Journalistin ikävä toisen luo

Teksti Salla Nazarenko | Kuvitus Outi Kainiemi | Lööppi 2/2020

Vilkkaat toimitukset ovat vaihtuneet keittiönpöydiksi ja kirjapinojen päälle viritellyiksi kirjoituspisteiksi. Monen toimittajan elämä on kevään etätyöviikkojen aikana rytmittynyt paitsi työn myös etäkoululaisten arjen mukaan.

Soittokierros toimittajille kertoo ainakin sen, että ihmisillä on poikkeustilanteessa paremmin aikaa puhua puhelimessa. Toisin kuin tavallisesti kollegoja haastatellessa, moni vastaa haastattelupyyntöön ”minulla on nyt aikaa.” Arkeen ovat tuoneet väljyyttä ainakin työmatkoista säästynyt aika ja tauolla olevat harrastukset. A-lehdissä etätyötä on tehty jo ennen koronaepidemiaa. Viime vuonna käynnistettiin modernin työn hanke, jonka tarkoituksena oli lisätä joustavuutta työn tekemiseen. Jo silloin kaikki saivat Teams-koulutuksen.

– Käytännöt ovat voineet vaihdella eri toimitusten välillä, mutta periaate on ollut etätyöpositiivinen, varapääluottamusmies Mikko Hirvonen A-lehdistä kertoo.

Halutessaan työpaikalle on voinut koronaepidemian aikanakin tulla. Hirvonen on käynyt päivittäin työpaikalla, sillä hänellä ei ole kotonaan AD:n tehtäviin sopivaa työtilaa.

– Arvioni on, että Kulosaaressa työskentelee korkeintaan 5–10 prosenttia työvoimasta. Omassa yksikössäni on ollut päiviä, jolloin olen ollut täällä yksin. Useimpina päivinä meitä on ollut yhdestä kolmeen henkeä. Etätyöhön siirtymiseen liittyvät tekniset muutokset olivat toimituksissa vähäisiä.

– Kaikilla on ollut työkoneena läppäri jo monta vuotta, ja työnantaja on antanut viedä koronan aikana työpaikan isot näytöt kotikonttoreille. It-tukea olemme saaneet entiseen malliin etänä, jos olemme tarvinneet, kertoo Hirvonen.

Työajoista kiinnipitäminen vaikeaa

Sanoma Lifestylessä etätyöstä tuli normaalitila 3–4 vuotta sitten. Silloin päätettiin, että etätöitä saa aina tehdä, eikä toimituksessa tarvitse käydä muuta kuin pakollisissa kokouksissa, kertoo pääluottamusmies Ilja Ojala. Työpaikalle saa kuitenkin aina tulla.

– Etätyökulttuuria oli siis jo harjoiteltu. Siinä mielessä tämä muutos ei valtavasti näkynyt täällä arjessa.

ET-lehden tuottajana työskentelevä Ojala ei itse ole suosinut etätyötä, sillä hän kokee olevansa ”valtavan hyvä keksimään muuta tekemistä”. Mutta nyt kun etätyöstä on tullut koronan takia arkipäivää, Ojala on huomannut tekevänsä enemmän töitä kuin muulloin.

– Aamukahvilta on helppo siirtyä suoraan töihin, ja päivä venyy illastakin. Toki päivällä ruoanlaitto ja etäkoululaisen ohjaus vievät aikaa. Kiirastorstaina huomasin istuneeni kymmenen tuntia koneella ennen kuin lopulta siirryin pääsiäisen viettoon.

Etätyö ei olekaan, kuten ennen muinoin ajateltiin, tie lusmuiluun vaan päinvastoin. Kokemus osoittaa, että etätyön parissa vietetyt tunnit saattavat venyä ja vuorokaudenajat muuttua kummallisiksi. Hufvudstadsbladetin politiikan toimittaja ja KSF median toimitushenkilöstön varapääluottamusmies Sylvia Bjon tunnistaa tämän.

