Metsä kuuluu yhä musiikissa | Lööppi 3/2022

Etusivu > Lööppi > Metsä kuuluu yhä musiikissa | Lööppi 3/2022
Liina Kjellberg seisoo männynrunkojen välissä T-paidassaan ja hymyilee kameralle kesäisessä metsässä.

Miten helsinkiläinen rap-muusikko tietää Osaran aukeista, Pohjois-Suomeen hakatuista laajoista avohakkuualoista?
Tätä mietin, kun kuulin Asan kappaleen Vaaranmaa.

Helmijuttu | Teksti Liina Kjellberg | Kuva Seppo Samuli

Share in X Share in Facebook

Vaarnoi vaskisii kuurasta pimeää
Luojal isot kädet mut ei ikin’ omaa nimeä.
Karjalan kalliol kuvista hiiden ojaa,
Kipuvuoren louhikoista alas pimentolaan,
Osaran aukioilla väittää kivenkovaa, / Nimenomaan.

Näin Asa, oikealta nimeltään Matti Salo, riimittelee vuonna 2006 julkaistulla kappaleellaan Vaaranmaa.

Tiesin tietysti jo entuudestaan, että suomalaisessa populaarimusiikissa on käytetty metsäisiä elementtejä. Asan kappaleessa oli kuitenkin jotain, mikä sai pohtimaan aihetta tarkemmin. Tuntui, että metsän ja suomalaisen populaarimusiikin suhteen täytyy olla poikkeuksellisen vahva, jos helsinkiläinen rap-muusikko käyttää sanoituksissaan niinkin yksityiskohtaista elementtiä kuin 1940–1960-luvuilla avohakattuja Osaran aukeita.

Näistä mietteistä sai alkunsa metsän vaikutusta suomalaiseen populaarimusiikkiin käsittelevä juttuni Tukkijoelta Osaran aukeille, joka julkaistiin Metsälehti Makasiinissa joulukuussa 2021.

Metsälehti on metsänomistajille, metsäalan ammattilaisille ja muille metsistä kiinnostuneille suunnattu lehti. Se ilmestyy joka toinen viikko. Valtaosa numeroista on tabloideja, mutta joka kolmas numero on aikakauslehtipaperille painettu Metsälehti Makasiini. Tukkijoelta Osaran aukeille ei ole tyypillinen Metsälehti Makasiinin juttu. Pääosa lehden tilaajista on metsänomistajia, jotka arvostavat erityisesti metsänhoitoon ja hoidon suunnitteluun liittyvää hyötytietoa.

Ehdotin metsien ja suomalaisen populaarimusiikin suhdetta käsittelevää juttua toimituspalaverissa, ja päädyimme siihen, että juttu istuisi hyvin vuoden viimeisen lehden teemajutuksi. Käytännön metsänhoitotyöt ovat monella metsänomistajalla silloin tauolla, joten lehteen sopisi metsäalaa hieman erilaisesta näkökulmasta katsova, keveämpi artikkeli. Lisäksi halusimme tarjota lukijoillemme pienen yllätyksen.

”Musiikissa näkyy, miten metsiin ja niiden käyttöön on eri vuosikymmeninä suhtauduttu.”

Aloitin jutunteon hakemalla Spotifysta kappaleita hakusanoilla metsä ja puu. Kappaleiden etsinnässä apuna olivat myös kollegat, sukulaiset, ystävät ja Metsäkustannuksen julkaisema kirja Iskelmäkasvio. Lopulta kasassa oli parinsadan metsäisen kappaleen lista.

Toivoin, että löytäisin haastateltavaksi sellaisen musiikintutkijan, joka osaisi kertoa, miten metsä ja puut näkyvät suomalaisessa populaarimusiikissa. Arvelin, ettei haastateltavan löytäminen välttämättä olisi kovin helppoa. Olin hiljan kirjoittanut siitä, miten metsä näkyy tavassamme kuvailla ihmisiä. Osoittautui, että pölkkypäiden, hongankolistajien, vanhojen kääpien ja muiden vastaavien syntyhistoriasta oli yllättävän vaikea löytää tietoa. Ajattelin, että samankaltainen tilanne olisi vastassa myös nyt.

Kappaleita kuunnellessani huomasin, että metsä ja puut edustavat sanoituksissa usein joko tunteita, uhkaa tai jotain talouteen liittyvää. Lisäksi musiikissa näkyy, miten metsiin ja niiden käyttöön on eri vuosikymmeninä suhtauduttu. Luotin siihen, että jo näitä huomioita pyörittelemällä jutulle saisi luotua raamit.

Yllätyin kuitenkin iloisesti, sillä löysin melko helposti jopa kaksi musiikintutkijaa, jotka lähtivät innolla pohtimaan metsän roolia suomalaisessa populaarimusiikissa. Toinen tutkijoista oli Åbo Akademin tutkijatohtori Anna-Elena Pääkkölä ja toinen Helsingin yliopiston yliopistolehtori Juha Torvinen.

Pääkkölä ja Torvinen toivat juttuun paljon sellaista, mistä en itse tiennyt. Torvisen mukaan luonto on uskonnon ja rakkauden jälkeen suosituin aihe populaarimusiikissa. Se, että puu toimii vertauskuvana jollekin ihmisen elämään ja arvoihin liittyvälle, on Torvisen mukaan kuitenkin hyvin suomalainen ilmiö.

