Yhden naisen mediatalo

Teksti Tiiu Pohjolainen | Kuva Pekka Holmström | Lööppi 4/2021

Somekuohahdus voi ryöpsähtää omenasoseesta.

Kirjoittaja, someammattilainen Hanne Valtari kertoi syksyisessä Instagram-päivityksessä, miten hän valmistaa omenasoseen Helsingin kaupungin mailla sijaitsevien villiomenapuiden sadosta. Ajatus oli muistuttaa Lähiömutsi-blogin seuraajia hyödyntämään satokautta, kertoa, että omenoita voi säilöä, vaikkei omia tiluksia olisikaan.

Lähiömutsi-perheblogi ja ajatuskoostamo ovat Hanne Valtarin työ.

Kymmenvuotiaan blogin rinnalle on noussut Lähiömutsin Instagram-tili, jolla on yli 17 000 seuraajaa. Blogi tavoittaa kuukausittain noin 60 000 lukijaa. Ajatuskoostamosta on maailmalle saatettu myös kirjoja. Valtari on kirjoittanut kirjat Unelmahommissa ja Unelmaduunarin tilipäivä yhdessä Satu Rämön kanssa.

Urbaania marttailua kanavissaan esiin nostava Valtari ei edes vuosien kokemuksen nojalla osannut varautua soseesta seuraavaan viestiryöpytykseen.

– En halua, että soseessani onainuttakaan kuoren kikkaretta. Instagramin tarinoissa kerroin ohimennen paseeranneeni soseen siivilän läpi.

Instagram-tilin henkilökohtainen postilaatikko, niin kutsuttu DM (direct message), räjähti.

– Ihmiset olivat suorastaan järkyttyneitä. Minulle läheteltiin hurjat määrät yksityisviestejä. Kyseenalaistettiin, miksi näen suuren vaivan, kun sauvasekoittimella saa tasaista sosetta hetkessä aikaiseksi. Toiset instagrammaajat loivat videokyselyitä, joissa äänestettiin, pitääkö sose valmistaa paseeraamalla, sauvasekoittimella vai peräti sosemyllyllä. Tilanne äityi älyttömäksi, Valtari nauraa.

– Oli team Hannea ja joukkueita, jotka asettuivat näkemystä vastaan. Jokaiseen julkaisuun minut tägättiin eli merkittiin mukaan. Sellainen meteli omenasoseesta.

Suuren sosekeskustelun hyvänä puolena Valtari pitää sitä, että säilöntään liittyvät kysymykset ovat hänen seuraajilleen kiinnostavia, tunteita herättäviä, tärkeitä asioita. Hän viestii siis siitä, mikä kohderyhmää kiinnostaa.

Huono puoli taas on aika, joka kuluu, kun vastaa jokaiseen yksityisviestiin. Sillä omenasoseeseen liittyviä viestejä tuli tuhatkunta.

Ja jokaiseen olisi pitänyt vastata. Henkilökohtaisesti. 

”Yhden naisen yrityksessä aikaa ei ole käytettäväksi loputtomiin.”

Seulomattomia sontapaakkuja

– Luin kesällä Katri Valan postuumisti julkaistuja pakinoita. Huomasin, miten kiehtovalta mutta vieraalta tuntui ajatus siitä, että jollakulla on ollut aikaa ajatella rauhassa. Valan ei tarvinnut olla tavoitettavissa kellon ympäri, Valtari sanoo.

– Hän saattoi kirjoittaa pakinansa, ja teksti julkaistiin. Vastapoolin argumentointimahdollisuus oli vasta seuraavassa lehdessä. Oli aikaa miettiä mielipidettä, hioa kommenttia, oli aikaa niellä pahimmat sontapaakut pois pikaistuksissa laadituilta riveiltä.

Kenenkään ei oletettu olevan mielipideautomaatti.

Aluksi oli Lähiömutsi-blogi. Vuosikymmenessä sosiaalinen media on muuttunut ja kehittynyt. Lähiömutsin kanaviksi ovat valikoituneet oma, itsenäinen blogialusta sekä Instagram. Tulovirta syntyy melko tasaisesti molemmista.

Facebookia Lähiömutsi käyttää apuvälineenä, ei ensisijaisena kanavana.

– Muitakin medioita olen testaillut, mutta yhden naisen yrityksessä aikaa ei ole käytettäväksi loputtomiin. Pitää osata valita toimivimmat kanavat omaa tekemistään ja kohderyhmiään ajatellen.

Instagram on mediana niin hektinen, että se vaatii ylläpitoa kaiken aikaa. Somepersoonan, jollaiseksi Lähiömutsi voidaan laskea, oletetaan olevan hereillä, tuottavan vuorokauden ympäri valmiita, hiottuja mielipiteitä.

