Himputin hyvä työtön
Siru Väisänen on yksi tsiljardista. Siispä onnea ovat negatiivien kronologia ja kesäkeikka kahdeksansadan kilometrin päässä.
Haussa oli himputin hyvä työtön, työnhaun rautainen ammattilainen. Siis ihminen – journalisti – joka oli hakenut töitä vuosia, kirjoittanut kymmeniä ja taas kymmeniä hakemuksia ja kuullut kerta toisensa jälkeen saman vastauksen.
”Kiitos, mutta ei kiitos.”
Kun kyseessä ei ole mikään uhanalainen laji, tehtävä oli aika helppo. Hetki netin rekrypalstoilla ja siinä se. Siru Väisänen.
Jaaha, suostuisikohan? Vastaus kilahti sähköpostiin parin päivän harkinnan jälkeen.
– Terve! Voit haastatella minua. Ehkä siitä on jopa apua työnhakuun.
Ainakin tulee selväksi, että etsin töitä tosissani ja melkein mikä tahansa toimituksellinen työ kelpaa. Olin puolitoista vuotta kokonaan työtön, ja nyt olen kesätoimittajana toisella puolella Suomea. Aikamoinen elämys. Olen ollut tässä samassa talossa ennenkin, kesätoimittajana tasan 30 vuotta sitten.
Kuulostaa lupaavalta. Soitetaanpa Sirulle.
Äkkilähtö pulpetista
Siru Väisänen on 55-vuotias toimitussihteeri- toimittaja Nummelasta.
Hän on työskennellyt lehtialalla noin 35 vuotta lukuisten eri lehtien palveluksessa.
Kaikki alkoi kultaisella kahdeksankymmenluvulla.
– Käytössä oli vielä kirjoituskoneita ja valolatomakoneita. Lukijat lampsivat toimitukseen juttuvinkit ruutupaperille rustattuina. Ja töitä oli. Opiskelin tiedotustoimintaa Haapaveden opistossa ja kun koulu loppui vuonna 1982, meidät melkein revittiin työelämään suoraan pulpeteista. Työpaikkansa sai valita, Väisänen kertoo.
Hän valitsi paikallis- ja ilmaisjakelulehdet – ensin pohjoiset Tervareitin, Taivalkosken ja Siikajokilaakson. Sitten etelä veti ja Väisäset: Siru ja hänen miehensä muuttivat Lohjalle ja lopuksi Nummelaan.
Uusi työpaikka löytyi Ykköslohjasta ja myöhemmin Nurmijärven Extra Uutisista. Näiden jälkeen Väisäsestä tuli ensin Sähköviestin ja sitten Rakennustaidon toimitussihteeri.
Vuosikymmenet vierivät ja töitä riitti lukuun ottamatta kahta lyhyttä työttömyysjaksoa. Silloinkin Väisänen teki pätkää, esimerkiksi kerran muutaman kuukauden ajan Hymy-lehteä.
2010-luvulla tilanne muuttui. Muun muassa Rakennustaitoa kustantanut Rakennustieto Oy vähensi väkeä yt-neuvotteluissa. Väisänen irtisanottiin kesäkuussa 2015. nurkasta nurkkaan
On varmasti ihmisestä kiinni, mitä kukakin tekee, kun saa potkut. Väisänen ryhtyi siivoamaan.
– Minulle tuli hirveä kiire. Piti siivota talo nurkasta nurkkaan ja kitkeä piha rikkaruoho kerrallaan. Päätin myös, että herään aina ajoissa enkä katso päivällä telkkaria.
Väisäsen mukaan yllykkeenä ei ollut kiukku potkuista, ainoastaan kiire.
– Luulin, ettei työttömyyteni kestäisi kuin pari kuukautta, ja halusin saada siinä ajassa tehtyä kaiken sen, mikä oli jäänyt kiireisinä työvuosina tekemättä. Piti siivota, sisustaa, harrastaa ja lajitella vanhat negatiivit kronologiseen järjestykseen. Nyt tämä jo vähän naurattaa, olisi sitä ehtinyt ottaa rennomminkin.
Kun irtisanotuksi tulemisesta oli kaksi tai kolme kuukautta, pahin vimma laantui, ja pihamaakin näytti taas yhdeltä kokonaisuudelta. Samalla paljastui se, että tämänkertaisessa työttömyydessä oli jotain uutta.
– Töitä ei löytynytkään heti reippaasta hakemisesta huolimatta.
Minulle valkeni, että työtilanne koko alalla oli muuttunut ja että tällä kertaa työnhakua saattaisi kestää vähän pidempään, Väisänen toteaa.
Tätä juttua kirjoittaessa Väisäsen työnhakua oli kestänyt reilut kaksi vuotta. Jo haetut ja parhaillaan haettavat työpaikat olivat siistissä luettelossa yhdessä Word-tiedostossa. Luettelon mukaan lähetettyjä hakemuksia oli kaikkiaan 104. Neljä niistä oli yhä avoinna. Neljä muuta oli johtanut aiemmin haastatteluun. Jo sata kertaa vastaus oli ollut sama. ”Kiitos, mutta ei kiitos.”
Tonni piilotyöstä
Mitä enemmän juttelemme, sitä enemmän asia selkeytyy. Väisänen todella on ammattimainen työnhakija: hän on tehnyt kaiken, mitä yleensä neuvotaan, ja vielä vähän päälle.
Lähdetään liikkeelle perusteista.
Hakemuspohja ja cv ovat ajan tasalla, samoin niiden ulkoasu. Lisäksi hakukenttää on laajennettu – se kattaa jo kaiken viestinnän.
