Teemu Luukka aikoo tehdä töitä eläkkeelläkin | Lööppi 4/2024

Käännekohta | Teksti Tiiu Pohjolainen | Lööppi 4/2024

Millä mielin jäät tammikuussa eläkkeelle?

Ei minulla ole aikomustakaan lopettaa työn tekemis­tä. Muutos on siinä, että siirryn pois työvuoroista. Jatkan freelancerina Helsingin Sanomien avustamis­ta, teen edelleen ravintola-­arvioita ja kirjoitan poli­tiikasta. Mutta ensimmäisenä kyllä kirjoitan yhden kirjan.

Saako teoksesi New Yorkin uhmatar siis jatkoa?

Ei. Teen Suomen 2000­-luvun poliittista historiaa käsittelevän kirjan. Se on analyysi siitä, miten nykyhallitukseen on päädytty. Oikeistovaltaa käsittele­vän kirjan on tarkoitus ilmestyä ensi syksynä.

Minkälaista on tehdä töitä politiikan toimittajana?

Siinä on tekemisissä olennaisten asioiden kanssa. Työ on dynaamista, asioita tapahtuu niin viiden mi­nuutin kuin viiden vuoden aikajänteellä.

Poliittinen journalismi on alan aarreaitta, jossa saa toteuttaa monia journalismin tyyppejä – uutisia, henkilöhaastatteluja, reppareita, analyyseja.

Sinut tiedetään ahkeraksi ja varhaiseksi soittelijaksi.

Puhelin on oleellinen työväline. Laskeskelin, että korona-­aikaan soitin yhdentoista kuukauden aikana tuhatkunta puhelua hallituslähteille.

Silloin kun tapahtuu, aloitan aikaisin ja työpäiväs­tä saattaa tulla pitkä. Esimerkiksi ministereitä, hei­dän avustajiaan ja ministeriöiden työntekijöitä saa parhaiten kiinni ennen aamukahdeksaa. On paljon asioita ja prosesseja, joista ei ole heti saatavissa kir­jallista, saati julkista tietoa. Niistä ei saa selkoa oi­kein muuten kuin soittamalla.

Sitäkö skuupin saaminen vaatii – varhaisia aamuja ja pitkiä päiviä?

Skuuppien takana on soittelua, haastattelutekniik­kaa, oikean tiedon kasaamista – joskus todella pit­källä aikavälillä – pienistä osista.

Kysymys on myös suhteista. Olen työskennellyt Hesarissa 37 vuotta, puhelimessani on aikamoisen suhdeverkoston yhteystiedot.

Mistä skuupista olet ylpein?

Nuorelle taloustoimittajalle oli ammatillinen kor­keakoulu, kun aloin vuonna 1988 seurata talous­elämän omistus-­ ja valtasuhteita ravistaneita Kouri­-kauppoja. Seurantaprosessi oli pitkä. Kyse oli yhteiskunnallisesti valtavan isosta asiasta ja uuti­sesta. Se johti KOP:n silloisen pääjohtajan Jaakko Lassilan eroon vuonna 1991, kun Kouri-­kauppojen yksityiskohdat tulivat julki. Loppuepisodin aikana asuin New Yorkissa ja tapasin Kouria usein. Lopulta Hesari julkaisi ensimmäisenä Lassilan eroon johta­neen keskeisen skuupin.

Olet laatinut myös ravintola-arvioita 20 vuoden ajan. Mikä ravintola on jäänyt parhaiten mieleen?

Mieleen jäävät parhaimmat ja huonoimmat koke­mukset sekä sellaiset, joista syntyy keskustelua. Mukavinta on, kun löytää vaikkapa lähiöstä tunte­mattoman etnisen ravintolan ja auttaa asiakkaita löytämään sen. Sitä kautta on mukana muutoksessa, joka vaikuttaa ravintolan pysyvyyteen. ●