaa kuvaa tai ääntä. ●