Entä piilotyöpaikat? Onko Väisänen etsinyt niitä? On.
– Lupasin Facebookissa tuhat euroa sille, joka vinkkaisi minulle menestyksekkäästi piilotyöpaikasta. Eräs lehti teki aiheesta jutun, mutta yhtäkään vinkkiä en saanut. Sitten vuorossa oli pönöttäminen Helsingin Kasinolla, uudenlaisessa Käänne 2016 -rekrytapahtumassa. Uutta oli, että tapahtumassa esillä olivat työnhakijat, eivät työnantajat.
Väisänen panosti: teetti käyntikortteja ja omaan brändiin sopivan mainospaidan. Turhaan.
– Se oli täysi floppi. Paikalle ei tullut yhtään media-alan työnantajaa.
Kolmannella kertaa Väisänen pyrki mukaan uudenlaiseen digitaalisen viestinnän ja markkinoinnin koulutukseen. Mukaan pääsisi, jos löytäisi itse itselleen harjoittelupaikan.
– Soitin läpi kaikki vanhat kontaktini sähkö- ja rakennusteollisuudessa, ja tarjouduin tekemään puoli vuotta töitä ilmaiseksi harjoittelijana. Kaikki sanoivat ei.
Ei kun ei. Miksei?
Pitkäaikaistyöttömyydellä on hurja maine. Sanotaan, että mitä pidempään on työttömänä, sitä vaikeampaa on työllistyä. Ja että silloin kuvaan tulee helposti muitakin ongelmia, kuten ahdistusta ja masennusta.
Väisänen tuntee tilanteensa hurjuuden, muttei aio masentua, eikä toisaalta keksi siihen syytäkään: elämässä on pahempiakin ja parempiakin asioita kuin työt.
Toisaalta hän ajattelee, että kun tekee parhaansa ja jos ei silti tärppää, ei voi mitään. Sitten täytyy keksiä jotain muuta tai olla keksimättä.
Mutta toki hetkittäin ahdistaa.
– Lähinnä silloin, kun ei ole yhtäkään vanhaa hakua vetämässä, eikä uusia paikkoja auki, joita hakea. Niinä hetkinä mietin, että olenko tosiaan työttömänä eläkeikään asti.
No et kai – noin hyvä hakija ja niin hienoa työkokemusta!
Tätä Väisänen on kuullut omasta mielestään liikaa työttömyystoimistoissa.
Ei kun ei. Mutta niin, miksei?
– Suurin ongelma on varmasti se, että vapaita paikkoja on vähän ja hakijoita paljon, Väisänen toteaa.
Toimittajasta leivottiin insinööri
Kuinka paljon hakijoita sitten on? Väisänen luettelee omat tilastonsa. – Olen yleensä soittanut jokaiseen hakemaani työpaikkaan hakuajan umpeuduttua ja kysynyt, kuinka monta hakemusta tuli. Toistaiseksi pienin määrä on ollut noin 40, yleisin 80–100 ja ennätys 250.
Viimeisintä, noin 250:tä hakijaa houkutteli Marttaliiton tiedottajan sijaisuus. Sijaisuus!
– Nykyisin moni paikoista on digi-sitä tai digi-tätä, digituottajista digitoimittajiin ja digitaittajiin. Niitä hakiessa on joskus tullut fiilis, että minua pidetään liian vanhana. Ihan niin kuin vanhat eivät ymmärtäisi digihommista mitään.
”Jo sata kertaa vastaus oli ollut sama.
’Kiitos, mutta ei kiitos.’”
Tässä siis toinen arvelu siihen, miksei Väisänen ole jo työllistynyt.
Kolmas mahdollinen syy on se, että yleinen vaatimustaso on noussut.
– Nykyisin vaaditaan usein tuplatutkintoa. Kun esimerkiksi hain rakennusalan lehteen, kynnyskysymys rekrytoijan mielestä oli se, etten ollut insinööri. Kun hain luontolehteen, minulla olisi pitänyt olla metsäalan tutkinto.
Myös Väisäsen mielestä on hyvä, että toimittaja tuntee omat aihealueensa.
Mutta liika on liikaa.
– Takavuosina ajateltiin, että toimittajan on oltava ensisijaisesti hyvä toimittaja. Eikö se ole yhä järkevää?
Meikkaushetki huoltamolla
Mutta hei! ”Kesätoimittajana toisella puolella Suomea”, niinhän Väisänen jo kertoi. Olihan hän siis sentään pätkätyöllistynyt. Eikö samasta paikasta saisi töitä jatkossakin?
– Voisi saadakin, mutta matka on turhan pitkä, noin 800 kilometriä yhteen suuntaan, Väisänen toteaa.
Tosiaan, koti on Nummelassa ja kesätyöt vanhalla kotiseudulla Kuusamossa Koillissanomissa.
Välimatkan vuoksi muutaman kuukauden pätkätyökin oli aikamoista kikkailua.
– Koko palkka kului helposti reissaamiseen ja siitä johtuneisiin pakollisiin hankintoihin. Jouduin esimerkiksi hankkimaan tätä työtä varten kakkosauton, Väisänen toteaa.
Jotkut ihmettelivätkin, mitä järkeä touhussa oli. Väisänen pihisteli ja majoittui perheensä kesämökillä Taivalkoskella askeettisissa olosuhteissa ilman juoksevaa vettä, sähköjä ja lämmitystä.
Silti käteen jäi vain roposia. Väisänen antoi muiden ihmetellä, nautti roposistaan, kävi välillä uimahallissa suihkussa ja ABC:llä meikkaamassa. Hänellä oli töitä ja se riitti.