– Työaika pirstaloituu. Välillä pitää kokata lounasta ja tehdä muuta. Olen neuvonut, että kannattaa pitää kirjaa tunneista. Tauot ovat ookoo, mutta liika rönsyily voi uuvuttaa.

Sellaista ilmiötä ei ole, että ihmiset laistaisivat töistä etätyön varjolla. Päinvastoin.

Hufvudstadsbladetissa kaikki ovat olleet koronaepidemian aikana etätöissä. Toimituksessa on voinut käydä erikseen ilmoittamalla, mutta ainakaan ennen kesälomia Hufvudstadsbladetissa ei tulla näkemään täyttä miehitystä paikan päällä.

Otavamedian pääluottamusmies Tuomo Lappalainen toteaa, että klassisen työnjohdon mahdollisuudet valvoa työaikoja ovat nyt aika pienet.

– Olen muistutellut kollegoja siitä, että työajat ovat voimassa. Erityisesti pienten lasten vanhemmille tämä on hankalaa, sillä välillä on pakko olla lasten kanssa, jolloin työ siirtyy usein varhaisiin aamuihin ja myöhäisiin iltoihin, Lappalainen sanoo.

– Sellaista ilmiötä ei ole, että ihmiset laistaisivat töistä etätyön varjolla. Päinvastoin. Otavamedialla muutos etätyöhön tapahtui melkein heti talon siirryttyä huonokuntoisista Maistraatinportin tiloista uusiin tiloihin Triplaan.

– Muutos ei ollut kategorinen, jotkut käyvät Triplassa edelleen, esimerkiksi Tekniikan Maailman koronalähetys kuvataan siellä, Lappalainen kertoo.

Ennen koronaepidemiaa Otavamedian käytännöt vaihtelivat lehdittäin. Suomen Kuvalehdessä työskentelevä Lappalainen itse kirjoitti kotona lähinnä pidempiä featurejuttuja, mutta lähes päivittäiset kokoukset veivät hänet useimmiten työpaikalle Pasilaan.

A-lehtien Mikko Hirvonen kokee, että vaikka yksin toimistolla käyminen muistuttaa monella tavalla etätyötä, työajoista kiinni pitäminen on tärkeää.

– Työn ja vapaa-ajan olen pitänyt tietoisesti erillään. En ole työmeilejä enkä Teamsia lukenut kuin korkeintaan satunnaisesti, jos olen odottanut jotain, mihin pitää reagoida.

Maaseudun Tulevaisuus oli hyvin varustautunut etätyöhön jo siksikin, että talossa on ollut etäaluetoimituksia 1990-luvulta alkaen. Etätyövalmistelut hoitanut toimituspäällikkö Niklas Holmberg toteaa, että siirtymä etätaittoineen päivineen sujui yllättävän helposti. Lehti siirtyi etätyöhön ensimmäisten joukossa, 10. maaliskuuta.

– Ratkaisua on pidetty oikeana ja siirtymä on sujunut hyvin, Holmberg kertoo.

Etätyökiellosta etätyöpakkoon

Kustannustoimittajan työ on kiivaimmassa työvaiheessa yksinäistä. Kustantamojen etätyökäytännöt ovat kuitenkin vaihdelleet kuten toimitustenkin.

– Kyllä meillä jo ennen hallituksen suositusta kannustettiin etätyöhön. Osa teki töitä etänä ehkä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, WSOY:lla työskentelevä kustannustoimittaja Kaisa Kauppila kertoo.

Päiväkoti-ikäisen lapsen ja koululaisen äitinä Kauppila tekee itse normaalisti työnsä mieluiten työpaikalla.

– Joskus jos on jotakin isompaa luettavaa, olen tehnyt töitä kotona.

WSOY:lla siirryttiin epidemian vuoksi etätöihin noin maaliskuun puolivälissä.

