Pyssymiehen matkassa
Onni on oma toimittajayhdistys. Tai vaikka viisi.
Cancúnin ilmastokokous Meksikossa olisi jäänyt kokematta ilman toimittajayhdistysten jäsenyyttä. Samoin palkattu pyssymies bussin takapenkillä. Silti matkat eivät ole päällimmäinen syy siihen, miksi olen liittynyt viiteen eri toimittajayhdistykseen.
Ammatillinen kehittyminen ja verkostojen luominen kiinnostivat minua jo 1980-luvulla, jolloin liityin silloiseen Taloustoimittajien yhdistykseen. Toimin tuolloin taloustoimittajana Uudessa Suomessa. Vuosien mittaan, työskennellessäni Insinööriuutisissa ja Tekniikka & Taloudessa, löysin myös Ympäristötoimittajat ry:n, Tekniikan journalistit ry:n, Terveystoimittajat ry:n ja Suomen tiedetoimittajain liiton.
Nykyisin olen freelancer ja toimin yhdistyksissä entistäkin tiiviimmin: ne tarjoavat minulle eräänlaisen työyhteisön. Lisäksi yhdistysten tarjoama ohjelma on keino pysyä ajan tasalla ja päästä paikkoihin, jotka eivät yksittäiselle toimittajalle muuten avautuisi.
Ei pelkkiä kahvikerhoja
Suomessa on parisenkymmentä aktiivista journalistista yhdistystä, jotka ovat muita kuin Helsingin Seudun Journalistien kaltaisia Journalistiliiton omia jäsenyhdistyksiä.
Journalistiliiton ulkopuolella toimivien journalististen yhdistysten tarkoituksena on toimia ammatillisina yhdyssiteinä ja kehittää jäsentensä ammattitaitoa. Yhdistysten toimialat vaihtelevat laidasta laitaan – aivan niin kuin journalistien työnkuvatkin.
Suomessa on parisenkymmentä aktiivista journalistista yhdistystä, jotka ovat muita kuin Helsingin Seudun Journalistien kaltaisia Journalistiliiton omia jäsenyhdistyksiä.
Näitä yhdistyksiä hoidetaan huolella, vapaaehtoisvoimin. Ne eivät ole kahvikerhoja, vaan niissä tehdään totista työtä.
Yhdistyksillä on kullakin omat jäsenkriteerinsä. Jäsenyyttä varten pitää tehdä yhdistyksen hallitukselle hakemus perusteluineen. Mitä enemmän oma työ liittyy yhdistyksen toiminta-ajatukseen, sitä todennäköisempää on, että hakija pääsee jäseneksi. Pelkkä kiinnostus alaan ei riitä. Jäsenmaksut ovat muutamia kymmeniä euroja vuodessa. Niillä tuetaan muun muassa toimintaan liittyviä retkiä.
Työtä muidenkin puolesta
Parhaimmillaan journalistien omissa yhdistyksissä tehdään työtä koko alan eteen. Tästä hyvä esimerkki on Oikeustoimittajat ry:n työ sananvapauden ja julkisuuden edistämisen puolesta. Yhdistys toimittaa vuosittain lausuntoja ministeriöille lainsäädännön valmistelussa havaitsemistaan epäkohdista.
Viimeksi kuluvan vuoden keväällä Oikeustoimittajat antoi oikeusministeriölle julkilausuman, jossa yhdistys teki oman ehdotuksensa julkisuuslain muuttamisesta: julkisuuslain tulisi koskea myös julkisen vallan määräysvallassa olevia yrityksiä. Tämä siksi, että asioiden siirtyessä julkisuuslaista osakeyhtiölain piiriin, ne muuttuvat huomattavasti salaisemmiksi.
Mukaan lausumaan pyydettiin myös Kaupunkitoimittajat, Politiikan toimittajat, Taloustoimittajat, Terveystoimittajat ja Tutkivan journalismin yhdistys.
Nyt yhdistykset vahtivat, että asia etenee.
– Tapasimme tänä syksynä oikeusministeri Antti Häkkäsen, joka lupasi, että asia selvitetään, toteaa Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Rami Mäkinen. Mäkinen toimii rikostoimituksen tuottajana Ilta-Sanomissa.
Mies maksoi satasen päivältä
Itse olen käyttänyt vuosien varrella paljon aikaa yhdistystoimintaan. Se ei kuitenkaan kaduta. Vastineeksi olen saanut hengenheimolaisuutta, kollegiaalisuutta ja uusia ystäviä, sekä huikeita hetkiä maailmalta.
Noissa hetkissä on tiivistynyt toimittajan ammatin hienous – olla juuri siellä, missä tapahtuu ja mistä maailmalla puhutaan.
Näin kävi esimerkiksi seitsemän vuotta sitten, kun matkasimme ympäristötoimittajien kanssa Cancúnin ilmastokokoukseen Meksikoon sekä Guatemalaan tutustumaan uusiutuvan energian projekteihin ja maan syrjäseutujen jatropaviljelmiin.
Minua säväyttää vieläkin paikallisen ministerin lausuma vertaus: ilmaston lämmetessä kuusi astetta siperialaiset saattaisivat taputtaa, Guatemalassa kuoltaisiin.
Guatemalassa voi kuolla muutenkin. Aina edes hotellia ei voi kiertää joutumatta ryöstetyksi. Toisena matkanjohtajana kannoin huolta ryhmän turvallisuudesta, joten palkkasin turvamiehen pyssyineen bussiin.
Viime aikoina mikään ei ole ollut näin eksoottista, mutta tekemistä on riittänyt silti. Olen ollut yhdistysteni kanssa esimerkiksi keväällä Puolassa ja syksyllä Liettuassa sekä Suomessa useammassakin eri kohteessa: eduskunnassa, Uudenkaupungin autotehtaalla ja pankkivierailulla Handelsbankenissa.
Nyt joulukuussa yhdistysvuoteni huipentuu perinteisiin jouluglögeihin, seuranani ainakin Tekniikan toimittajat ja Terveystoimittajat.
Kiinnostuitko? Tutustu Suomen Journalistiliiton listaan Suomen erikoistuneista journalistisista yhdistyksistä.