Herkällä korvalla | Lööppi 1/2022

Teksti Sini Saaritsa | Kuvitus Outi Kainiemi | Lööppi 1/2022

Ennen koronaa STT:n toimituksessakin melu oli kesto­aihe työsuojeluvaltuutetul­­le tulleissa yhteydenotoissa. Ei ole enää.

Harkitsemme STT:n tuottajan ja työsuojeluvaltuutetun Tommi Peltoniemen, 46, kanssa livetapaamista Ruoholahden hiljaisessa toimituksessa, jossa Peltoniemi viettää työpäivänsä, mutta STT on antanut työntekijöilleen vahvan suosituksen hoitaa kaikki tapaamiset etänä.

Lähetän kysymyksiä sähkö­postitse ennen Teamsiin sovittua haastattelua.

Peltoniemi vastaa nopeasti ja ehdottaa, että laatisi kysymyksiin ensin vastauksia kirjallisesti, jotta olisi valmistautuneempi varsinaiseen haastatteluun. Seuraavana päivänä saan selkeästi muotoillut vastaukset.

Myöhemmin videotapaamisessa en juuri näe Peltoniemen kasvoja, koska kirjoitan muistiinpanoja koneella. Olemme sen ongelman äärellä, joka on Peltoniemelle työsuojeluasia.

Vaikka toimittajat ovat tottuneita ilmaisemaan itseään kirjallisesti, työyhteisössä ainakin osa kärsii siitä, että kohtaamiset ovat enää nopeasti naputettuja sanoja ruudulla. Ilmeettömiä, eleettömiä, vailla äänenpainoja. Poissa ovat stressitön höpöttely, toisten mielialojen aistiminen ja yhteisöllisyys.

– En ole luonteeltani varsinaisesti mikään ekstrovertti juttelija. Mutta ilman satunnaista juttelua työpaikalla ei työsuojeluvaltuutettunakaan saa samalla tavalla tietoa kuin aiemmin.

Korona-­aika on ajanut toimitusten sisäisen kommunikoinnin tasolle, jossa ihmisten välille muodostuu helpommin tyhjiöitä. Niissä tyhjiöissä syntyy väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia. llman pandemiaakin rasitteena on myös jatkuva kiire, joka vain lisää lyhyttä ja hengetöntä viestintää.

– Kun toimituksen viestintä typistyy kirjalliseksi, ei voida reagoida nopeasti ja sanattomasti työnteon arjessa, Peltoniemi sanoo. 

Viestinviejä, ei ongelmanratkaisija

Peltoniemi on toiminut noin satahenkisen työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna syksystä 2018 asti, ja uudelle kaudelle hänet valittiin viime lokakuussa. Hän olisi antanut sijaa, jos joku toinen olisi havitellut pestiä, mutta oli myös valmis jatkamaan. Miksi?

– Tässä pääsee oppimaan taitoja, jotka ovat minulla epämukavuusalueella, Peltoniemi myöntää.

– Ristiriitatilanteisiin liittyy yleensä paljon tunteita, ja on osattava kuunnella, miten eri ihmiset jonkin asian kokevat. En koe valtuutetun roolia mitenkään helpoksi tai sellaiseksi, että se sujuisi luonnostaan.

Joskus ongelma on rakenteellinen ja aika helpostikin korjattavissa. Näin kävi keväällä 2019, kun tietyssä työvuorossa ilmeni työuupumusta. Peltoniemi vei asiaa eteenpäin, ja vuoroon lisättiin työntekijöitä.

Peltoniemikin katsoo olevansa työsuojeluvaltuutettuna ensisijaisesti asioiden eteenpäin viejä, ei ongelmien ratkaisija. Hän vie tietoa johdon suuntaan ja valvoo, että ongelmaa hoidetaan.

Luottamusta pitää olla molempiin suuntiin, sekä työntekijöihin että työnantajaan. Silloin Peltoniemen sanalla on eniten painoarvoa ja vaikutusta.

Kollegan on voitava luottaa siihen, että Peltoniemi ei esimerkiksi kerro hänen nimeään esihenkilölle. Työntekijöiden varovaisuus ja nimettömänä pysytteleminen toisaalta vaikeuttavat asioiden ratkaisemista: ilman nimiä ja tapauksen yksityiskohtia esihenkilön on vaikea käsittää, mikä asia vaatii parantamista.

Peltoniemi painottaa asiakeskeisyyttä, diplomaattisuutta ja taitoa pysytellä myös taka­-alalla: joka tilanteessa työsuojeluvaltuutetun ei tarvitse olla edes äänessä. Jos kahden ihmisen välillä on konflikti, järjestetään purkupalaveri, mutta työsuojeluvaltuutettu ei ole vain toisen osapuolen edustaja.

– Yritän ajatella asiaa kummankin näkökulmasta.

Työsuojelu on aina ykkönen

Peltoniemen mukaan somen ja netin kautta toimittajiin kohdistunut häirintä ja vihapuhe eivät ole poikineet yhteydenottoja työsuojeluvaltuutetun suuntaan, vaikka hän tietää, että kollegoja on joutunut somemyllytykseen.

– On totta, etten ole ymmärtä­nyt myöskään kysellä perään, onko kaikki hyvin. Ehkä olisi pitänyt.

Silti Peltoniemi on toimessaan kaikkea muuta kuin välinpitä­mätön.

