Toinen työpäivä | Lööppi 4/2025
Kun intohimo vie, vuorokaudessa on enemmän kuin 24 tuntia. Kolme median ja viestinnän ammattilaista paljastaa, miten he tekivät kirjahaaveistaan totta päätyön ohella – ja miksi se oli kaiken vaivan arvoista.
Taittoon marraskuun puolivälissä, painoon joulukuun alussa ja ulkona tammikuun alussa.
Näin etenevät viimeiset askeleet ennen kuin viestintäyrittäjä ja toimittaja Evelin Kaskin esikoisromaani Hurmos on valmis.
Otavan julkaisema teos käsittelee vallankäyttöä poliittisissa instituutioissa, yksityisellä sektorilla ja ihmisten välisissä suhteissa sekä sitä, ketkä pystyvät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Mukana kulkee kolme yksinäistä ihmistä ja yksi sinnikäs torakka.
Kask on toteuttanut monen unelman, kun suuri kustantamo julkaisee hänen romaaninsa. Hänen näkökulmastaan tavoitteellinen kirjoittaminen on erityisesti ajankäyttöön liittyvä valinta.
– Se, että arjen ja työelämän saa sovitettua yhteen, vaatii päätöksen kirjoittaa, hän sanoo.
Kask arvioi kirjoittaneensa viimeisen viiden vuoden ajan karkeasti noin 10 tuntia viikossa. Kun se kerrotaan 50 viikolla, saadaan 500 tuntia eli viidessä vuodessa yhteensä 2 500 tuntia. Suurimman osan ajasta hänellä ei ollut takeita, että teosta julkaistaan.
– Se on 2 500 tuntia pois vapaa-ajasta, perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta, keramiikkakurssista, padelin pelaamisesta, you name it.
Koska Kaskilla ei ole lapsia, hän pystyy päättämään ajankäytöstään melko vapaasti.
Myös lähipiiri on suhtautunut hänen päätökseensä tukien, sillä he ymmärtävät tarpeen ja intohimon, joka kaunokirjalliseen työskentelyyn liittyy.
”Siitä tuli ikään kuin toinen työ”
Kask on käsitellyt työssään valtaa ennenkin: ensin toimittajana, sitten valokuvataiteilijana erilaisissa projekteissa. Hurmoksen kautta muodoksi valikoitui kaunokirjallisuus erilaisine keinoineen.
– Ajattelen, että journalistinen kirjoittaminen on aika rajattua. Kaunokirjallisuus antaa enemmän mahdollisuuksia, vaikka teemat olisivatkin samoja, joita voi käsitellä myös journalismissa, Kask sanoo.
Ensimmäiset ajatukset Hurmoksen teemoista syntyivät vuonna 2017, kun Kask oli Pariisissa vaihto-opiskelijana osana valokuvauksen maisteriopintojaan Aalto-yliopistossa. Tämän jälkeen tuli parin vuoden tauko, minkä jälkeen hän aloitti tavoitteellisen kirjoittamisen.
Ensimmäinen versio valmistui vuosikymmenen taitteessa. Kask lähetti sitä eri kustantamoihin, ja vaikka nykyhetkestä katsottuna se olikin ”hyvin raakile”, tuolloin syntyi kontakti Kaskin tulevaan kustantamoon.
– Sain Otavalta hyvän palautteen silloin, että tämä on kiinnostava, mutta tätä ei voida ottaa kustannusohjelmaan.
Palaute rohkaisi häntä jatkamaan ja hakeutumaan kirjoittajakoulutukseen: ensin Nuoren Voiman liiton kirjoittajaryhmään ja sen jälkeen Kriittiseen korkeakoulun kahden vuoden mittaiselle kirjoittajalinjalle. Koulutuksen aikana, kesän 2024 taitteessa, hän sai kustannussopimuksen.
Romaani syntyi kotona ennen töiden aloittamista eli aamuisin seitsemästä kymmeneen sekä iltaisin viiden jälkeen jaetulla työhuoneella.
Työstökierroksia oli lukemattomia. Yhdellä niistä Kask tarkasteli ainoastaan sitä, miten kirjassa ensimmäisiltä viimeisille sivulle esiintyvä sankka sumu kehittyy, tiivistyy ja tihenee. Romaanin työstäminen vakavoittikin Kaskin suhdetta luovaan kirjoittamiseen ja muutti sitä päämäärätietoisemmaksi.
– Siitä tuli ikään kuin toinen työ.
”Koko ajan mahtava vapauden tunne”
Myös toimittaja Jukka Vuorion kirjaprojekti oli pitkä. Into Kustannuksen syyskuussa julkaisema tietokirja Isät meidän sai alkunsa kuusi vuotta sitten, kun Vuorio koki, että isät olivat jääneet sivurooliin julkisuudessa käytävästä vanhemmuuskeskustelusta. Samalla hän halusi tuoda keskusteluun moniäänisyyttä.
