Tehostammeko itsemme tarpeettomiksi? | Lööppi 1/2026
Tekoäly on tullut nopeasti osaksi monen työpäivää. Joissain ammateissa ja työtehtävissä sitä käytetään meidänkin aloillamme jo päivittäin. Mikä jää ihmisen rooliksi, jos tekoäly kirjoittaa tiedotteemme, laatii ja lukee uutisemme, ideoi romaanimme ja tekee oppikirjoihimme tehtävät? Mikä on aidon valokuvan, videon tai piirroskuvan tulevaisuus, jos ”ihan riittävää laatua” saadaan näennäisen edullisesti koneen tekemänä?
Uhkakuvia on helppo keksiä etenkin luovilla aloilla, jollaisiksi journalismin, viestinnän, kustantamisen ja visuaalisen alan miellän. Näillä aloilla ihminen pohtii, etsii, kirjoittaa, kuvaa, piirtää, muokkaa, ajattelee ja tuottaa toisille ihmisille tarkoin suunniteltua ja mietittyä sisältöä erilaisiin tarpeisiin, niin viihtymiseen ja oppimiseen kuin tiedon saamiseenkin. Mikä olisikaan ihmiselle tyypillisempää toimintaa?
Humanistina ja historiantutkijan koulutuksen saaneena huomaan itse suhtautuvani tekoälyyn erittäin kriittisesti ja skeptisesti. Työelämä kuitenkin puskee kovaa päinvastaiseen suuntaan. Pitäisi innostua, kokeilla, oppia ja testata. Ja ennen kaikkea hyötyä. Ja tehostaa. Mutta kuka tästä kaikesta lopulta hyötyy? Onko se työntekijä, joka oppii tekemään työtään paremmin ja sujuvammin? Vai onko se työnantaja, joka saa tehostettua prosesseja ja sitä kautta vähennettyä työntekijöitä tai alihankintaa? Esimerkki jälkimmäisestä löytyy jo meiltä Suomesta.
”Onko älyllisen ponnistelun aika ohi?”
Työnantajien ja erilaisten kehityspäälliköiden suulla työntekijöitä kannustetaan tekoälyn käyttöön, jotta ”jäisi enemmän aikaa sille ydintyölle, johon keskittyä”. Mutta jos ydintyönsä mieltää tekstin editoinniksi, tiedotteiden kirjoittamiseksi tai vaikkapa infograafien suunnitteluksi ja tekoälyllä nämä kaikki saisi tehtyä ”tehokkaasti”, mihin sen käytössä olevan oletetun ajan sitten käyttää? Promptien kirjoittamiseen? Kun saman työn saisi tehtyä itsekin, omalla älyllään.
Tehostammeko itsemme tarpeettomiksi? Onko tulevaisuuden työelämä erilaisten agenttien ohjailua ja laadun tarkastamista? Onko älyllisen ponnistelun ja siitä saadun nautinnon aika ohi?
Vaikka vaikutan todennäköisesti pahaiselta luddiitilta kysymyksineni, kysyn niitä siitä huolimatta. Pystyn myös näkemään tekoälyn tuomia hyötyjä ja apuja moneenkin työtehtävään. On silti ensiarvoisen tärkeää kysyä, esittää kritiikkiä, tuoda oman työn ja alan näkemyksiä esiin, haastaa konsultti- ja insinööripuhetta. Ja kuunnella työntekijöitä ja sitä, miten he kokevat saavansa parhaan edun ja hyödyn omassa työssään näistä uusista työkaluista. Emme voi – tuskin edes haluamme – pysäyttää kehitystä, mutta sen suuntaan voimme kyllä vaikuttaa. ●