– Kateellisena ajattelin, että vaikka Katri Vala olikin aikanaan hyljeksitty, ei hänen ainakaan tarvinnut kauhulla odottaa, räjähtäisikö postilaatikko seuraavan yön aikana.

Peppi Pitkätossun kesä

Kun toimittaja Hanne Valtari perusti blogin, hän tuotti sisältöä anonyymisti.

– Ajattelin, että bloggaaminen tekee hallaa toimittajaidentiteetille. En halunnut, että nimeäni googlattaessa tulisi ilmi, että minulla on perheblogi.

Nyt blogi ja ajatuskoostamo ovat Valtarin yrityksen päätyö.

– Monesti esittäytyessäni uudelle ihmiselle nimeni ei herätä minkäänlaista reaktiota. Mutta kun lisään perään Lähiömutsin, minut saatetaankin tunnistaa.

Alusta asti Valtarille oli selvää, ettei bloggaaminen ole harrastus.

– Visioin toiminnasta kasvavan jotain suurempaa. Sellaisia aikamääriä, joita käytin ja käytän Lähiömutsiin, ei millekään harrastukselle voi uhrata.

Parhaimmillaan – ja pahimmillaan – freelance-toimittaja teki päivätöitä tv-tuotannossa, illalla odottivat lehtijutut sekä blogin ylläpito.

Mutta niin odotti myös perhe, se kaikista tärkein. Se, joka tekee Hanne Valtarista mutsin.

Kun kuopus oli puolivuotias, kaksilapsisessa perheessä oli pysähdyttävä pohtimaan äidin jaksamista. Neuvolassa Valtari puhui uupumuksesta ja väsymyksestä. Hän sai puhelinnumeron, johon soittaa saadakseen apua.

Valtari soitti, mutta numeroon ei vastattu. Ei ainoallakaan soittokerralla.

– Kun väsymys on niin kaiken nielevää, että yhden puhelun soittaminen vie voimat, on kammottavaa, ettei apua saa.

Valtari ei jaksanut enää yrittää.

Sitä vastoin perheessä tehtiin muutoksia: kolmivuorotyötä tekevä puoliso jäi vanhempainvapaalle aiottua aiemmin. Seuraavan kesän ajan Valtari keskittyi töihin – mutta jätti toimittajantyöt sivuun.

– Yhtäkkiä tajusin, että pärjäsimme hyvin, itse asiassa paremmin, kun pystyin laittamaan kaiken aikani ja energiani blogiin.

Valtari kutsuu tuota aikaa Peppi Pitkätossu -kesäksi. Muutosten kesän jälkeen hän alkoi luopua toimittajan töistä juttu kerrallaan, asiakas kerrallaan. Aikaa tästä on nyt kuutisen vuotta. Kuopuskin on varttunut 7-vuotiaaksi koululaiseksi.

Blogi elää kirjoittajansa tahdissa

– Teen samanlaista kirjoittajan duunia kuin toimittajanakin.

Valtari oli tottunut kirjoittamaan minämuodossa, poimimaan juttuideoita ja näkökulmia omasta elämästään ja arjestaan.

– Tietysti bloggaaminen vaatii halua antaa jotain itsestään. Onhan se tietynlaista oman navan kaivelua.

Alusta alkaen hän laati julkaisut kolumnin muotoon.

– Vahvuuteni on taito kirjoittaa. Minulla on toimittajan koulutus. Julkaisuni voisivat yhtä lailla toimia vaikka radioteksteinä, Valtari sanoo.

– Nykyään myös valokuvaan ja teen videoita, mutta kirjoittaminen on minulle ominta ja työssä tärkeintä. Se on myös alue, josta saan kiitosta.

Valtari iloitsee siitä, että blogi on säilynyt Lähiömutsin kanavana kaikki sosiaalisen median muutosvaiheet.

– Juuri nyt blogi hitaana väylänä tuntuu omaan elämäntapaani parhaiten sopivalta.

Hän naurahtaa käyttämälleen ilmaukselle hitaudesta.

– Blogin alkuvuosina mielsin hitaiksi kanaviksi esimerkiksi painetut lehdet ja kirjat.

Vaikka Hanne Valtari identifioituu ensisijaisesti kirjoittajaksi, on titteli vaihtunut toimittajasta sosiaalisen median ammattilaiseksi ja vaikuttajaksi.

Käsitys sosiaalisen median vaikuttajan, influensserin, työstä ei edelleenkään ole suurelle yleisölle aina selkeä.

– Harva näkee sen laajan kirjon, mitä somessa tehdään. Aivan kuten on erilaisia lehtiä – Hesaria, Parnassoa, Seiskaa – on myös erilaisia somekanavia ja ihmisiä niitä tekemässä.