– Ei ole olemassa mitään yhtä, kahta, kolmea oikeaa tapaa olla isä, vaan isyys on tosi moninaista ja me tullaan tosi moninaisista lähtökohdista tähän.
Isät meidän on Vuorion kolmas tietokirja. Edellinen, yhdessä Tony Salmelaisen ja Arto Kuuluvaisen kanssa kirjoitettu Elämän pelikirja oli muodoltaan haastattelukirja, jossa haastateltiin kymmentä entistä ammattiurheilijaa.
Myös Isät meidän syntyi minämuotoon kirjoitettuun haastattelumonologiin. Kirjassa on Vuorion, hänen isänsä ja isoisänsä kertomukset isyydestä sekä lisäksi 13 erilaisen isän haastattelut.
– Sen jälkeen, kun oli tottunut haastattelumuotoon, tuntui hirveän luonnolliselta tehdä tämä kirja samaan malliiin, Vuorio sanoo.
Vuorio on kirjoittanut myös toimittajana vanhemmuudesta, mutta näkee kirjalla silti oman arvonsa verrattuna esimerkiksi juttusarjaan.
– Haluan sekä ihmisenä että toimittajana kiinnittää huomiota siihen, että asiaan on monia tulokulmia. Kirja mahdollistaa sen paremmin kuin lehtijuttu, koska lehtijutussa ei ole mahdollista eikä järkevää esittää viittätoista eri näkökulmaa yhdessä paketissa.
Samalla Vuorio kokee, että hänellä oli tietokirjaa tehdessä enemmän vaikutusmahdollisuuksia kokonaisuuteen kuin toimittajan työssä.
– Lehtijuttuja tehdessä saan vaikuttaa paljon aiheisiin ja juttujen sisältöön, mutta kirjoittamisen raamit tulevat silti enemmän ulkoapäin. Tässä ne pystyy määrittämään tosi paljon itse. Minulla oli koko ajan mahtava vapauden tunne.
Hankalimmaksi Vuorio koki ajankäytön ja sopivien kirjoitusaikojen löytämisen.
Parin vuoden kielto seuraaviin projekteihin
Kirjan sovittaminen työn ja arjen oheen ei ollut Vuoriolle helppoa. Hänellä on puolisonsa kanssa 5- ja 8-vuotiaat lapset. Muutaman kerran Vuorio uskoi jo, että projekti jää kesken. Hän uskoo, että kirja toi mukanaan paljon stressiä, jota hän ei ole vieläkään aivan tiedostanut.
– Fyysinen ja henkinen jaksaminen ja palautuminen olisi ollut parempaa ilman toista työtä tässä päivätyön ohella.
Hankalimmaksi Vuorio koki ajankäytön ja sopivien kirjoitusaikojen löytämisen. Tunnin tai parin pätkissä työskentely ei sovi hänelle.
– Siinä tulee olo, että ei ehdi tehdä tarpeeksi.
Siksi Vuorio kirjoittikin usein lauantaisin ja sunnuntaisin. Lisäksi teos eteni jonkin verran kesä-, joulu- ja syyslomilla sekä yksittäisillä palkattomilla lomaviikoilla. Haasteista huolimatta Vuorio kokee voineensa olla riittävästi läsnä perheensä arjessa.
Nyt Vuorio on antanut itselleen muutaman vuoden kiellon seuraavia päivätöiden ulkopuolisia projekteja varten. Mielessä tosin on jo ajatus seuraavasta kirjasta: novellikokoelmasta.
Excel-ihminen tykkää kirjoittaa yksin
Sanna-Mari Hovi on kirjakustantamo Docendon tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö ja sen ohella sivutoiminen tietokirjailija.
Huhtikuussa 2025 ilmestyi hänen viides tietokirjansa, Tammen julkaisema Ruotsin kuningattaret. Siinä hän tarkasteli perinteisen mieslinjan ja kuninkaiden sijaan kuningattaria ja heidän merkitystään.
– Minusta oli tärkeä tuoda teemaan naisnäkökulmaa, Hovi sanoo.
Hovi julkaisi ensimmäisen tietokirjansa vuonna 2012, kun hän kirjoitti puolisonsa kanssa haastattelukirjan ystävästään. Se sai hänet vakuuttumaan siitä, ettei tietokirjoja kirjoittaakseen tarvitse olla ammattitoimittaja, ja niinpä hän alkoi kirjoittaa lisää. Kaikki kirjat ovat syntyneet päivätöiden ohella.
Hovi on esikoisteoksensa jälkeen keskittynyt kirjoittamaan monarkioista, erityisesti Ruotsin kuningashuoneesta. Toisen tietokirjansa hän julkaisi vuonna 2018, ja sen jälkeen niitä on ilmestynyt säännöllisesti 2–3 vuoden välein. Kirjoittajana hän kuvaa itseään ennakoijaksi, Excel-ihmiseksi ja tiukkojen deadlinejen ystäväksi.
Ensimmäiset kaksi tietokirjaansa Hovi kirjoitti työparien kanssa, mutta sittemmin hän on tehnyt kirjansa yksin. Yhteiskirjoittaminen onkin Hovin mukaan vaikeampaa, erityisesti aikataulujen osalta.
