”Ai sä oot ammattikorkeakoulussa” | Lööppi 2/2023
Lööpin kolumnisarjassa on vuorossa Haaga-Heliassa journalismia opiskeleva Emma Kilpinen. Hän on myös Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden ainejärjestön Skuupin aktiivi ja HSJ:n opiskelijaedustaja Journalistiliiton valtuustossa.
”Ai sä opiskelet journalistiikkaa? Haaga-Heliassa? En tiennytkään, että sitä voi opiskella ammattikorkeakoulussa.”
Tämänkaltaisia keskusteluja käyn usein, kun kerron opiskelevani journalismia Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulussa opiskellaan siis journalismia, yliopistossa journalistiikkaa. Ammattikorkeakoulut eroavat toisistaan, kuten yliopistotkin. Jokaisella on omat erityispiirteensä ja vahvuutensa.
En itse alun perin halunnut ammattikorkeakouluun. Lukioikäisenä tähtäsin parhaimpaan kouluun, joka journalismia opettaa. Ajattelin, että ammattikorkeakoulu on vain niille, jotka eivät ole kiinnostuneita kyseenalaistamaan, pohtimaan tai opiskelemaan journalismia kunnolla. Se on niille, jotka tekevät töitä sokeasti ja kyseenalaistamatta, kun pomo niin käskee.
Miksi ajattelin näin? Koen, että se johtui ennakkoluuloista. Olen nähnyt ja todistanut useita keskusteluja siitä, että ammattikorkeakoulut ovat huonompia ja niiden opiskelijat laiskempia ja vähä-älyisempiä. Ystäväni ei halua edes seurustella ammattikorkeakoulussa opiskelevan kanssa, sillä hän pitää heitä yliopisto-opiskelijoita ”tyhmempinä”.
En voisi olla onnellisempi, että päätin kuitenkin hakea Haaga-Heliaan ja huomasin virheeni. Koulu oli lopulta kuin tehty minulle. Siellä opiskellaan käytännön lisäksi paljon teoriaa. Vastuullinen ja laadukas journalismi on lähtökohtana kaikelle työlle, mitä teemme. Koulussamme tarjotaan monenlaisia kursseja, kuten tutkivaa journalismia, inklusiivista journalismia ja kansainvälistä journalismia. Saan tehdä opinnäytetyön, jossa pääsen tutkimaan ja kehittämään alaa akateemisin menetelmin. Koen, että koulu kasvattaa minusta vahvan ja intohimoisen alan ammattilaisen.
”Koulu kasvattaa minusta vahvan ja intohimoisen ammattilaisen.”
Silti törmäämme työpaikkailmoituksiin, joissa etsitään nimenomaan journalistiikan yliopisto-opiskelijoita. Kuulemme sekä työrintamalla että muiden opiskelijoiden suusta, miten hyvä on, että alalla on myös ihmisiä, jotka tekevät journalismia ”käytännönläheisesti”.
Asenteet tulevat ilmi usein tekohymyn takaa ja näennäisen ystävällisesti. Journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa on kuulemma jopa ”vitsailtu” ammattikorkeakouluopiskelijoista pilkkaavaan sävyyn. Se ei kuitenkaan heidän mukaansa kerro mitään heidän asenteistaan.
Journalismiin kuuluu ennakkoluulottomuus, kyky nähdä stereotypioiden taakse ja erilaisten ihmisten tasa-arvoinen kohtelu. Journalismi on vankkaa yhteistyötä. Pyrkimys arvostella ja mitätöidä toisten osaamista ei mielestäni edistä mitään. Tämä koskee jokaista journalistia taustasta riippumatta. Ammattikorkeakoulun opiskelijoina meidän pitää myös pohtia ennakkoluulojamme muita alan opiskelijoita kohtaan.
Koulujen välinen yhteistyö on vähäistä. On harmillista, ettemme esimerkiksi kykene ottamaan kursseja toistemme kouluista. Osaisimme varmasti nähdä selkeämmin toistemme vahvuudet, jos eri journalismia opettavat koulut olisivat tuttuja. Voisimme hyödyntää ja opettaa toisiamme eri asioissa. Se lievittäisi ennakkoluuloja ja tunnetta siitä, että kilpailemme toisiamme vastaan.
Tämänkaltainen vahvempi yhteistyö pitäisi rakentaa painottaen sitä, että olemme kaikki toimittajina samanarvoisia. Mukaan tarvitaan myös opisto-opiskelijat, joista moni työllistyy alalle. Tasa-arvoinen alan yhteisö ja kaikkien ottaminen innolla mukaan on mielestäni tärkeä osa tulevaisuuden journalismia, jossa kohtaamme haasteita yhdessä. ●