Toimittajan ja arkkitehdin ammateissa luovuus laitetaan raameihin | Lööppi 4/2022

Etusivu > Lööppi > Toimittajan ja arkkitehdin ammateissa luovuus laitetaan raameihin | Lööppi 4/2022
Anna Takala seisoo urbaanilla kadulla kädet trenssin taskuissa, hymyilee ja katselee kadun yläkorkeuksiin.

Lööpin kolumnisarjassa on vuorossa Helsingin Sanomissa työskentelevä Anna Takala. Hän toimii myös Sanomain toimitusosaston puheenjohtajana.

Kolumni Anna Takala | Kuva Pekka Holmström | Lööppi 4/2022

Share in X Share in Facebook

Elän arkkitehtien keskellä. Molemmat vanhempani ovat arkkitehtejä, samoin puolisoni. Kun joskus lukioikäisenä sanoin haluavani toimittajaksi, isäni totesi, että toimittajan ja arkkitehdin ammateissahan on paljon yhtäläisyyksiä, molemmat kun ovat luovia aloja. Lausahdus kuulosti tuolloin aivan jäsittämättömältä. Sittemmin olen oivaltanut, että samankaltaisuuksia löytyy jopa huolestuttavan paljon. Katsokaa vaikka:

TAVALLISET IHMISET VAIN NIIN VALITETTAVAN HARVOIN YMMÄRTÄVÄT PONNISTELUJAMME!

Vaikea suhde yleisöön. Lukijoillehan me journalismia teemme, samalla tavalla kuin arkkitehdit suunnittelevat rakennuksia ihan tavallisille ihmisille. Mutta kun ne tavalliset ihmiset vain niin valitettavan harvoin ymmärtävät ponnistelujamme! Milloin haukutaan otsikoita, milloin valitetaan journalistisista valinnoista, milloin tuomitaan koko mediakenttä yksittäisen, vähän epäonnisemman jutun perusteella. Vaan ei ole helppoa arkkitehdeillakaan. Yleisön mielestä nykyrakennusten julkisivut ovat tylsiä, talojen muodot ankeita ja asuntojen pohjat huonoja. Kyllähän tuollaisen talon/jutun osaisi piirtää/kirjoittaa lapsikin!

Jatkuva kiire. Toimittajalla on kiire, kun juttu pitää saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja mielellään niin, että siinä on mahdollisimman vähän virheitä. Arkkitehdillä on kiire, kun seuraavat kuvat pitää saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja mielellään niin, että niissä on mahdollisimman vähän virheitä. Tässä toki erona on se, että toimittajalla projekti eli jutun kirjoittaminen voi nopeassa uutistilanteessa kestää pari minuuttia ja vaikka virheet harmittavat, ne ovat harvoin vakavia. Arkkitehdin projekteissa aikahaitari on vuosia ja virheet voivat pahimmillaan käydä aika kalliiksi.

Luovuutta tiukoissa raameissa. Moni toimittaja on joko itse haaveillut tai vaihtoehtoisesti kuullut jonkun kollegan haaveilevan kirjan kirjoittamisesta. Yhtä lailla arkkitehdeissä on paljon niitä, joita kiinnostaa hieman laajempi taiteellinen itseilmaisu. Mutta vaikka alkusysäys alalle lähtemiseen saattaa löytyä luovuudesta, helposti sitä löytää itsensä soveltamasta luovuuttaan hyvin käytännöllisellä tavalla. Toimittaja sulloo hengentuotettaan kireässä aikataulussa vaadittuun määrämittaan – eikä mieluusti sitten merkkiäkään yli! Yksityiskohtia ei oikein ehdi miettiä, eikä lauseista tule niin kauniita kuin oli alun perin ajatellut. Arkkitehti täyttää exceliä, yrittää saada järkevää asuntopohjaa piirrettyä rakennuttajan antamiin minimaalisiin neliöihin ja pohtii, millä ne kylpyhuoneet nyt laatoitetaan, kun talon budjetista leikattiin juuri puolet pois. Toisaalta rajoitetussa luovuudessa luoviminen on myös työn suola. Kuinka olenkaan myhäillyt tyytyväisenä, kun olen saanut kiireessä tehtyyn kompaktiin uutisjuttuun ujutettua jonkin sopivan nokkeluuden. Arkkitehti-isäni taas intoilee aina, kun hän keksii jonkin näppärän ratkaisun esimerkiksi hankalasti suunniteltavan asunnon pohjaan.

Ehkäpä suurin yhdistävä tekijä onkin lopulta se, miten tällaisesta erikoisesta luovasta työstä tulee hyvin nopeasti osa ihmisen identiteettiä. Arkkitehti on arkkitehti ja toimittaja on toimittaja – myös silloin, kun yleisö ärsyttää, luovuus on ajettu ahtaalle ja kiire painaa päälle. Sillä se, miten ammattiin kuuluvaa luovuutta voi harjoittaa vain tiukoissa raameissa – se se vasta todellista luovuutta vaatiikin. ●


Share in X Share in Facebook