Myyty eniten tarjoavalle!

Teksti Annamari Typpö | Kuvitus Outi Kainiemi

Dan Brown, Camilla Läckberg, Jo Nesbø… Suomen viime vuoden myydyimpien käännöskirjojen listalla komeilevat jännityskirjallisuuden tutut nimet. Ainoa yllätys on ykköseksi yltänyt nigerialainen Chimamanda Ngozi Adichie, jonka pamflettia Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä myytiin yli 60 000 kappaletta – se kun jaettiin kaikille maan ysiluokkalaisille.

Uutta kaunokirjallisuutta julkaistaan maailmassa miljoonittain joka vuosi. Suomen markkinoille siitä päätyy murto-osa. Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan Suomessa julkaistiin viime vuonna 328 käännöskirjaa, joista runoja ja näytelmiä oli 12. Käännettyjä lastenkirjoja ilmestyi 515 ja nuortenkirjoja 68 kappaletta.

Se, miten tämä joukko valikoitui, on tarina, johon liittyy scoutteja, agentteja, huutokauppoja ja kustannustoimittajan intuitiota.

Bestsellereillä on kiire

Ulkomaisen uutuuskirjan matka Suomeen kestää yleensä vähintään vuoden, usein kaksi.

– Vauhti riippuu siitä, miten pitkälle seuraavan vuoden lista on suunniteltu. Jo elokuun alussa meillä oli ensi vuoden lista melkein täynnä. Sen jälkeen ostettavat kirjat ilmestyvät vuonna 2020, ellei ole aivan mieletöntä perustetta julkaista jotakin kirjaa juuri ensi vuonna, kertoo Gummeruksen toimituspäällikkö Johanna Laitinen.

On myös kirjoja, jotka halutaan myyntiin nopeammin, jopa yhtä aikaa alkuteoksen kanssa. Tämä koskee etenkin bestsellerin asemaan nousseita britti- ja amerikkalaiskirjailijoita, joiden uutuusteosten kohdalla ei parane viivytellä.

– Hollannissa kansainvälisten bestsellereiden käännökset on saatava myyntiin kolmessa kuukaudessa, muuten ihmiset kyllästyvät odottamaan ja lukevat kirjan englanniksi, kertoo WSOY:n toimituspäällikkö Satu Harlahti.

Suomessa kiire ei ole yhtä kova, sillä moni lukee kirjansa mieluiten suomeksi. Englanninkielisen kirjallisuuden myynti lisääntyy silti meilläkin jatkuvasti. Ilmiötä siivittää sosiaalinen media, jossa tieto kiinnostavista uutuuskirjoista leviää nopeasti.

– Brittikollegani mukaan heidän liikevaihdostaan puolet tulee ulkomailta, kertoo Laitinen.

Scoutit tekevät ennakkoseulontaa

Valtaosa Suomessa julkaistavista käännöskirjoista tulee Britanniasta, Yhdysvalloista ja Pohjoismaista.

– Meillä on eri maissa scouteja, joilta saamme käsikirjoituksia ja lausuntoja tulossa olevista kirjoista, kertoo Harlahti.

Scoutit ovat itsenäisiä yrittäjiä tai pieniä toimistoja, jotka tekevät yhteistyötä kustantamojen kanssa kuukausilaskutuspohjalla. He seuraavat alueensa kirjamarkkinoita ja tekevät esikarsintaa. Pääosan materiaalista scoutit saavat kirjailijoita edustavilta agenteilta tai suoraan kustantamoilta. Joskus materiaali päätyy scoutille epävirallisempaa reittiä kontaktiverkoston kautta saatujen vihjeiden perusteella, kertoo Harlahti.

Pohjoismaisen kirjallisuusagentuurin Rights & Brandsin Foreign Rights Manager Leenastiina Kakko kutsuu scouteja  suosittelusuodattimiksi”.

Toimivat kansainväliset verkostot ovat elintärkeitä niin scouteille, agenteille kuin kustantajillekin.

– Hyvä scout tuntee kustantajan maun ja osaa ehdottaa juuri kyseiselle talolle sopivaa kirjallisuutta.

