Työllä pitää pärjätä | Lööppi 4/2025
Elättääkö rakas leipätyö? Tätä pohdimme yhdessä Suomen freelance-journalistien kanssa tekemässämme kyselyssä, jossa selvitettiin freelance-kustannustoimittajien palkkioita. Marraskuussa julkistetusta selvityksestä kävi ilmi, että free-kustannustoimittaja tekee työtään monesti puutteellisilla toimeksiannoilla, liian kireillä aikatauluilla ja elämiseen riittämättömillä palkkioilla. Tämä on epäilemättä monen freelancerina työskentelevän todellisuutta, ammatista riippumatta.
Mielekäs ja mieluinen työ kantaa toki pitkälle, mutta työstä saatavalla korvauksella pitää pystyä elämään myös kulttuurialalla eikä työtaakan alle pidä kenenkään nääntyä.
Kaukana ovat ne ajat, kun ammattiliitto saattoi järjestää koulutuksen, jonka nimenä oli ”Epätyypillisistä työsuhteista tyypillisiin työsuhteisiin”. Kun media-alan vakituisten työpaikkojen määrä jatkaa laskuaan, monen edessä on joko uuden ammatin hankkiminen tai itsensä työllistäminen.
Journalistiliitto tekee käytännössä ainoana liittona myös freelancereiden edunvalvontaa neuvottelemalla suoraan työnantajien kanssa free-työn ehdoista. Moni työnantaja ei ole tarttunut tähän mahdollisuuteen, mutta muutamia valopilkkuja on. Näitä tarvitsemme lisää.
”Työtaakan alle ei pidä kenenkään nääntyä.”
Jos liiton kokeneiden juristienkin on vaikeaa saada neuvoteltua työehtoja työnantajien kanssa, voi vain kuvitella, kuinka mahdotonta on yksittäisen ihmisen sopia palkkioiden nostamisesta tai kohtuullisemmista työehdoista.
Juuri näistä syistä tarvitsemme tässäkin ajassa ammattiliittoa. Sitkeällä työllä voimme vaikuttaa siihen, että työelämän pelisäännöt olisivat reilumpia kaikille. Että voimme viihtyä rakkaassa työssämme, tehdä sen hyvin, saada siitä kunnollisen korvauksen, löytää voimaa yhdessä tekemisestä – ja työpäivän jälkeen nauttia vapaa-ajasta ilman, että olemme kuluttaneet itsemme loppuun työpäivän aikana.
Utopiaa, saattaisi moni sanoa. Mutta varmasti kahdeksan tunnin työpäiväkin on tuntunut aikanaan mahdottomalta, samoin palkallinen loma. Tai että sairaspäiviltä voi saada palkkaa. Työlainsäädäntö takaa vain minimin, ja kuten olemme nähneet, lakeja ei ole viime aikoina suinkaan muutettu työntekijöitä suosivaan suuntaan. Menetettyjä oikeuksia on erittäin vaikea saada takaisin.
Pidetään siis huoli siitä, että meillä säilyy joukkovoima! Että voimme edelleen yhdessä vaikuttaa työelämän pelisääntöihin, pitää huolta journalismista, viestinnästä, kirjallisuudesta, visuaalisuudesta – kaikesta siitä tärkeästä, mitä me jokainen työksemme teemme. ●