Uusille urille | Lööppi 1/2026

Etusivu > Lööppi > Uusille urille | Lööppi 1/2026
– Substack toimii parhaiten kokeneemmille kirjoittajille, jotka ovat oppineet editoimaan tekstejään itse, toimittajataustainen kirjailija Pontus Purokuru sanoo.

Substackin kaltaiset alustat tarjoavat toimittajille uudenlaisen tavan työskennellä, tienata ja tavoittaa uusia yleisöjä.

Teksti Iida Ylinen | Kuvat Mika Horelli, Pekka Holmström, Aino Nieminen | Lööppi 1/2026

Share in X Share in Facebook

Reilu vuosi sitten vapaa toimitta­ja Mika Horelli kirjoitti tut­tuun tapaansa Blogger­-alustalla sijaitsevaan blogiinsa analyysejä kansainvälisestä politiikasta pohjoismaisesta perspektiivistä. Substackista hän ei ollut kuullutkaan.

– Substack lipui tietoisuuteeni, kun brittiläinen, Politicossa työskentelevä kollegani sanoi toimittaja­tapaamisessa, että Substack sopisi minulle paljon paremmin kuin Blogger. Ei algoritmiriippuvuutta, ei klikkiotsikkopaineita, oma sähköpostilista tilaajille, Horelli kertoo.

Pian Horelli alkoikin julkaista Substackissa Nordic Ledger ­-uutiskirjettä. Se keskittyy kolumnimaisiin pohdintoihin maailmanpolitiikasta, uudesta vallanjaosta, journalismin tulevaisuuden näkymistä ja teko­älyn arvaamattomasta noususta.

Horellin varsinainen päätuote Substackissa on EU Mediaviikko –­uutiskirje, johon hän koostaa uutis­katsauksia Euroopan politiikasta, EU­-päätöksen­teosta ja globaaleista teemoista. Tätä uutiskirjettä hän on tehnyt kesäkuusta 2025.

– Tämä on hyvin spesifi kanava ja tälle on oma tilauksensa. Suomessa on pieni porukka, jota Euroop­pa todella kiinnostaa.

Brysselissä vuodesta 2017 asunut Horelli on seu­rannut jo pitkään eurooppalaista uutistarjontaa ja kuvailee sitä intohimon kohteekseen. Hän pohti, voi­siko havainnoista jalostaa jotakin, mistä on hyötyä muillekin.

Horelli mieltää EU Mediaviikon palveluksi, jota hän tarjoaa tilaajilleen. Ideana on toimittaa lukijoil­le kooste siitä, mistä Euroopassa kirjoitetaan ja pu­hutaan.

Vapaa toimittaja Mika Horelli on löytänyt oman nichensä – eräänlaisen markkinaraon ja sopukan – EU-aiheista ja Euroopasta. – Substackia olen lähtenyt tekemään pitkäjänteisellä otteella, hän sanoo.

Lähteinä Horelli käyttää lukuisia medioita, jou­kossa muun muassa Financial Times, Politico Europe, Le Monde, FAZ, Die Zeit, El País, Berlingske, The Guardian, New York Times, Reuters, AP, Bloomberg, Euractiv ja EUobserver. Niitä hän hyödyntää sitee­raus-­ ja referointikäytäntöjen puitteissa ja ohjaa luki­jan linkityksin myös alkuperäislähteiden äärelle.

– Minulle on hyvin tärkeää, että kaikki käyttämäni medialähteet ovat sellaisia, jotka Suomessa kuuluisi­vat Julkisen sanan neuvostoon ja kantaisivat journa­listisen vastuun sisällöistään. Tsekkaan hyvin tark­kaan, että mukaan ei pääse propagandakanavia.

EU Mediaviikon sähköpostiuutiskirje lähtee täl­lä hetkellä yli 10 000 tilaajalle, joista valtaosalla on maksuton tilaus. Lisäksi julkaisulla on Substackissa seuraajia, jotka näkevät EU Mediaviikon sisältöjä omassa syötteessään.

Horelli kertoo, että EU Mediaviikon yleisö koos­tuu erityisesti valtionhallinnossa sekä tutkimuksen ja politiikan parissa työskentelevistä suomalaisista. Maksuttomalla tilauksella saa osan sisällöstä. Mak­sullinen tilaus kattaa myös kasvavan arkiston.

Ansaintamielessä Substack-­tekeminen on Horellin kohdalla vaatimatonta.

– Kyllä ne ovat puroja toistaiseksi. Toisaalta va­paan toimittajan tulot muodostuvat joka tapauksessa pienistä puroista. Viime vuonna EU Mediaviikko ehti tuottaa pari tuhatta euroa.

– Jos et ole entinen pääministeri tai Paul Krugman, tilaajamäärien kasvattaminen omalla maineella on erittäin hidasta ja hankalaa. Tällaisen palvelun tuottaminen on ihan eri maailma.

Teksteihin ja uutiskirjeisiin keskittyvä Substack on alusta, joka eroaa somen toimintalogiikasta.

– Substackissa en ole minkään sorttisten algorit­mien armoilla. Kanava on suoraan minun ja lukijoi­deni välillä. Omistan itse yleisösuhteeni. Journalistille se on iso muutos verrattuna perinteisiin medioihin tai someen.

