Urheilutoimittajista tuli vallan vahtikoiria | Lööppi 2/2023
Urheilujournalismi on murroksessa. Perinteiset tulosvetoiset jutut väistyvät aikakauslehtimäisten henkilökuvien, viihdemäisten vaateuutisten ja yhteiskunnallisemman sisällön alta.
Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö Vesa Rantanen on kirjoittanut urheilusta vuodesta 1994 alkaen ja työskennellyt kolmeen eri otteeseen Pohjois-Amerikassa NHL-kirjeenvaihtajana. Hän kertoo tulleensa alalle journalistisesti erittäin kunnianhimoisena ja ensi alkuun kokeneensa pettymystäkin urheilutoimittajapiireihin.
Kun Rantanen kiersi toimittajana ensimmäisiä jääkiekon MM-kisojaan, hän ihmetteli vanhempaa toimittajasukupolvea, joka teki myötäsukaista kaverijournalismia.
– Minulle oli tärkeää olla erityisen kriittinen, joten kehityin alkuvuosina vähän turhankin vittumaiseksi. En julkaisisi enää ihan kaikkia niitä juttuja, joita silloin tein, mutta jotenkin halusin vanhemmille kollegoille näyttää, että tätä voi tehdä toisenlaisella otteella, Rantanen sanoo.
Vielä 1990-luvulla Rantanen koki, ettei moni urheilutoimittaja tavoitellut objektiivista journalismia, vaan kirjoitti urheilun asiaa ajaen tai jopa fanitti kirjoitustensa kohteita.
– Ymmärrän, että jokainen on aikansa lapsi ja kulttuuri muovaa yksilöä, mutta ei edeltäville urheilutoimittajien sukupolville voi journalistisesta näkökulmasta antaa puhtaita papereita. Ja puhun nyt isosta kuvasta, totta kai mukaan mahtui poikkeuksiakin.
Miljoonayleisö ovensuussa
Rantasen mukaan journalismin lajeista juuri urheilujournalismi on tällä hetkellä kaikkein palkitsevinta ja kiinnostavinta, sillä mikään muu journalismin ala ei ole yhtä suuren murroksen keskellä.
Murros tarkoittaa monia asioita yhtä aikaa. Rantanen puhuu mielellään ennen kaikkea urheilujuttujen yleisömassan kasvattamisesta.
– Urheilujuttuja on loppujen lopuksi tehty aika pienelle väestönosalle. Mutta analytiikastamme ja lukijatutkimuksista tiedän, että urheilujournalismilla on ainoana journalismin alueena potentiaalinen miljoonayleisö ovensuussa. Se tulee urheilujournalismin ääreen, kun on arvokisoja tai Leijonat pelaa kullasta, mutta ei niinkään arjessa.
”Massamedian tehtävä on saavuttaa mahdollisimman suuri joukko lukijoita. Se ei onnistu kirjoittamalla juttuja, joissa hinkataan Leijonien pelitapaa.”
Juuri nyt yksi urheilujournalismin tärkeimmistä tehtävistä on muuttaa urheilusisällöt merkityksellisiksi myös niille, jotka eivät ole urheilun suurkuluttajia. Hyvä urheilujournalisti seuraa urheilussakin rahaa ja siirtää fokustaan urheilijoista yhä enemmän pomoihin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin.
Rantasen ajattelussa urheilujournalismi tekee itselleen järkyttävän karhunpalveluksen, jos se ajattelee, että olennaisempaa on lukijoiden pito kuin lukijamäärän kasvattaminen.
– Massamedian tehtävä on saavuttaa mahdollisimman suuri joukko lukijoita. Se ei onnistu kirjoittamalla juttuja, joissa hinkataan Leijonien pelitapaa. Siitä on kiinnostunut vain pieni osa, ja heitäkin pitää palvella, mutta kasvu täytyy hankkia sellaisilla jutuilla, joilla on yhteiskunnallista merkitystä.
Aatteita ja Patrik Laineen vaatteita
Oikeastaan Rantanen on sitä mieltä, että urheilujournalismia tulisi kehittää yhteiskunnallisempaan suuntaan entistä selkeämmin ihan jo urheilutoimitusten itsensäkin kannalta.
– Joka talossa yt-neuvottelut osuvat aina ensimmäisenä urheilutoimitukseen, koska lukijatutkimus kertoo, että vain
kolmasosa ylipäätään lukee urheilujuttuja. Urheilutoimituksissa on tajuttava, että se prosentti pitää saada ainakin kahdeksaankymmeneen. Ja se ei tule sillä, että tehdään vanhalla tavalla, vaan entistä yhteiskunnallisempaa journalismia tekemällä.
