Vastuun kantaminen kiinnostaa | Lööppi 1/2026
Satu Mellanen palkittiin ansiomerkillä Journalistiliiton syyskokouksessa. Tunnustus pitkästä järjestötyöstä tuli vastikään eläkkeelle jääneelle toimittajalle täytenä yllätyksenä.
Mikä merkitys tunnustuksella sinulle on?
Kun liiton valtuuston illallisilla on jaettu ansiomerkkejä ja kerrottu perusteista, olen ajatellut, että ”tuohon vain harva kykenee”. Olen kuulunut Journalistiliittoon vain 20 vuotta, ja olin asennoitunut, ettei siinä ajassa ehdi tehdä tarpeeksi. Sydäntä lämmittää se, että kyse on kollegojen anomasta arvostuksen osoituksesta. Se kertoo, että sillä mitä olen tehnyt, on ollut merkitystä.
Mikä sai sinut aikanaan kiinnostumaan järjestötyöstä?
Helsingin yliopistossa menin heti ensimmäisenä opintovuonna mukaan ainejärjestön hallitukseen. Ajattelen edelleen, että jonkun pitää toimia ja kantaa vastuuta.
Miksi?
Työelämässä mikään asia ei edisty, jos ei olla valmiita toimimaan muutoksen eteen. Edut, joita nykyään pidetään itsestäänselvyyksinä, kuten viisipäiväinen työviikko, lomat tai ylityökorvaukset, ovat aikanaan vaatineet taisteluita. Mielestäni liittoon kuuluminen on palvelus tuleville sukupolville: vain niin kauan kuin on riittävästi liittoihin kuuluvia ihmisiä, meillä on mahdollisuus oikeudenmukaiseen työelämään myös tulevaisuudessa.
Olet korostanut järjestäytymisen merkitystä. Miksi se on mielestäsi välttämätöntä?
Jos meillä ei olisi joukkovoimaa, pahimmassa tapauksessa työnantaja sanelisi ehdot.
Liittoon kuuluminen on kaiken perusta. Se tarkoittaa, ettei tuijoteta vain omaa napaa, vaan muutkin ihmiset, yhteisö, merkitsevät. Minulle ay-liike tarkoittaa ihmisoikeusliikettä, se puolustaa sananvapautta ja oikeutta. Enkä esitä olevani mikään pyyteetön hyväntekijä – järjestötyön kautta olen saanut elämääni uusia ihmisiä, runsaasti mielenkiintoisia kokemuksia, päässyt kiinnostaville reissuille ja kouluttautunut paljon.
Eläkkeelle siirtyminen on monelle selkeä käännekohta. Sinulle se ei ole tarkoittanut vetäytymistä, vaan olet jatkanut aktiivisesti esimerkiksi Aikakauslehdentoimittajain Säätiön puheenjohtajana.
Toiminta ay-liikkeessä on työntekijöille tarkoitettua toimintaa. Muutos on aika raaka, kun jää samaan aikaan pois sekä töistä että järjestötoiminnasta. Kyllä siihen piti itseään oikein psyykata etukäteen. Ajattelin, että jatkossa katselen, kun muut tekevät, mutta kun kyseltiin mukaan Seniorijournalistien klubitoimikuntaan, lähdin ehdolle ja tulin juuri valituksi. ●