– Omassa työssäni priorisoin työsuojelun aina ykköseksi. Kun joku ottaa työsuojeluasioissa yhteyttä, se menee aina listallani kärkeen.

– Tottakai se, kokeeko olevansa töissä arvostettu, heijastuu omaan vointiin ja jaksamiseen.

Toimittaja Anne Kantola, 28, vakinaistettiin Helsingin Sanomien toimittajaksi loppuvuodesta 2020. Sitä ennen hän teki reilut kolme vuotta määräaikaisuuksia. Samassa toimituksessa työskenteli viimeisenä vuonna myös monta muuta, joiden työsuhteet olivat määräaikaisuuksien ketjuja.

– Kun kolmatta vuotta tekee täysipäiväisesti töitä niin kuin kaikki muutkin, mutta on koko ajan eri asemassa kuin ne muut, se alkaa tuntua.

Noina vuosina Kantola yritti hakea pankista asuntolainaa. Opintovapaata hän ei harkinnut, koska määräaikaiselle se olisi riski menettää työ kokonaan.

Helsingin Sanomissa käytiin yt-neuvottelut viimeksi vuonna 2019, ja vuonna 2021 vakinaistettiin 30 toimittajaa.

Kantolasta tämä on hienoa, mutta ei mikään äimistelyn aihe.

– Ei meidän pitäisi olla tilanteessa, jossa ihmiset työskentelevät vuositolkulla määräaikaisissa työsuhteissa. Vakinaisuus ei ole mikään erityinen palkinto eikä sen pitäisi olla poikkeus sääntöön.

Nettihäirintä on valtavan yleistä

Kantola ei itse ole koskaan kääntynyt työsuojeluvaltuutetun puoleen. Ehkä silti omat kokemukset työtä kuormittaneista asioista, tai ehkä vain ympärille katselu, saivat hänet asettumaan ehdolle, kun edellinen työsuojeluvaltuutettu jätti tehtävän.

– Vähän on hämärän peitossa vielä tämä pesti, mutta onhan se muotoutumassa, Kantola nauraa.

Hänen varsinainen toimikautensa alkoi vasta tammikuussa, eikä sitä ole haastatteluhetkellä vielä montaa kokonaista viikkoa takana.

Toistaiseksi Kantola on vasta ehtinyt osallistua Sanoma Media Finlandin turvallisuushenkilöiden koulutukseen, jossa perehdyttiin toimitilojen turvallisuusriskeihin.

Kantola pitää Sanomataloa kuitenkin rakennuksena varsin turvallisena. Hän uskoo, että toimituksissa työsuojelu on lopulta aika vähän sähköpöytien säätöjä, paloturvallisuusharjoituksia ja kompastumisvaarojen ehkäisyä.

– Minulle pääpaino työsuojelussa on työn henkisesti kuormittavien tekijöiden vähentäminen, nuori työsuojeluvaltuutettu sanoo. 

Työsuhteen epävarmuus on vain yksi kuormittava asia.

– Tässä ajassa toimittajiin kohdistuu painostusta, uhkailua ja häirintää. Nettihäirintä on valtavan yleistä. Yleistyminen ei saa tarkoittaa, että sitä katsotaan läpi sormien.

Kantolan mukaan Helsingin Sanomien sisällä puhutaan toimittajien kokemasta netin ja somen kautta tapahtuvasta häirinnästä ja vihapostista ”ja siitä pitää ehdottomasti puhua lisää”. Edellinen työ­suojeluvaltuutettu on jo koostanut nettihäirintään puuttumiseen liittyvää opasta, ja Kantolan mielestä työnantajakin on ollut varsin aktiivisesti mukana keskustelussa.

– Mikään työnantaja ei voi poistaa sitä, että joku anonyymisti huutelee verkossa. Mutta työntekijän painostamiseen ja häirintään puuttumiseen on yritettävä löytää malleja. Työnantajan perustaman työryhmän suunnitelmissa on, että puhuttaisiin yhä isommalla konklaavilla siitä, miten häirinnän kohteeksi joutunutta tuetaan. 

Tämä ei ole henkilökohtainen projekti

Työsuojeluvaltuutettuna Kantola haluaa oppia huomaamaan asioita ennen kuin ne ovat suuria ongelmia. Hän toivoo, että osaa rakentaa luottamuksellisia välejä, osoittaa empatiaa ja olla herkkä ymmärtämään sitä, että asiat eivät kuormita ihmisiä samalla tavalla.

– Hesarissakin on parisataa työntekijää. Pitää olla valmis astumaan toisten saappaisiin ja katsomaan asioita monelta eri kantilta. Kantola painottaa, että työ­ suojeluvaltuutettu on työntekijöitä varten eikä sellaista tointa tarvittaisi, jos heillä olisi kaikki hyvin.

– En edusta itseäni tai juuri minulle tärkeitä asioita. Niillä voi olla merkitystä, mutta tämä ei ole mikään henkilökohtainen projekti. ● 

TYÖSUOJELUVALTUUTETTU
• edustaa työpaikan työntekijöitä yhteistoiminnassa
• valitaan työntekijöiden keskuudesta vaaleilla kahdeksi vuodeksi kerrallaan
• on oikeutettu koulutukseen sekä saamaan työnantajalta työympäristöä, työturvallisuutta ja työterveyttä koskevat tiedot ja asiakirjat
• saa käyttää työaikaansa työsuojeluvaltuutetun tehtäviin
• nauttii vahvaa irtisanomissuojaa, kuten luottamusmies.