Mutta jos yhteiskunnallinen puoli on olennainen osa nykyistä urheilujournalismia, miksi urheilutoimituksissa tehtaillaan juttuja myös jääkiekkoilija Patrik Laineen vaatteista?
– Iltapäivälehdet ovat myös viihtymistä varten. Meidän pitää julkaista tietty määrä juttuja, jotka ovat luettavissa kymmenessä sekunnissa matkalla bussipysäkille. Ihminen tulee sivuillemme keskimäärin kuusitoista kertaa päivässä, joten siellä pitää olla koko ajan tuoretta kamaa.
Analytiikka siis kertoo, että Laineen vaatteista kirjoittaminen on hyödyllistä ja vaivatonta. Rantanen sanoo, että Ilta-Sanomat lakkaa kirjoittamasta juttuja Laineen vaatteista silloin, kun ihmiset lakkaavat lukemasta niitä.
Printti tuo enemmän rahaa
Ilkka-Pohjalaisen urheilutoimituksen tiiminvetäjän Minna Kallasvuon mukaan urheilujournalismi ylipäätään voi Suomessa suhteellisen hyvin ja on monipuolista. Hän muistuttaa, että tavallisten verkkojuttujen lisäksi urheilutoimituksissa tehdään nykyään paljon myös esimerkiksi videoita ja podcasteja.
Kallasvuo näkee urheilujournalismin olleen muutoksessa ainakin viimeisimmät kaksikymmentä vuotta, jos ei aina. Sisältöjen ja juttuformaattien muutoksesta on puhuttu niin kauan kuin hän muistaa.
– Nyt keskustellaan lisäksi paljon siitä, mikä maakuntalehden journalismissa tulisi olla liikkuvan kuvan ja audion osuus. Tuntuu, että journalismissa on koko ajan meneillään myrsky. Välillä tulee tasanteita, jolloin mennään eteenpäin. Edelläkävijämediat näyttävät silloin tietä ja muut seuraavat perässä.
Siinä missä Vesa Rantanen katsoo, että kaiken oleellisen näkee verkon analytiikasta, Kallasvuon mielestä kaikkea printtijuttujen kiinnostavuudesta ei saada selville verkon lukuja tuijottamalla. Kallasvuon ajattelussa printillä ja verkolla on osin samoja lukijoita, mutta runsaasti myös erillisiä lukijoita.
”Tuntuu, että journalismissa on koko ajan meneillään myrsky. Välillä tulee tasanteita, jolloin mennään eteenpäin.”
Kallasvuo muistuttaa, että printti on edelleen olemassa ja se tuo rahaa lehtitaloihin selvästi verkkoa enemmän.
– Ainakin maakunnallisilla medioilla verkon tuomat rahat ovat suhteellisen pieniä, vaikka toki kasvavatkin koko ajan. Printin lukijat eivät ole vielä katoamassa, vaikka siitä on jo vuosia puhuttu.
Ottelujutut eivät ehdi lehteen
Ilkka-Pohjalaisen urheilutoimitukselta kysytään usein, miksi jostain ottelusta ei ole juttua. Kallasvuo kertoo, että monet ottelujutut on jouduttu jättämään pois pakon edessä. Syynä ovat entisestään varhennetut painoaikataulut. Esimerkiksi lehden arkisin julkaisemat jutut Vaasan Sportin otteluista ilmestyvät yksinomaan verkossa.
Eräs Ilkka-Pohjalaisen pelijuttujen kohtaamista haasteista liittyy maksullisuuteen. Siinä missä heidän juttunsa ovat maksumuurin takana, on Kallasvuon laskelmien mukaan samasta pelistä tehtyjä pelijuttuja maksutta tarjolla parikymmentä.
Verkkoon tehdään pelijuttuja jääkiekossa Sportin ja jalkapallossa Seinäjoen Jalkapallokerhon ja Vaasan Palloseuran peleistä. Myös pohjalaisjoukkueiden edesottamuksista Korisliigassa kirjoitettiin paljon.
Superpesis on Ilkka-Pohjalaiselle aivan ykkösprioriteetin laji, pelaahan sarjassa peräti seitsemän joukkuetta Pohjanmaalta. Pesistä seurataan vuonna 2023 laajasti kaikilla juttutyypeillä ottelujutuista henkilöhaastatteluihin ja reportaaseista kolumneihin.
– Ilkka-Pohjalaisen suunnitelmissa uutisrobotti tekee tulossisältöä sekä jalkapallo-, pesäpallo- että salibandyotteluista, mutta vielä ei ole valmista. Jääkiekkosisältöä robotti sen sijaan tuotti lähes koko kauden 2022 2023.
Eniten luetaan omia uutisia
Luetuimmiksi urheilusisällöiksi Ilkka-Pohjalaisessa nousevat Kallasvuon mukaan lehden omat uutiset.