– Meillä toki pyörii talossa osin vapaaehtoinenkin päivystys: on kysytty, kuka haluaa mennä paikan päälle.

Verkkouutiset ovat mediana kuriositeetti, sillä talossa oli Lööpin tietojen mukaan pitkään voimassa etätyökielto eli etätyöt sallittiin vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Pääluottamusmies ei halunnut asiaa kommentoida, ja nykyinen Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja Alberto Claramunt reagoi kysymykseen aavistuksen hämmästyneenä:

– Meillä ei ole etätyötä kielletty, vaan sitä tehdään sopimuksen ja tilanteen mukaan joustavasti. Pääsääntö toki on, että työ tehdään työpaikalla. Tämän lisäksi meillä on etäpisteet esimerkiksi eduskunnassa, ja toimittajilla on työvälineet tehdä töitä kotoaan.

Töitä jopa saunan pukuhuoneessa

Pikainen etätyösiirtymä ei mahdollistanut kaikilla työpaikoilla ergonomian ja työhyvinvoinnin tarkempaa pohdintaa. Ilja Ojala kertoo, että työpaikalta sai hakea työtuolin, ja intranetistä löytyy fysioterapeutin ohjeet etätyöhön. Teamsissa tarjotaan yhteistä taukojumppaa.

Ei tämä ergonomian näkökulmasta puhdasoppisin ratkaisu ole.

– Istuin itsekin pari ensimmäistä viikkoa keittiönpöydän ääressä ennen kuin sain rakennettua työpisteen, Ojala kertoo. Tuomo Lappalainen pitää läppäriään kirjapinon päällä.

– Ei tämä ergonomian näkökulmasta puhdasoppisin ratkaisu ole, Lappalainen pohtii. A-lehtien Mikko Hirvonen on tehnyt poikkeusaikana töitä pääsääntöisesti työpaikalla, mutta on huomannut monen joutuneen improvisoimaan:

– Itselläni ei perhettä ole, mutta se mitä olen sivusta seurannut, niin erilaisia järjestelyjä on jouduttu tekemään perheen, koulun ja työn yhdistämisessä. Kun on etsitty kotoa rauhallisinta työtilaa, jollekin työhuone on voinut olla saunan pukuhuone taikka sisäveranta.

WSOY:n Kaisa Kauppila jönglooraa työpistettään sen mukaan, mikä on kulloinkin helpointa. Haastattelun hän antaa keittiönpöydän äärestä.

– Huomaan toki, että hartiat ovat jumissa ja istuma-asento huono.

Kauppilan työnantaja tarjosi ennen koronaa edullista joogaa työntekijöilleen. Epidemian rajoitustoimien myötä se siirtyi verkkoon streamiksi.

Hufvudstadsbladetin Sylvia Bjon tunnustaa, että ergonomia on kotona paljon huonompi kuin töissä. Työnantaja olisi sallinut työtuolin hakemisen työpaikalta, mutta Bjon ei ole sitä päätynyt tekemään. Hufvudstadsbladetissa työntekijöitä kannustetaan taukojumppaan käyttämällä sähköistä taukojumppaohjelmaa nimeltä ”Cuckoo workout”. Siellä voi leikkimielisesti kilpailla taukojumpan ja muun liikunnan määristä kollegojen kanssa.

Skaips-komferenssi ei korvaa kollegaa

Etäkokouksista ja -tapaamisista, tai Antti Holman sketsissään lanseeraamista ”skaips-komferensseista” on tullut koronaepidemian aikana toimitusten arkea. Nykypäivä-lehden toimituksessa tiedotuskanavana on korona-aikana ollut Slack, jonne toimittajat merkitsevät työpäivän alkamisen, päättymisen ja vaikkapa lounastauot.

