Serbiassa sananvapaus on vaakalaudalla
”Toimittajan työ on nopeasti käynyt vaaralliseksi. Kriittiset journalistit toimivat omalla riskillään”, luonnehtii serbialainen toimittaja Milos Mitrovic.
– Politiikan kovat pojat vaikeuttavat ja estävät lehtemme normaalia työtä kaiken aikaa, belgradilainen journalisti Milos Mitrovic toteaa karusti. Hän on ulkomaantoimituksen esimies Danas (Tänään) -lehdessä, joka miltei ainoana serbialaisista päivälehdistä on säilyttänyt riippumattomuutensa.
– Yhteenottoja valtakeskittymän kanssa on viikoittain.
Valtakeskittymä tarkoittaa Serbian presidentin Aleksandar Vucicin, 49, ympärille kerääntynyttä poliittisen ja taloudellisen vallan eliittikerrosta. Keväästä 2017 asti presidenttinä istunut Vucic pitelee näpeissään valta- ja talousnyörejä tavalla, joka entistä enemmän muistuttaa Serbian pohjoisen naapurin Unkarin orbánilaista mallia.
Pikkuveli bulvaanina
Valtaklikin taustalla afäärejä junailee presidentin pikkuveli, Andrej Vucic. Hänen vastuullaan on haalia kannattavimpia yrityksiä ja rahakkaimpia hankkeita, myös mediakentältä. Ei ole vaikea nähdä, että vaadittavan tuulensuojan menestyville manöövereille takaa presidentinhallinto. Andrej Vucicia ei juuri näy julkisuudessa eikä hän sotkeudu päivänpolitiikkaan. Hänen bulvaaninroolinsa on tabu Serbiassa.
Taloudellisen vallan ytimeen on imeytynyt myös oikeistopopulistinen valtapuolue, presidentti Vucicin kontrolloima Serbian progressiivinen puolue (SNS).
Danas-lehden ja muun kriittisen median vapauden rajoja kavennetaan monin tavoin. Lujimpana kiristysruuvina ovat taloudelliset keinot.
– Lehtemme mainostulot ovat merkittävästi pudonneet, koska presidenttiin, hallitukseen ja SNS:iin kytkeytyvät bisnespiirit eivät juurikaan enää anna meille ilmoituksia, Mitrovic selventää.
– Vaikka emme olekaan raharikkaiden omistama tai ohjailema lehti, niin totta kai heidän poliittinen mainosboikottinsa leikkaa talouttamme.
Vuonna 1997 perustettu päivälehti Danas on sikäli erikoinen poikkeus, että sen omistaa toimittajaryhmä. Lehti ilmestyy kuudesti viikossa, ja sadan ihmisen henkilökunnasta puolet on journalisteja. Avokonttorimainen toimitus on vanhahkossa kerrostalossa Alekse Nenadovica -kadun varrella Belgradissa.
Valtaklikki estää tiedonvälitystä myös rajoittamalla kriittisten journalistien työtä parlamentin ja hallinnon piirissä.
Danasille ja muulle vapaalle medialle myönnetään joskus haastatteluja, mutta useimmiten ei. Työskentelymahdollisuuksiamme parlamentissa hankaloitetaan kautta linjan, Mitrovic kertoo.
– Tilanne pakottaa entistä useammin turvautumaan nimettömiin lähteisiin – useinhan ei muuta mahdollisuutta jää.
Arkipäivää ovat erilaiset solvaus- ja vihahyökkäykset, joita valtajulkisuudessa tuon tuosta viritellään kriittistä journalismia kohtaan. Ryöpyt voivat kohdistua yksittäisiin toimittajiin tai koko lehteen, ja Danasiakin on usein haukuttu ”CIA:n lehdeksi”.
Mitrovicin mukaan Länsi-Euroopassa ei Serbian tukalasta tilanteesta piitata.
– Euroopan unioni ja koko länsi, joita luulisi asiaintilan huolestuttavan, kääntävät selkänsä ongelmillemme, kansanvallan ja sananvapauden alasajolle, hän sanoo.
– Se mitä Serbia ylipäänsä kipeimmin kaipaa, ovat oikeusvaltio, vapaa lehdistö ja normaali demokratia. Niistä mikään ei toimi.
Vastuksia – vastarintaa
Tuoreimmat kansainväliset vertailut todistavat Serbian huonon suunnan. Tilannetta eri mittarein seuraavan Freedom Housen mukaan Serbian demokratian tila on heikentynyt 12 peräkkäisen vuoden ajan, ja äskettäin järjestö pudotti serbialaisen yhteiskunnan statuksen ”vapaasta” enää ”osittain vapaaksi”. Niin ikään Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemassa lehdistönvapauden indeksissä Serbia on kahdessa vuodessa valahtanut sijalta 66 sijalle 90.
Freedom House raportoi, että presidentti Vucic liittolaisineen astelee monessa suhteessa hälyttävästi Unkarin pääministerin Viktor Orbánin jalanjäljissä. Serbian valtaryhmä ei kuitenkaan ole vielä onnistunut sinetöimään tiedotusvälineiden täydellistä kontrollia.
Esimerkki kansalaisvastarinnasta ovat vuosi sitten aloitetut mielenosoitusmarssit.
Kimmoke niihin tuli siitä, että vasemmistopoliitikko Borko Stefanovic ja kaksi muuta oppositiohahmoa pahoinpideltiin Krusevacin kaupungissa – ja että presidentti Vucic ja SNS kiistivät väitetyn osuutensa väkivaltaan.
Joka lauantai kello 19 Belgradin illassa lähtee liikkeelle mielenosoituskulkue, joka suuntaa askeleensa milloin parlamenttitaloa kiertämään, milloin yliopiston päärakennuksen eteen ja milloin minnekin. Teemat vaihtelevat väkivallan vastustuksesta autoritäärisen presidentin kritiikkiin, opiskelijoiden olosuhteista demokratian puutteeseen – ja sananvapauden alennustilaan.
Mielenosoittajien päätunnuksena on ”Yksi viidestä miljoonasta” (1 od 5 miliona). Näin siksi, että presidentti on todennut olevansa alistumatta heidän tahtoonsa, vaikka liikkeellä olisi viisi miljoonaa ihmistä.
Enimmillään mielenosoittajia on ilmaantunut paikalle monia tuhansia, vähimmilläänkin tuhatkunta. Osallistujina on kaikenikäisiä ihmisiä, valtaosa kuitenkin nuorta väkeä.
Ehkä toivoa on. Serbiassakin.