Koulutus on saavutettu etu
Kiinan kielioppia, viinien historiaa, mobiilijournalismia. Kirjo on laaja, kun toimituksellinen henkilöstö ja kustannustoimittajat täydentävät ammatillista osaamistaan.
On hyvin mahdollista, että tämän lehden ilmestyessä Mari Manninen on käyttämässä TAKO-koulutuspäiviään kiinalaisessa hotellissa.
Kun Helsingin Sanomien Aasian-kirjeenvaihtaja viimein pääsee asemapaikkaansa Pekingiin, hänellä on edessään usean viikon karanteeni, jonka aikana töitä ei saa tehdä. Manninen suunnittelee käyttävänsä päivät hotellissa kiinan kielen opintoihin entuudestaan tutun opettajan etäopetuksessa. Toki luvassa on myös läksyjä ja itsenäistä opiskelua.
Suunnitelma on kuin oppikirjaesimerkki toimituksellisen henkilöstön ammatillisen kehittämisohjelman eli TAKOn joustavuudesta. Työntekijä havaitsee ammatillisessa osaamisessaan kohdan, jota haluaa täydentää, ja etsii itselleen koulutuksen, jolla voi vahvistaa osaamistaan. Koulutukseen osallistuminen liittyy omaan työnkuvaan, ja työajalla tapahtuva koulutus hyödyttää työnantajaa.
Kustannustoimittajilla ammatillinen kehittämisohjelma kulkee lyhenteellä KAKO.
– Helsingin Sanomien toimituksessa kuten koko Sanoma Media Finlandissa TAKO toimii erittäin hyvin ja hyödyttää laajasti sekä työntekijöitä että työnantajaa, sanoo pääluottamusmies Jussi Ahlroth.
Saman vahvistaa Manninen. Aiemmin hän on ollut mukana Helsingin Sanomien koulutustoimikunnassa työntekijöiden edustajana ja kouluttanut organisaation sisällä TAKO-asioissa.
– Käytin usein esimerkkinä sitä, että viinikurssikin saattaa mennä läpi koulutustoimikunnassa, mikäli hakija on ruokatoimittaja. Silloin kurssi liittyy omaan työtehtävään.
Journalistiliiton edunvalvontajohtajan Petri Savolaisen muistoissa erikoisimpia TAKO-vaihtoehtoja ovat olleet sieni- ja akvarellikurssit.
– Kukin voi kohdallaan miettiä, mitä ammatillista osaamista akvarellimaalaus laajentaa.
Savolainen rohkaisee silti erityisesti työntekijöitä tarkastelemaan koulutuskenttää avoimin mielin. He, jotka työn tekevät, ovat parhaita asiantuntijoita siinä, minkälaisia päivitystarpeita työn tekeminen kaipaa.
Novellikurssilta oppia reportaasiin
Manninen työskentelee kirjoittavana toimittajana. Hän on käyttänyt TAKO-päiviä myös erilaisille kirjoituskursseille osallistumiseen. Mieleen on painunut esimerkiksi Jyrki Vainosen novellikurssi
silloisella Oriveden opistolla.
Ammattikirjoittajalle kurssin mahdollistama keskittyminen kirjoittamiseen on hyödyllistä ylellisyyttä.
– Kursseilla on ollut aikaa oman tekstin työstämiseen ja hiomiseen.
Romaani ja novellikursseista on ollut suoraa hyötyä journalistiseen työskentelyyn. Kun on harjoitellut dialogin kirjoittamista, huomaa sen vaikuttaneen myös tapaan käyttää lehtijutussa repliikkejä ja vuoropuhelua.
– Kurssien avulla olen syventänyt ajatustani siitä, minkälaiset suorat lainaukset ovat kiinnostavia, minkälaiset sitaatit kuljettavat lehtijuttua eteenpäin, Manninen sanoo.
– Kaunokirjallisilla kursseilla olen harjoitellut esimerkiksi asioiden kuvaamista. Kirjoittaessani nykyään vaikkapa reportaasia pohdin, minkälaisilla havainnoilla, minkälaisten asioiden ja yksityiskohtien kuvaamisella voin tuoda jutussa tiettyä ajatusta tai ilmiötä esiin.
Jyrki Vainosen novellikurssilta toimittaja poimi itselleen myös apua tilanteeseen, jossa juttu ei tunnu millään lähtevän liikkeelle, siis tyhjän paperin kammoon.
– Kirjoittajakursseista on ollut minulle hyötyä myös jännitteen rakentamisessa ja juttujen rytmittämisessä.
Osaamista on päivitettävä
Toimituksellisille työntekijöille tarkoitettu TAKO- ja kustannustoimittajien KAKO-koulutusohjelma ovat ammatillisia kehittämisohjelmia. Jo vuonna 1995 journalisteille työehtosopimukseen neuvotellun ohjelman lähtö kohtana on kehittää ja ylläpitää toimituksellisen henkilöstön ammattitaitoa siten, että se vastaa yrityksen julkaisutoiminnan kehitystarpeita. Kustannustoimittajien KAKO käynnistyi 2000-luvun alussa.
Keskimäärin työntekijälle kertyy kaksi TAKO- tai KAKO-päivää vuodessa. Raamit koulutusohjelman soveltamiseen sovitaan työpaikalla.
– Paljon on siitä kiinni, miten työnantaja suhtautuu kouluttautumiseen, Petri Savolainen sanoo.