Teamsia, Google Meetiä ja muita etäkokousohjelmia on käytetty työpaikoilla paitsi pakollisiin palavereihin myös epämuodollisiin hetkiin, kuten viikonlopun aloittavaan kahvitteluun. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa on pidetty yhteiset sähköiset iltapäiväkahvit koronaetäilyn alusta alkaen. Sen sijaan WSOY:lla niitä vasta pohdittiin haastatteluhetkellä huhtikuun puolella.

Monen mukaan tekniikka on pelannut jopa odottamattoman hyvin, vaikkei sähköinen kokoustaminen korvaa läsnäoloa.

– Etäkokoukset ovat väkisinkin muodollisempia kuin livekokoukset, pohtii Maaseudun Tulevaisuuden Niklas Holmberg. A-lehdissä tiedotus tapahtuu intran ja Teamsin avulla.

– Kuukausi-infot on videoitu, ja niitä on voinut seurata suorina lähetyksinä Teamsissa. Myös työterveyshuollon kanssa on pidetty koronaan ja työhyvinvointiin liittyviä videokyselytunteja, Mikko Hirvonen kertoo.

Etätyö ja metatyö

Kaikki haastatellut ovat sitä mieltä, että koronaepidemian aikainen pakkoetätyö tulee muuttamaan työkulttuuria pysyvästi. Monissa taloissa etätyöhön ollaan kannustettu aiemmin siksi, että ollaan siirrytty monitoimitiloihin tai yksinkertaisesti ahtaampiin tiloihin.

Hufvudstadsbladetissa etätyöhön esimerkiksi alettiin kannustaa silloin, kun toimitus muutti aiemmista kahdesta kerroksesta yhteen.

– Työnantaja on aina kannustanut etätyöhön. Talossa on katsottu, että paikka, missä työtä tekee, ei ole se olennaisin asia, Sylvia Bjon kertoo.

– Moni kokee, ettei tuottavuus etenkään kirjoituspäivinä ole maisemakonttorissa kaikkein paras. Toisaalta moni aiemmin etätyötä karsastanut on huomannut, että näinkin voi tehdä. Haastatteluhetkellä, reilun kuukauden etätyörupeaman jälkeen, suurin osa ihmisistä tuntuu kuitenkin kaipaavan kollegojaan.

– Luulen, että ensimmäinen reaktio normaaliin arkeen paluun jälkeen tulee olemaan, että vihdoinkin pääsee tapaamaan ihmisiä. Se, millaiseksi käytännöt muodostuvat, näkyy sitten ajan kanssa, pohtii Sylvia Bjon.

Bjon itse on etätyöviikkojen aikana jäänyt vaille kaipaamaansa kollegojen jatkuvaa ja systemaattista sparrausapua.

– Ajattelukykyni kärsii, jos ympärillä ei ole ihmisiä. Nyt olen soittanut jollekin, jos olen kaivannut tukea kirjoitustyöhön. Toki joillekin tällainen työntekotapa on parempi, rauhallisempi. Myös Tuomo Lappalainen uskoo, että etätyö muuttaa työtapoja.

– Tosin kaikki riippuu yksilöstä. Jo nyt huomaa, että osa ihmisistä kaipaa yhteisöä ympärille.

Etätyö saa myös havainnoimaan omaa työtään uusista näkökulmista. Kotona työskentely saattaa tehdä monen arkeen kuuluvan ”metatyön” näkyvämmäksi, kun työn ja vapaa-ajan raja tulee entistäkin häilyvämmäksi. Esimerkiksi kustannustoimittajan työviikkoihin kuuluu paljon näkymätöntä työtä.

– Luemme ja pidämme yhteyttä kirjailijoihin muulloinkin kuin työajalla. Nämä tunnit pitäisi muistaa laittaa ylös. Tästä olemme kollegojen kanssa keskustelleet, sanoo WSOY:n Kaisa Kauppila. Toinen asia ovat työmatkat. Ennen koronaepidemiaa Kauppila on käynyt kokoustamassa Ruotsissa.

– Nyt varmasti mietitään tarkemmin, onko se tarpeellista vai ei. •