– Joskushan se voi olla pelijuttukin, jos siellä on tapahtunut jotain uutta ja outoa. Sen lisäksi henkilöjutut ovat luettuja ja kolumnit ja muut näkökulmalliset tekstit yllättävän suosittuja, hän sanoo.
Urheilu on viime vuosina nähty yhä enemmän osana yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi me too -ilmiö kosketti myös urheilupiirejä, Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa aiheutti Venäjän sulkemisen lähes kaikista urheilukisoista ja Qatarissa pelattuja jalkapallon MM-kisoja jokseenkin jokainen media alusti jutuilla stadioneita rakentaneiden siirtotyöläisten surkeista oloista.
– Urheilu on osa yhteiskuntaa, ja on aivan luonnollista, että urheilusivuilla käsitellään yhteiskunnallisia ilmiöitä. Meilläkin yhteiskunnallisten teemojen käsittely on lisääntynyt. Ei mitenkään räjähdysmäisesti, mutta havaittavasti kuitenkin, Kallasvuo sanoo. ●
Vain dinosaurus kaipaa matsijuttuja
Olen kirjoittanut paljon urheilujuttuja muun muassa Helsingin Sanomiin ja Seuraan, mutta paljon pidempään olen ennen kaikkea ollut urheilujuttujen lukija.
Niin kauan kuin muistan, minulle mielenkiintoisinta printin antia ovat olleet jääkiekko- ja jalkapallo-otteluiden ottelujutut. Luin niitä jo lapsena Salon Seudun Sanomista, ja vielä pitkälle 2010-lukua itselleni suurin yksittäinen syy ostaa iltapäivälehtien irtonumeroita oli juoda kuppi kahvia ja lukea sen ohessa urheilusivujen ottelujutut.
Joitakin vuosia sitten iltapäivälehdet kuitenkin lakkasivat tekemästä ottelujuttuja.
Kysyin Ilta-Sanomien urheilun esimieheltä Vesa Rantaselta, olenko printin ottelujuttuja haikaillessani joku kapean vähemmistön dinosaurus.
– Olet. Matsijutut olivat varmasti hyvä palvelu vielä silloin, kun 90 prosenttia lukijoista ei ollut verkossa. Mutta kun siirsimme ne verkkoon, havaitsimme, ettei niitä lue kukaan.
Eikö niillä siis ole Ilta-Sanomille merkitystä?
– Yksittäisen kansallisen palloilusarjan ottelun merkitys koko Suomen kattavalle massamedialle on aivan häviävän pieni. Yhden ottelujutun tekemiseen täytyy investoida ainakin viisi tuntia työaikaa. Se maksaisi satatonnia vuodessa, jos joka ottelukierrokselta ostettaisiin joka paikkakunnalta avustajan ottelujuttu. Siinä ei vain ole mitään järkeä.
Mutta kyllä maakuntalehteä tilatessakin minulle suurin tekijä on se, onko ottelujuttuja.
– Varmasti maakuntalehden printin lukija haluaa, että aamun lehdessä on kaikki oman kaupungin joukkueiden peleistä, mutta meille ne pelit ovat täysin yhdentekeviä. Poikkeuksen tekevät sarjojen finaalipelit sekä maajoukkueen pelit, Rantanen sanoo.
Eikö teillä Ilta-Sanomissa sitten tunnisteta sitä, että verkolla ja printillä on eri lukijat?
– Ei. Ei meillä ole. Miksi olisi, sehän on sama Suomen kansa. Maakuntalehdillä tilaajat lukevat printtiä ja he, jotka eivät tilaa, lukevat verkosta sen, minkä ilmaiseksi saavat. Mutta Ilta-Sanomien verkko tavoittaa käytännössä koko Suomen. Kun on tämän kokoinen media, lukijat ovat samoja, käyttöliittymä on vain eri.
Eli jos Ilta-Sanomien urheilujuttua ei lueta verkosta, niin ei sitä lueta printistäkään?
– Juuri niin. On tosin olemassa esimerkiksi viikonvaihteen kansijuttuja, jotka toimivat printissä paremmin, ja sen näkee myyntiluvuista. Mutta isossa kuvassa lukijat ovat verkossa ja printissä samat. Mistä sinä muuten luet matsijutut nykyään?
En nykyään juuri mistään, vaan seuraan ottelukierrosten aikana kommentointia Twitteristä.
– Eli jos tietäisit, että meillä on aukeama matsijuttuja, et kuitenkaan ostaisi lehteä?
Jos tietäisin, että siellä on aukeama matsijuttuja, niin kyllä aika usein ostaisin irtonumeroita.
– Okei. No emme me silti sinun takiasi ala laittaa niitä sinne uudestaan. ●
Jukka Vuorio