Toimivat kansainväliset verkostot ovat elintärkeitä niin scouteille, agenteille kuin kustantajillekin. Suomalaisilla kustantajilla on hyvät suhteet etenkin pohjoismaisiin ja brittiagentteihin.

– Agentilla voi olla suuri vaikutus ostopäätökseen. On hyvä, jos voi luottaa agenttiin ja hänen makuunsa, Laitinen sanoo.

Kustannuspäätös vaatii intoa ja kriittisyyttä

Esiseulottuja käsikirjoituksia lukevat kustantamoissa kustannus- ja toimituspäälliköt sekä kustannustoimittajat.

– Usein toimittajilla tosin on niin kiire työn alla olevien teosten kanssa, etteivät he juuri ehdi uusia tarjokkaita lukea, sanoo Harlahti.

Positiivinen kustannuspäätös vaatii, että jokin kirjassa saa ammattilukijan syttymään.

– Testaamme ehdokkaita myös myynnin ja markkinoinnin kanssa, mutta editorin oma kiinnostus on kaikki kaikessa, Laitinen sanoo.

Harlahti sanoo yrittävänsä muistaa, ettei tee valintoja itseään varten.

– Mietin aina, miten esittelen kirjan, kenelle se on tarkoitettu ja miten markkinointi ja kirjamyynti siihen suhtautuvat. On ajateltava koko linjaa: kilpaileeko kirja jonkin jo olemassa olevan tai kotimaisen kirjan kanssa?

Laitinen kertoo arvioivansa kirjoja käymällä mielessään läpi lapsuudenperhettään ja ystäväpiiriään ja miettimällä, kuinka monelle heistä hän voisi ehdolla olevaa kirjaa suositella.

Kustantajat kilpasilla

Jos moni kustantaja kiinnostuu samasta kirjasta, järjestetään huutokauppa, joka käydään sähköpostitse. Oikeudet saa se, joka tarjoaa parhaan ennakon. Valttina neuvotteluissa voi olla myös lupaus ostaa samalla kertaa usean kirjan oikeudet.

– Monesti kilpailutilanteissa kerrotaan myös taustoja talosta ja esitetään markkinointisuunnitelma, kertoo Laitinen.

Harlahti sanoo, että tarjouskilpailut heijastavat kirjallisuuskentän polarisoitumista ja bestsellerisöitymistä. Samalla kasvavat riskit.

– Kun oikeudet saatetaan ostaa jo ennen alkuteoksen ilmestymistä, on vaara, ettei kirja myykään eikä käännöksestä saada koskaan rahoja takaisin.

Joskus kirja ostetaan ennen kuin käsikirjoitusta on edes olemassa. Laitinen sanoo haluavansa yleensä nähdä lopputuloksen ennen ostopäätöksen tekemistä.

– Tosin jos tuntee jo kirjailijan tuotantoa ja tapaa tehdä työtä, on helpompi ostaa pelkän synopsiksen perusteella.

Se ihmeellinen tunne

Lukijoiden kiinnostuksen ennakoiminen on haastavaa, ja yllätyksiä tulee aina.

– Alan vaikeus mutta myös suola on se, ettemme voi koskaan tietää, mitkä kirjat lopulta menestyvät. Yritämme ennustaa kirjanostajien tulevaa käyttäytymistä eri tavoilla, mutta loppujen lopuksi taustalla on vain jokin ihmeellinen tunne, Laitinen sanoo.

Esimerkkinä positiivisesta yllätyksestä Harlahti mainitsee italialisen Elena Ferranten, jonka neliosainen Napoli-sarja on myynyt Suomessa hyvin.

Kakko puolestaan ihmettelee skottikirjailija Ali Smithin kehnoa menestystä Suomessa.

– Se on vähän mystistä, sillä Smith kirjoittaa helppolukuista, veitsenterävää, älykästä ja ajassa kiinni olevaa tekstiä.

Arvaa harmittiko?

Entä miltä tuntuu, kun on itse hylännyt sittemmin lukijoiden suosikiksi nousseen kirjan? Joskus se ottaa päähän, joskus taas päätöksen takana voi seistä hyvillä mielin, sanoo Laitinen.

