Tiedekuvittaja tekee yksinkertaista ja kaunista | Lööppi 1/2026
Biokemisti ja kuvittaja Sole Lätti tekee tieteestä ja tiedosta selkeästi ymmärrettäviä kuvia ja infografiikkaa. Hyvä kuvitus auttaa erottamaan oleellisen asian yksityiskohtien valtavasta joukosta.
Kliinistä biokemiaa opiskellut Sole Lätti valmistui 1990-luvulla maisteriksi ja aloitti sen jälkeen työt väitöskirjatutkijana. Hän ei kuitenkaan ollut varma, olisiko tutkijaksi ryhtyminen sittenkään oikea uravalinta.
– Käsillä tekeminen ja piirtäminen on aina ollut minulle tärkeää. Huomasinkin, että omimmilta jutuilta tuntuivat ne, joissa sain yhdistää visuaalisuuden labratyöhön ja esimerkiksi piirtää soluja mikroskoopista tai käsitellä julkaisukuvia, Lätti kertoo.
Samoihin aikoihin tuli laajempaan käyttöön ensimmäinen kunnollinen kuvankäsittelyohjelma, Photoshop.
– Halusin tehdä työtä, jossa voin yhdistää tieteen ja visuaalisuuden. Siitä keksin oppikirjat ja visuaalisen tiedeviestinnän. Suoritin kolme vuotta sivuaineopintoja Taideteollisessa korkeakoulussa. Taideopintojen myötä sain lisää varmuutta kuvan tekemiseen.
Lätti on Suomen harvoja ammattimaisia tiedekuvittajia. Hänen kuvituksiaan käytetään muun muassa oppimateriaaleissa, esitteissä, ammattilehdissä ja tieteellisissä julkaisuissa. Asiakkaiden joukossa on esimerkiksi useita kustantamoita, Lääkäriliitto, Helsingin yliopisto ja Onnettomuustutkintakeskus.
Tiedekuvituksessa tärkeitä kriteereitä ovat selkeys, objektiivisuus sekä tietty persoonattomuus. Painopiste on informaatiossa, joten luovuutta on käytettävä säästeliäästi. Uskottavuuden vuoksi kuvituksesta on jätettävä liiallinen taiteellisuus pois.
Esimerkiksi oppikirjoissa kuvien avulla voi vetää yhteen asioita ja esittää laajoja kokonaisuuksia.
– Piirroskuvan etu valokuvaan nähden on se, että tietomäärän hallitseminen on helpompaa ja voi vaikuttaa siihen, mitä näyttää ja jättää näyttämättä. Tällä on merkitystä esimerkiksi lääketieteellisissä kuvissa. Piirros etäännyttää, auttaa keskittymään oleelliseen ja on ratkaisuna neutraalimpi kuin potilaskuva.
Selkeitä ja täsmällisiä kuvia
Oppikirjoihin ja tiedejulkaisuihin tarkoitettujen kuvien täytyy olla visuaalisesti selkeitä ja tieteellisesti täsmällisiä. Yleensä kuvat käyvät läpi aikamoisen mankelin, ja on tavallista, että kuva vaatii useampia versioita, kommentointeja ja korjauksia prosessin varrella. Niiden myötä sisältö jalostuu sekä visuaalisesti että tiedollisesti. Joskus polku voi olla erityisen monipolvinen. Erästä sydänkuvaa varten Lätti kävi seuraamassa sydämen ohitusleikkausta. Aiheen syvällisen ymmärtämisen kannalta se oli tarpeen.
Lätti on esimerkiksi tehnyt biologian oppikirjoihin kuvituksia, joissa havainnollistetaan vaikkapa puutiaisen kehitystä tai typen kiertoa. Koulukirjojen kohdalla opetussuunnitelmat säätelevät kulloinkin opetettavat asiat ja työlle on tarkat raamit. Oppikirjan tekemiseen osallistuu joukko ammattilaisia, jotka tarkastavat kuvien oikeellisuuden ennen niiden hyväksymistä.
Usein kuva selittää asiat paremmin kuin pelkkä teksti. Esimerkiksi anatomisia perusrakenteita, kuten selkärangan rakennetta, olisi hankala selittää pelkän tekstin avulla.
– Yksi hyvä esimerkki piirroksen ja kuvan voimasta oppimisessa ovat yliopiston biotieteiden laitoksien mikroskooppikurssit. Kursseilla on ollut tapana opettaa opiskelijoita havainnoimaan piirtämällä mikroskoopissa näkemäänsä, kuten soluja ja niissä tapahtuvia muutoksia. Monenlaiset infograafin tyyliset kaaviot, joissa verrataan vaikkapa kokoa tai määrää, aukeavat katsojalle nopealla vilkaisulla, kun taas teksti vaatisi enemmän selitystä.