Horelli ei ole vielä myynyt tekstiensä sekaan yhtä­kään mainosta, mutta on tietoinen mahdollisuudesta sommitella tekstin sekaan mainospaikkoja.

Hän arvioi, että Substack tukee työtilaisuuksien saamista vapaana toimittajana. Se on myös yksi alus­ta tulla löydetyksi ja kasvattaa asiantuntijaprofiilia.

Ei algoritmiriippuvuutta, ei klikkiotsikkopaineita, oma sähköpostilista tilaajille.

Tekstintekijän koekeittiö

Onko Substack kirjoittajalle kuin ensimmäisten tekstiversioiden verstas? Kirjoittamisen perus­kuntoharjoitus? Tai jonkinlainen kirjallisen kommuunin tarjoava yhteisö?

Pontus Purokuru on toimittajataustainen kirjai­lija, podcastintekijä ja filosofian freelancer. Hänelle blogitekstien kirjoittaminen oli pitkään tapa ylläpitää perustekstintuotantoa. Blogissa tuli ehkä muotoiltua jokin raakaidea, jonka pohjalta syntyi myöhemmin lehtijuttu tai osa kokonaista kirjaa.

– Voisi ajatella, että nyt Substack toimii tähän tapaan. Siellä voi jakaa keskeneräisiä ideoita ja olla yhteydessä toisiin kirjoittajiin.

Somen kuihdutettua blogien suosiota Purokuru oli alkanut kaivata alustaa, jossa voisi paneutua hitaisiin teksteihin, kirjoittaa omaehtoisesti ja toisaalta jul­kaista nopeammin kuin lehdissä tai kirjamuodossa. Substackissa ei kuitenkaan toisteta somen kiihkeää, välittömään reagointiin yllyttävää tempoa.

Hän kirjoitti marraskuussa 2025 – missäpä muual­la kuin Substackissa – että ”Substack on mielekkäin­tä julkista kirjoittamista mitä olen harrastanut tänä vuonna. Viidessä kuukaudessa on tullut 1 200 tilaajaa. Tuntuu tärkeältä, että kirjoittamisella on jonkinlai­nen yleisö, joka ei ole algoritmista riippuvainen.”

Purokuru oli aloittanut Substackissa kesäkuussa 2025. Yhtenä kimmokkeena liittyä mukaan olivat ni­mekkäät englanninkieliset kirjailijat ja kirjoittajat. Britti- ja jenkkikirjailijat laativat Substackiin esseitä ja taustoittavat omaa kirjoittamistaan.

Tilaajia Purokurulla on tällä hetkellä noin 1 500. Tilaajamaksu on vapaaehtoinen, eli tekstit ovat luetta­vissa ilmaiseksi. Vain yksi pitempi on maksumuurin takana.

Tilausmaksu on alin mahdollinen eli 5 euroa kuu­kaudessa tai 50 euroa vuodessa.

– Maksavia tilaajia on tällä hetkellä 42, Purokuro sanoo.

Vuoden 2025 aikana tuloja kertyi ennen veroja noin 850 euroa. Substack ottaa tuloista 10 prosentin osuuden.

Purokuru on laskenut, että jos samantahtinen tulo­virta kertyisi kokonaisen vuoden ajalta, olisi summa ennen veroja noin 2 000 euroa.

– Ei se ole kovin iso toimeentulon palanen, jos ajat­telee tehdyn työn määrää. Ei tällä voi korvata työtu­loja, mutta se voi olla pieni lisä.

Pääasiallisen elantonsa Purokuru saa apurahoista ja kaunokirjallisuuden tekemisestä.

– Substack on hyvä tuotantoväline kirjoittaa kohti niitä kirjoja.

Substackissa Purokurua kiinnostaa myös auto­nomian tunne. Ennalta määriteltyihin lajityyppeihin ei tarvitse ripustautua, vaan voi julkaista novellin, uutiskommentaarin tai filosofisen esseen.

Viime vuonna kävi niinkin, että perinteinen media nosti kahdesti esille Purokurun Substackissa esittämiä kommentteja. Ensimmäinen koski vasemmistoveroa, josta Kansan Uutiset tilasi Purokurulta lopulta myös kirjoituksen. Toinen aihe oli kirjailijoiden toimeen­tulo, josta Helsingin Sanomat tilasi tekstin.

Substackin lisäksi Purokurulla on käytössä Patreon – amerikkalainen mesenaatti­ ja tilausjärjestelmä – jonka kautta esimerkiksi podcastin tekijät voivat tar­jota lisäjaksojaan niistä erikseen maksaville.

Erityisiä juuri Substackiin liittyviä riskejä Puro­kuru ei tunnista, mutta toki netissä tai somessa omal­la nimellään ja kasvoillaan esiintyvä on aina alttiina häirinnälle.

– Harvoin ihmisillä on ketään tukemassa, jos pää­tyy huonossa mielessä viraaliksi, eli tällainen yksi­näisyys on riski, samoin ennakoimattomuus. Suurim­masta osasta netissä julkaistusta ei seuraa mitään, mutta häiriköidyksi joutumisen mahdollisuus on aina olemassa.