Toki media-alalla on viimeisen vuosikymmenen aikana huomattu, että osaamista on päivitettävä jatkuvasti.
– Parhaimmillaan koulutus avaa työntekijän silmiä kohti uusia ideoita, jotka tuottavat hyvää niin työntekijälle kuin työnantajalle.
Vuosittain käytävä kehityskeskustelu on Savolaisen mielestä erinomainen paikka pysähtyä hetkeksi myös työntekijän kehittymistarpeiden äärelle.
– TAKO- ja KAKO-kehittämisohjelmat on luotu siksi, että ne suuntaavat eteenpäin, sekä työntekijän että työnantajan tulevaisuuteen, Savolainen sanoo.
– Ei media-alalla ole ollut tapana käpertyä ajattelemaan, että tämänhetkinen osaaminen riittää tulevaisuuden tarpeisiin.
Tyypillisimmillään henkilö kohtaisia koulutuspäiviä käytetään kielikursseihin osallistumiseen. Koulutus voi olla ammatillista perus-, täydennys- tai uudelleenkoulutusta ja kestää yhden illan tai monta viikkoa.
Tämän vuoksi TAKO-päiviä voi yhtä hyvin käyttää kiinan kielen opintoihin kuin osallistumiseen vaikkapa Journalismin päivään.
Räätälöityä koulutusta
– TAKO- ja KAKO-koulutusten kirjo on hyvin moninainen, Savolainen kuvaa.
Tällä hetkellä suosittuja ovat esimerkiksi mobiilijournalismin kurssit. Niitä on myös runsaasti tarjolla.
Toisinaan työntekijä ei kuitenkaan löydä haluamaansa oppia valmiina kokonaisuutena. Kehittämisohjelma mahdollistaa myös koulutuksen henkilökohtaisen räätälöinnin. Siihen on turvautunut Manninenkin.
Hän laati itselleen viiden päivän koulutuksen, johon pyysi opettajaksi dramaturgi Anja Kolehmaisen. Viikon teemana oli aristotelinen draaman kaari: tarinan alku, keskikohta ja loppu. Materiaalina Manninen ja Kolehmainen käyttivät Helsingin Sanomissa julkaistuja tekstejä, ei niitä kaikkein onnistuneimpia. Teksteistä etsittiin muun muassa tarinan kaarta, voimaa, vastavoimaa, huippukohtaa ja dramaattisia käänteitä.
– Kotitehtävinä minä kirjoitin tekstit uudestaan.
Tuolloin Manninen työskenteli käsittelevänä toimittajana. Uudentyyppinen lähestymistapa teksteihin auttoi editoijan tehtävässä.
– Kehittelin itselleni apuvälinettä lehtityöhön, erityisesti tilanteisiin, joissa eteen tulee teksti, jonka kanssa olen vaikeuksissa.
”Kyseessä on meille neuvoteltu etu! Miksi ihmeessä sen jättäisi käyttämättä?”
Vuosiloman kaltainen oikeus
Manninen kokee sopivien koulutusten etsimisen tai räätälöimisen itselleen luontaisesti helpoksi. Myös se, että koulutus on työaikaa, pitää kynnyksen koulutukseen hakeutumiseen sopivan matalalla.
– Kun töissä huomaa ajattelevansa, että kunpa ehtisin joskus opetella tietyn asian, siitä olisi minulle valtavasti hyötyä, voi samalla pohtia, voisiko tiedon tai taidon hankkia takomaisesti opiskelemalla. Eihän se sen kummempaa ole, Manninen sanoo.
– Minulle kirjoittaminen on se, mitä olen halunnut huoltaa ja kehittää. Mutta voihan kehittämis ohjelmaa käyttää vaikka matkaan, joka kiinteästi liittyy omaan työhön.
Mannisen työyhteisössä ei ole koskaan tullut sanomista siitä, että kollega lähtee kouluttautumaan. Ennemminkin ihmisillä on huono omatunto koulutuspäivien käyttämättä jättämisestä. Manninen kulkeekin toisinaan muistuttamassa toimituksellista henkilökuntaa TAKO-päivistä.
– Kyseessä on meille neuvoteltu etu! Miksi ihmeessä sen jättäisi käyttämättä?
– TAKO- tai KAKO-päivät ansaitaan aivan kuten vuosilomakin, sanoo myös edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.
– Koulutusohjelmasta ei ole tullut samanlainen itsestäänselvyys kuin lomasta. Tapana ei ole kuitenkaan kieltäytyä vuosilomasta, eivätkä työnantajat evää vuosilomia siksi, etteivät aikataulut anna niihin organisaatiossa mahdollisuutta.
Savolainen uskoo, että syy käyttämättä jätettyihin TAKO- ja KAKO-koulutuspäiviin on työn hektisyyden aiheuttama henkinen kynnys. Yleinen kentältä kuuluva viesti kaikaa kiireestä ja kiireen tunnusta, siitä ettei töistä pysty irtautumaan koulutukseen.
– Koulutuspäivien määrä ei kuitenkaan ole mahdoton. Jos vuodessa käyttää ne kaksi keskimäärin kertynyttä TAKO- tai KAKO-päivää, ympärille jää vielä parisataa muuta päivää, Savolainen sanoo.
– Kun työajalla opiskelen jotain sellaista, josta olen innostunut, saan hurjasti lisää energiaa. Olen kokenut käymäni koulutukset jopa rentouttaviksi, summaa Mari Manninen. ●