– Tietokuvissa kuvilla ja tekstillä on erityisen läheinen suhde. Hyvä tietokuva on ymmärrettävissä mahdollisimman vähäisellä tekstimäärällä. Mutta epäilen, pystyykö tietokuva olemaan koskaan täysin vapaa tekstistä. Ehkei se ole edes tavoittelemisen arvoista, vaan pyrkimys on tekstin ja kuvan hyvään yhteistoimintaan, Lätti pohtii.
Erästä sydänkuvaa varten Lätti kävi seuraamassa sydämen ohitusleikkausta.
Selkokuvituksiin tietoa kohtuullisesti
Lätti on tehnyt myös selkokuvituksia esimerkiksi kirjoihin. Se vaatii erilaista lähestymistapaa: lukijakuntaan kuuluu muun muassa oppimis- ja lukivaikeuksista kärsiviä tai muunkielisiä. Värinäön poikkeamat sekä joitakin muita rajoitteita on lisäksi otettava huomioon, joten kuvien värien täytyy erottua selkeästi toisistaan. Lisäksi lukijoiden perustietämys vaihtelee suuresti, ja silti kuvituksen tulisi sopia kaikille.
– Selkokuvituksessa yhden kuvan sisältämän tietomäärän täytyy olla kohtuullinen. Kuvia voi olla useita, mutta niiden täytyy kuljettaa asiaa eteenpäin sopivina annoksina. Paljon yksityiskohtia tai useita erillisiä tapahtumia sisältävät kuvat eivät sovi tähän tarkoitukseen. Selkokirjoissa kuvat saavat taitossa enemmän tilaa ja niiden ympärille on hyvä jättää väljyyttä.
Lätti tekee suurimman osan kuvituksistaan vektorigrafiikalla, jota tosin saatetaan pitää hieman tylsänä menetelmänä. Etuna on kuitenkin sen helppo muokattavuus. Lisäksi vektorikuvaa voi suurentaa ja pienentää niin, ettei kuvan laatu kärsi.
– Vektorigrafiikalla tehdyt havainnekuvat sopivat mainiosti juuri selkokuvitukseen: kuvat ovat yksinkertaistettuja havaintoja ympäristöstä. Niiden ei ole tarkoitus kuvata valokuvan tarkasti maailmaa kaikkine nippeleineen, vaan keskittyä oleelliseen.
Kuvat kaikkien ulottuvilla
Kuvamäärä ympärillämme on lisääntynyt valtavasti. Tiede on perinteisesti perustunut kirjoitettuun muotoon. Toisaalta luonnontieteissä vielä 1800-luvulla biologien oli osattava tehdä kuvia, ja farmasian opintoihin kuului 1950-luvulle asti lääkekasvien tunnistuskuvien piirtäminen. Nykyään tieteentekijät eivät enää ajattele, että kuvallinen esittäminen olisi heille samalla tavalla keskeinen taito.
– Tekniikka on kuitenkin mahdollistanut kuvan tekemisen kaikille. Esimerkiksi tutkijoille on markkinoilla ohjelma, jossa he voivat kuvakkeita yhdistelemällä tuottaa helposti omia kuviaan. Myös tekoäly tulee helpottamaan kuvan tekoa. Tosin voi olla, että samasta lähteestä ammennetut kuvat alkavat muistuttaa toisiaan liikaa. Tämä puolestaan voi johtaa räätälöityjen kuvien kysynnän kasvuun, Lätti pohtii.
Tekoäly tulee olemaan kuvien kohdalla yksi työkalu muiden joukossa.
– Toistaiseksi on vaikea sanoa, kuinka mielekästä sen käyttö olisi. Tekoälyn tekemän kehnon kuvan korjailu kuulostaa ihan yhtä tylsältä kuin kaiken muunkin jälkipyykin siivoilu. Tällä hetkellä tekoälyn käytössä on paljon rajoitteita ja avoimia kysymyksiä. Osa kuvien tilaajista ei edes ota vastaan tekoälyllä luotuja kuvia.
Todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa liikkuvan kuvan käyttö lisääntyy. Lähtökohdaksi animaatioihin tarvitaan hyviä vektoripohjia.
– Animaatiosta olen innoissani! Näen siinä mahdollisuuden yhteistyöhön, sillä mitä erikoistuneempaa kuvan tekeminen on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia ammattilaisia, kuten animaattoreita, kuvaajia, kuvankäsittelijöitä ja dokumentaristeja.
– Vaikka työvälineet muuttuisivat, toivoisin omalla kohdallani hyötyväni eniten immateriaalisista työkaluista. Tällä tarkoitan vuosien varrella kerättyä kokemusta kuvien parissa ja verkostoissani, Lätti toteaa. ●