Purokurun somesta tunnistama riski uupua itse­ asetettujen, liian kovien julkaisutahtitavoitteiden takia on läsnä myös Substackissa.

– Ihmiset päätyvät riistämään itseään, uupuvat, eikä heillä ole ketään sanomassa, että pitäisikö tätä organisoida jotenkin toisin. Miksi kaikki tämä itse­ riisto? Tekemisen pitää tuntua omaehtoiselta, jotta se voi kestää.

– Substackissa kiinnostaa se, että voi mennä heti suoraan asiaan, eikä lukijoita tarvitse houkutella mukaan tai keksiä kärkiä, jotka toimivat mahdollisimman suurelle lukijakunnalle, sanoo vapaa toimittaja Maria Säkö.

Yleisö- ja lukijasuhteen kintereillä

Vapaa toimittaja, Taideyliopiston tuntiopettaja ja kustantaja Maria Säkö sai vuoden 2026 alussa Koneen säätiön työskentelyapurahan, jonka yhtenä osana on Substackiin tai vastaavalle alustalle kirjoit­taminen.

Hän tuli tietoiseksi Substackista noin vuosi sit­ten ja on sittemmin pohtinut, miten voisi kriitikkona hyödyntää alustaa luontevan yleisö­- ja lukijasuhteen luomiseksi.

Yksi keino voisi olla avata kriitikon työtä läpi­ näkyvästi – mitä työ vaatii ja miten kriitikon vallan­ käyttö ja toisaalta vastuu vaikuttavat tapoihin tehdä työtä.

Substack-­teksteissään hän aikoo tarkastella esittä­vän taiteen ekosysteemiä – miten se toimii, virtaako marginaali mainstreamiin ja miten se tapahtuu, entä millaisia vaikutuksia kulttuurialan leikkauksilla on.

Substackin avulla Säkö toivoo tavoittavansa entistä moninaisemman lukijakunnan. Hän aikoo kirjoittaa Substackiin lyhyemmin kerran viikossa ja ripotella vuoden varrelle myös kuusi esseetä. Ne hän aikoo panna maksullisiksi, koska kyse on pitemmälle kehi­tellyistä, syventävistä ja kiteyttävistä, enemmän työ­aikaa vaativista teksteistä.

Substackin avulla Säkö toivoo tavoittavansa entistä moninaisemman lukijakunnan.

Säkölle kiinnostava ja innostava teatterialan te­kijä, jonkinlainen esikuvakin, on kriitikko Natasha Tripney, joka kirjoittaa Substackissa kattavasti esi­tyksistä eri puolilla Eurooppaa, esimerkiksi Balka­nilla.

– Itsekin olen miettinyt, pitäisikö Substackissa ol­la englanninkielistä sisältöä, joka olisi kiinnostavaa myös Suomen rajojen ulkopuolella ja voisi tavoittaa lukijoita ympäri Eurooppaa. Tämä nyt on ihan suu­reellinen ajatus. Tai tulisiko Substackiini vaikka vie­railijoiksi muita kirjoittajia ja kääntäisimme toinen toistemme juttuja.

Useamman kirjoittajan voimin Substack­tiliä ylläpitävät Suomessa esimerkiksi toimittajat Ronja Salmi, Tuija Siltamäki ja Adile Sevimli. Heidän kirjallisuusaiheinen kulttuurimediansa nimeltä Piiri sai vuonna 2025 Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja­kilpailussa 50 000 euron rahoi­tuksen.

Säkö kaipaa kulttuurialalle lisää dialogia, debattia ja eri näkökulmia – ei sitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Laajemmassa kuvassa hän pohtii, olisiko kirjoit­tajien ja kulttuurialan instituutioiden yhdessä syytä ylläpitää enemmän keskustelua taiteesta, koska he jakavat samat eurooppalaiset, liberaalit ja demo­kraattiset arvot.

Sitäkin Säkö pohtii, voisivatko Suomessa edel­leen julkaistavat muutamat hyvät kulttuurilehdet saada jutuilleen enemmän näkyvyyttä ja lukijoita Substackissa ja olla siten näkyvämmin osa yhteis­kunnallista keskustelua.

– Itsekin voisin teksteissäni viitata enemmän laadukkaasti tehtyihin juttuihin.

 

Mikä Substack?

Substack on amerikkalainen uutiskirjepalvelu ja julkaisualusta, jossa on tarjolla maksullisia ja maksuttomia tekstejä. Substack on laajentanut teksteistä myös podcastien ja videoiden puolelle ja lisännyt alustalle Notes-välilehden, joka noudattaa enemmän perinteisen somen toimintalogiikkaa. Vuonna 2017 perustetun Substackin pääkonttori sijaitsee San Franciscossa. Laajalti tunnettuja kirjoittajia Substackissa ovat esimerkiksi Paul Krugman, Anne Applebaum ja Nick Hornby.

Muita uutiskirje- ja sisällönjakoalustoja ovat esimerkiksi Medium, Ghost ja Beehiv.


Share in X Share in Facebook