Pääkkölä taas kertoi, että uudemmassa populaarimusiikissa näkyy, ettei metsä ole enää läsnä kaikkialla, vaan sinne pitää mennä erikseen:

– Populaarimusiikin tekijät ovat nykyisin osa urbaania yhteiskuntaa. He käyttävät metsää sielun terapiana kaupunkilaisille. Metsään on ihana mennä ja siellä on ihana olla, mutta onneksi sieltä pääsee myös pois.

Musiikintutkijoiden lisäksi halusin tietysti haastatella juttuun muutamaa artistia, joiden kappaleissa on viittauksia metsiin tai puihin. Otin yhteyttä neljän artistin levy-yhtiöön ja pyysin heitä välittämään haastattelupyynnöt artisteille.

Yleensä pyrin tekemään haastattelut tilanteen mukaan joko kasvotusten tai puhelimitse, mutta artisteille tarjosin heti kättelyssä mahdollisuutta myös sähköpostihaastatteluun. Arvelin, että aikataulujen yhteensovittaminen voi olla haastavaa, ja olin myös epävarma siitä, miten artistit suhtautuisivat metsäalan lehteen, joten halusin tehdä haastattelun antamisen mahdollisimman helpoksi.

Artisteista Asa, Kotiteollisuuden Jouni Hynynen sekä Tuure Kilpeläinen lähtivät ilokseni mielellään mukaan jutuntekoon. Yhden artistin edustaja ei innostunut haastattelupyynnöstäni. Hän sanoi kyllä ymmärtävänsä, että haastattelusta olisi iloa Metsälehdelle, mutta ei kokenut, että haastattelusta olisi hyötyä artistille itselleen. Lisäksi hän arveli, että naisartistilla olisi kulunut turhan paljon aikaa kuvausvalmisteluihin.

Esitin kaikille artisteille samat kysymykset, jotta jutussa olisi helppo vertailla heidän vastauksiaan. Se, miten tietoisesti artistit olivat metsäisiä elementtejä kappaleiden sanoituksiin kirjoittaneet, vaihteli. Jokaisella oli myös hyvin omanlaisensa metsäsuhde.

Koska läheskään kaikki artistit eivät kirjoita kappaleidensa sanoituksia itse, valitsin mukaan myös yhden sanoittajan, Timo Kiiskisen. Hän on kirjoittanut metsäisiä kappaleita muun muassa Vesa-Matti Loirille, Anna Puulle ja Lauri Tähkälle

Kiiskinenkään ei mieltänyt käyttävänsä metsäisiä elementtejä kovin tietoisesti:

– Metsä tulee sanoituksiin jostain alitajunnasta.

Tukkijoelta Osaran aukeille -jutussa on runsaasti lainauksia kappaleiden sanoituksista. Oman aikansa vei sitaattioikeuksien selvittäminen. Journalistiliiton sivuilta löytyivät suuntaa antavat ohjeet.

Tekstissä mainittujen kappaleiden lisäksi tein jutun oheen listat eri musiikkilajien metsäaiheisista kappaleista.

Kirjoitin jutun aluksi yhteen pötköön, mutta lehden toimitussihteerin Jussi Collinin kanssa päädyimme siihen, että artistien ja sanoittajan haastattelut kannattaa irrottaa omiksi kainalojutuikseen. Asan haastattelu jäi tosin pääjuttuun, sillä Osaran aukeista sai sille hauskan alun.

Jutun kuvitusta suunnittelin yhdessä lehden ad:n Anna Backin kanssa. Hän toivoi, että kuvitus poikkeaisi lehden muusta kuvituksesta. Alun perin ajatuksena oli, että artistit ja sanoittaja pitäisivät käsiään kuvissa niin, että lainaukset kappaleiden sanoituksista saataisiin lisättyä kuviin käsien väliin. Idea toteutettiin lopulta vain osittain, mutta kokonaisuudesta tuli siitä huolimatta hieno ja lehden muusta kuvamaailmasta selvästi erottuva.

Valtaosan kuvista otti Metsälehdelle paljon kuvaava Seppo Samuli.

Lukijat voivat jokaisen Metsälehti Makasiinin ilmestyttyä käydä vastaamassa, mikä lehden jutuista on ollut kiinnostavin ja mikä vähiten kiinnostava. Joulukuussa 2021 vastauksia tuli poikkeuksellisen vähän. Noin viisi prosenttia piti Tukkijoelta Osaran aukeille -juttua lehden kiinnostavimpana ja noin 20 prosenttia vähiten kiinnostavana.

Tämä oli ehkä odotettavissa, sillä kyseisen lehden selvästi kiinnostavimpana pidetty juttu oli Yhdeksän kysymystä metsänhoidon kustannuksista. Uskon silti, etteivät jutun arvoa määritä pelkät tykkäämiset.

Tunnustusta juttu sai vuonna 2021 Aikakausmedian järjestämässä Edit-kilpailussa, jossa se voitti Vuoden juttu ammatti- ja järjestömediassa -sarjan.

Lopuksi kerrottakoon vielä, miten Asa tiesi Osaran aukeista. Vastaus on yksinkertainen. Hän kertoi kuulleensa niistä vanhemmiltaan ja nähneensä niistä myöhemmin valokuvia.

Liina Kjellberg työskentelee Metsälehdessä toimittajana ja tekee välillä myös toimitussihteerin töitä. Koulutukseltaan hän on metsänhoitaja, ja vapaa ajallaan hän soittaa kontrabassoa ja kartuttaa populaarimusiikin metsäisten kappaleiden listaansa.


Share in X Share in Facebook