– Paula Hawkinsin Nainen junassa (12. vuoden 2015 myydyimpien käännöskirjojen listalla) on yksi esimerkki kirjasta, jolle olen sanonut ei. Päätös ei kuitenkaan harmita, sillä olin silloin töissä pienessä kustantamossa, joka ei olisi ollut kirjalle oikea talo. Ajattelen myös, että jos en ole itse kirjasta innoissani, en ole sille oikea kustantaja.

Kakko mainitsee Joël Dickerin menestysteoksen Totuus Harry Quebertin tapauksesta, joka oli hänen mielestään ”pitkä ja tylsä”.

– Tiesimme kyllä, että sen oikeuksia oli myyty kaikkialle, mutta minusta tuntui, ettei se toimisi Suomessa, sanoo Kakko, joka tuolloin työskenteli toimituspäällikkönä Otavassa.

Nyt hän sanoo olleensa ”täysin väärässä”. Kustannusyhdistyksen tilasto komppaa: Dickerin kirja oli Suomen 12. myydyin käännöskirja vuonna 2014. ●

Kummallinen Suomi kiinnostaa maailmalla

Suurin haaste suomalaisen kirjallisuuden maailmanvalloitukselle on kieli, sanoo Rights & Brandsin Leenastiina Kakko. Koska suomea ei maailmalla osata, on kirjoista tehtävä 40–50 sivun esittelyaineisto englanniksi.

– Ruotsalaiset kilpailijat kääntävät usein koko kirjan. Se on ideaaliratkaisu, mutta maksaa.

Sitä paitsi suomesta englantiin kääntäviä ammattilaisia on vähän, ja niillä harvoillakin on kädet täynnä töitä.

Haasteista huolimatta kirjallisuusvienti on ollut 2010-luvulla vahvassa nousussa. Perinteisen kärkimaan Saksan rinnalle ovat kirineet USA ja Britannia. Ranska ja Kiina seuraavat perässä.

Kakon mukaan maailmalla kiinnostavat sekä jo vakiintuneet nimet että tuoreet äänet. Palkinnot ja ehdokkuudet lisäävät vetovoimaa.

– Aikuisten kaunokirjallisuudessa eniten kiinnostaa laatukirjallisuus. Kirjassa pitää olla jotakin vähän outoa. Sen pitää olla leimallisesti suomalainen, mutta samalla puhutella ulkomaista lukijaa.

Yhtenä esimerkkinä kansainvälisesti resonoivasta prosaistista Kakko mainitsee Riikka Pulkkisen, jota on käännetty parillekymmenelle kielelle. Myös Nordic Noirin vetovoima ulottuu Suomeen. Esimerkiksi Kati Hiekkapeltoa on käännetty 13 kielelle.

– Katin kirjoissa yksi vahva tekijä on pohjoinen miljöö, viima, tuuli ja lumi. Myös päähenkilö Annan maahanmuuttajatausta ja hänen sopeutumisensa ympäristöön kiehtoo.

Parhaiten myy edelleen suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus. Tämä johtuu Kakon mukaan erityisesti lahjakkaista kuvittajista sekä Suomen maineesta korkean koulutuksen maana. Kiistaton vientikuningatar on Tove Jansson, jonka Muumi-kirjoja on käännetty 52 kielelle. Kakkosena tulee Mauri Kunnas 35 kielellä. ●

Mitä kirjaa suosittelisit Lööpin lukijoille juuri nyt?

Satu Harlahti
Leïla Slimani: Kehtolaulu
Julman taitava ja palkittu romaani kertoo valtasuhteista, vanhemmuudesta ja yhteiskunnan eriarvoisuudesta.

Leenastiina Kakko
Anne Swärd: Vera
Suosittelen myös Swärdin aiemmin julkaistuja suomennoksia Kerran kesällä ja Viimeiseen hengenvetoon.

Johanna Laitinen
Morten A. Strøksnes: Merikirja
Merikirja on taitavasti kirjoitettu, ajankohtainen ja runollinen tietokirja, jonka avulla oppii paljon merestä.