Onko lehdistä tulossa kierrätyskeskuksia? | Lööppi 1/2026
Freelancerille jokainen kierrätetty juttu on tulonmenetys.
Otavamedian julkaisemassa Vivassa ilmestyi viime syyskuussa erinomainen matkailujuttu otsikolla ”Napolin hurmaava naapurusto”. Teksti ja kuvat ovat freelancetoimittaja Sanna Walleniuksen käsialaa. Juttu saattoi olla ilmestyessään entuudestaan tuttu myös Annan tilaajille, koska se ilmestyi vuotta aiemmin myös Annassa otsikolla ”Löytöretkiä Napolin kupeessa.”
Huonomuistisempi lukija ei välttämättä huomannut jutussa mitään erikoista, eikä välttämättä kukaan mukaan, koska Vivan taitosta oli unohtunut merkintä aiemmasta julkaisusta. Talon ohjeistuksen mukaan sellainen pitäisi aina olla jutun yhteydessä.
Päätoimittaja Saija Hakoniemi kertoo, että Otavamedia tosiaan kierrättää juttuja, mutta ei ”brändin ytimeen liittyviä artikkeleita”, kuten ihmisjuttuja ja ikääntymiseen liittyviä ilmiöartikkeleita. Vivan syyskuun numerossa oli kaksi muutakin kierrätettyä juttua, kuten kahdessa uusimassakin numerossa.
”Joitain juttuja kierrättämällä voidaan pitää pienilevikkisiä erikoislehtiä hengissä”, Hakoniemi kertoo sähköpostitse.
Juttujen kierrätys on mediataloille arkipäivää. Konsernin sisäiset juttuvaihdot, verkkojuttujen julkaisu myöhemmin printissä ja vanhojen juttujen uudelleenjulkaisu ovat esimerkkejä juttujen kierrätyksestä.
On toki aste-eroja siinä, kokoaako uutistoimitus viikon aikana julkaistuista verkkojutuista viikonlopun printtilehden, julkaiseeko maakuntamedia naapurikunnan Matin ja Maijan viimekesäisen remonttitarinan vai paikkaako aikakauslehti tarjontansa puutteita toisessa lehdessä aiemmin julkaistuilla jutuilla.
Kierrätysmääriä ei ole selvitetty, mutta aihetta olisi. Kuvaavaa on, että kaikki tätä kirjoitusta varten haastatellut kertoivat auliisti kilpailijoiden harjoittamasta kierrätyksestä ja vastaavasti pitivät omaa kierrätystään vähäpätöisenä ja perusteltuna.
Freelancerille jokainen kierrätetty juttu on tulonmenetys. Kirjoittajalta, valokuvaajalta tai kuvittajalta jää keikka tilaamatta ja palkkio saamatta, kun toimitus kaivaa arkistostaan vanhan jutun julkaistavaksi. Freelancer ei hyödy uudelleenjulkaistusta muutenkaan, koska mediatalojen sopimukset antavat rajattomat oikeudet julkaista sisältöjä uudelleen ilman erillistä korvausta. Kierrätysjutun päivittämisen aiheuttamasta lisätyöstä saa sentään erillisen korvauksen.
Mediataloille kierrätys on strateginen valinta, yksi uusi keino selvitä talousongelmista, joita levikin, ilmoitustulojen ja lukijamäärien jatkuva lasku ovat aiheuttaneet. Uusia säästökeinoja on pakko keksiä, kun vakituiset työntekijät on varsinkin aikakauslehtien toimituksista karsittu minimiin ja freelancebudjetit höylätty nälkärajalle.
“Juttujen kierrättäminen on huono ja lyhytnäköinen selviytymiskeino.”
Juttujen kierrättäminen ei kuitenkaan ratkaise mediatalojen talousongelmia, vaan se voi aiheuttaa niitä lisää. Ennen pitkää kierrätyksestä jää kiinni, ja se nakertaa nopeasti lukijan luottamusta lehteen ja vauhdittaa tilaajakatoa. Kiinnijäämisen pelossa mediatalot tutkivat tarkasti, miten paljon eri lehdillä on päällekkäisiä tilaajia. On uskomatonta, että joku excel-taituri mediatalon kulmahuoneessa seuloo lehden tilaajarekisteriä kierrätyksestä kiinnijäämisen pelko mielessään.
Jos päällekkäisiä tilaajia on vähän, kierrätyksestä ”kiinnijäämisen riski pienenee”, kuten eräs ison mediatalon johtotehtävissä toimiva henkilö asian osuvasti ilmaisi. Hän ei halunnut keskustella aiheesta nimellään, mutta vahvistaa, että juttujen kierrättäminen on tiedettyä yleisempää.
Painetun lehden ainoa mahdollinen selviytymiskeino on se, että lehden tekijät mieltävät sen luksustuotteeksi, eivät kierrätyskeskukseksi.
Toimitukset ovat vaikeiden vuosien aikana varmasti kääntäneet kaikki mahdolliset kivet, kannot ja ojanpohjat kurssin kääntämiseksi, mutta toivottua käännettä ei ole näkynyt.
Silti kierrättäminen on huono ja lyhytnäköinen selviytymiskeino. Kirjailija Kari Haakana kiteytti kierrättämisen ongelman osuvasti Facebook-postauksessaan 10. helmikuuta. Häntä närästi, että HS julkaisi (ilmeisesti vahingossa) saman kirjajutun helmikuun Kuukausiliitteessä ja päivälehden kulttuuriosastolla 9. helmikuuta.
”Varmaan tälle on hyvät perusteet, mutta tilaajana tunnen itseni hieman kusetetuksi.” ●