Lisäksi Hovi tekee kirjojaan varten merkittävän määrän taustatyötä, joka on yksi hänen lempivaiheistaan. Yhtä omaa kirjaa varten hän voi lukea kymmeniä kirjoja lähdemateriaalia.
Lähteitä Hovi lukee erityisesti arki-iltaisin ja viikonloppuisin ja varaa pidempien, muistiinpanoihin ja lähteisiin pohjautuvien tekstinpätkien kirjoittamiseen yksittäisiä vapaaviikkoja, joihin hän käyttää lomia tai ylityövapaita tai esimerkiksi Ruotsiin suuntautuvia matka-apurahoja. Tällaisia kirjoitusviikkoja Hovi pitää kaksi–kolme vuodessa.
– Sen jälkeen on helpompi työstää tekstiä pienempinä erinä iltaisin ja viikonloppuisin.
Ihmisiltä löytyy aikaa sellaiseen, mistä he pitävät, Sanna-Mari Hovi ajattelee.
Käyväthän ihmiset kuntosalillakin
Hovi ajattelee, että ihmisiltä löytyy aikaa sellaiseen, mistä he pitävät, esimerkiksi sarjojen katsomiseen Netflixistä tai kuntosalilla käymiseen. Hän nauttii asioiden tutkimisesta ja uuden oppimisesta ja on aikuisiällä suorittanut ylimääräiset maisterin tutkinnot taidehistoriasta ja teologiasta. Siksi myös kirjoittamiselle löytyy aikaa.
Toisaalta Hovi uskoo, että kustannustoimittajuus auttaa häntä tietokirjailijana ainakin jossain määrin. Hän on tietoinen tekstin rakenteesta ja pyrkii luomaan kiinnostavia aloituksia. Myös kokemus lukijan mukana kuljettamisesta eli faktojen avaamisesta auttaa kirjoittamisessa. Hovin lähtökohtana on, että harva hänen lukijoistaan on lukenut aiheesta yhtä paljon kuin hän.
– Ei tarvitse aina kertoa, että Suomi ja Ruotsi ovat olleet yhdessä, mutta oikeastaan kaiken muun voi avata. Jos esimerkiksi puhutaan Kustaa III:sta, on hyvä kertoa, milloin hän eli, Hovi sanoo.
– Lukijan voi olettaa olevan fiksu, mutta hän tuskin muistaa jokaisen Kustaan ja Kaarlen elinvuosia.
Hovin seuraava tietokirja on jo tekeillä, samasta aihepiiristä kuin aiemmatkin. Hän on luvannut luovuttaa käsikirjoituksen vuoden 2026 lopussa, ja teos ilmestyy vuonna 2027.
– Se on hyvällä mallilla, koska olen ennakoiva ihminen. ●
NÄIN SE VALMISTUU
Miten kirjoittaa kirja töiden ohella? Lööppi keräsi vinkit haastateltavilta.
Evelin Kask: Usko omaan tekstiin ja tee ajankäytöstä valinta.
”Kun tekee ensimmäistä kaunokirjallista käsikirjoitustaan, usein ei ole mitään takeita, että se koskaan julkaistaan. Tärkeintä on uskoa omaan tekstiin, pitää huolta omasta jaksamisesta ja päättää, että kirjoittamiseen käytettävä aika on arvokasta. Jos ei usko tekemiseen itse ja miettii, kannattaako siihen käyttää aikaa, niin ehkä se kirja ei sitten valmistu. Teoksen julkaisemiselle on perinteisten kustantamoiden lisäksi myös muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi erilaiset pienkustantamot.”
Jukka Vuorio: Mieti, haluatko käyttää aikaasi tähän nyt.
”Tärkein vinkkini on, että älä tee mitään kirjaa, kokoa mieluummin vaikka pala-pelejä lasten kanssa. Varsinkin silloin, jos on päivätyö ja lapset ovat pieniä, on hyvä miettiä priorisointia. Kannattaako rajallisia resursseja ja aikaansa käyttää tässä kohtaa sellaiseen, mikä on enemmän tai vähemmän pois perheeltä? Haluaako sitä todella? Mutta jos lapsia ei ole, tai he ovat isoja, ei ole muuta vinkkiä kuin istua ja kirjoittaa. Muuten kirja ei valmistu.”
Sanna-Mari Hovi: Älä odota vaan tee, kunhan se kiinnostaa.
”Aina kannattaa toteuttaa haaveitaan, jos niitä on. Kun aloin opiskella taidehistoriaa, moni sanoi, että voi että, mäkin haluaisin lukea taidehistoriaa. Sanoin, että mikset ryhdy, mene avoimeen yliopistoon ja ala opiskella, sillä tavalla se toteutuu. Kannattaa myös kirjoittaa sellaisista aiheista, joista on todella kiinnostunut. Siinä aiheessa joutuu kuitenkin möyrimään aika kauan.” ●