Jokainen blogi elää kirjoittajansa mukaan.

– Alaa tuntemattomat herkästi olettavat, että raha ansaitaan materian kautta. Omalla kohdallani totuus on ainakin toisenlainen. En juurikaan tee yhteistyötä materiaan perustuen. Kirjat lienevät ainoa poikkeus. 

Influensserin identiteetti ei ole aina kevyt kantaa.

– Jos kertoo olevansa toimittaja, kukaan ei sitä ihmettele.

Mutta kun Valtari kertoo olevansa sosiaalisen median ammattilainen, keskustelukumppani saattaa yhä kohottaa kulmakarvojaan.

– Toisinaan joudun vakuuttelemaan oman työni merkitystä myös itselleni, hän sanoo.

– Jos tuolloin sattuu itse olemaan heikoissa kantimissa, työn arvostuksen puute syö omaa jaksamista.

”Vuorovaikutteisuus, erityisesti Instagramissa, on rikkaus, mutta se myös kuluttaa paljon.”

Mielenterveyshyvää kierrättämässä

Lähiömutsi puhuu urbaanin marttailun, kaupunkiviljelyn, lähimatkailun, retkeilemisen ja seikkailun riemun puolesta. Muita vakioteemoja ovat kirjat sekä taide, vastuullisuus ja ekologisuus, perhe-elämä ja hyvinvointi.

– Omalla blogialustallani minulla on aina mahdollisuus vaihtaa kiinnostuksenkohdetta, kun elämä kulkee eteenpäin.

Lähiömutsin ominaisuudessa Valtari sukkuloi yhtä lailla tyylin kuin yhteiskunnallisten teemojen parissa. Nyt rinnalle ovat nousseet mielenterveyttä sivuavat julkaisut.

Viime aikoina blogin luetuimpia tekstejä on ollut Masennusmuistiinpanot osa 1.

Diagnoosin Hanne Valtari on saanut vastikään.

Omenasoseesta seurannut viestipommitus oli omalta pieneltä osaltaan vahvistamassa Valtarin kokemaa lamauttavaa ahdistusta.

Ristiriitaa syntyy sosiaalisen median vuorovaikutteisuudesta – kanavathan ovat nimenomaan sosiaalisia. Asioita viedään eteenpäin yhdessä seuraajien kanssa.

– Vuorovaikutteisuus, erityisesti Instagramissa, on rikkaus, mutta se myös kuluttaa paljon. Saatoin vastata kymmeniä kertoja samaan kysymykseen samoin sanoin eri henkilöille.

Valtari tunnistaa Instagramin jatkuvan läsnä olemisen vaateen ja myöntää itsekin sitä itselleen luoneensa.

Tällä hetkellä hän totuttaa kehoaan mielialalääkkeisiin ja hapuilee huvenneita voimia takaisin. Välillä Valtarin tekisi mieli katkaista kaikista laitteista piuhat ja ryhtyä lantunviljelijäksi.

Ensimmäinen askel masennusdiagnoosin saamisen jälkeen on ollut päätös olla vastaamatta jokaiseen yksityisviestiin. Päätöksen myötä yhden naisen mediatalon ainoan työntekijän päivittäinen ruutuaika on vähentynyt parilla tunnilla.

– Eikä maailma olekaan mennyt sijoiltaan, mutta ahdistukseni määrä on vähentynyt.

Parhaillaan olo on väsynyt, apaattinen ja melankolinen. Useat arjen asiat ovat levällään. Silti Valtari haluaa puhua blogissa ja somessa siitä, kun jaksaminen lopahtaa. Hän puhuu avoimesti myös aiemmista uupumuskausista, diagnosoimatta jääneistä masennusjaksoista, vuosien ajan kerääntyneistä takuista, jotka ovat jääneet puristamaan rintakehää.

– Usein ihmiset eivät avaudu tilanteestaan ensimmäisten psykiatrikäyntien jälkeen. Mutta koska on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat julkisesti kertoneet omasta masennuksestaan ja saaneet minut ymmärtämään tilanteeni ja hakemaan apua, ajattelen että tämä on oma tapani laittaa kiertoon mielenterveyshyvää. Haluan omalla esimerkilläni rikkoa stigmaa, joka liittyy mielenterveysongelmiin.

Aikanaan keskeinen syy perustaa oma blogi oli tarve jollain tasolla muuttaa maailmaa.

– Olen aina ollut semisti hippi. Nyt yritän omalla lempeällä esimerkilläni näyttää masennusvaiheessakin, miten valtavasti iloa ja onnea omenasoseet tai palstaviljely, arjen pienet hetket, voivat tuottaa. ●