Kaikkien kaveri | Lööppi 4/2025

Teksti Ilmo Ilkka | Kuvat Pekka Holmström | Lööppi 4/2025

Vaikuttajaviestintä, vaikuttamistyö tai edunvalvonta. Lobbaukselle on lukuisia kiertoilmaisuja. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin viestinnästä, jonka avulla halutaan ajaa tärkeiksi koettuja asioita.

Euroopassa tuskin on toista yhtä suurta lobbaajien keskittymää kuin Bryssel, jossa Euroopan unionin asioista päätetään ja väännetään.

EU:n avoimuusrekisteriin on kirjattu yli 16 000 organisaatiota, jotka pitävät yhteyttä EU:n toimielimiin edunvalvontatarkoituksessa. Rekisteri on EU:n mukaan luotu lisäämään läpinäkyvyyttä, jotta EU-maiden kansalaiset olisivat tietoisia yrityksistä, itsenäisistä ammatinharjoittajista, järjestöistä, eturyhmistä ja muista organisaatioista, jotka pyrkivät toimillaan vaikuttamaan EU:n politiikkaan ja päätöksentekoon.

Suurimpia niistä valtavan suurista ja tulevaisuutta myllertävistä asioista, joista Brysselin saleissa päätetään, ovat ympäristö- ja ilmastokysymykset.

Ytimessä koordinaatio

Millaista työtä lobbaaminen sitten käytännössä on?

Bernt Nordman on työskennellyt viisi vuotta Suomen WWF:ssä, missä hän johtaa järjestön ilmasto-ohjelmaa. Yhteensä hän on työskennellyt poliittisen vaikuttamisen asiantuntijana ja substanssiasiantuntijana jo 25 vuotta.

Brysselissä on Nordmanin mukaan suuri joukko eri luonto- ja ympäristöjärjestöjen lobbausosastoja. WWF:n European Policy Office (EPO) -toimistossa on nelisenkymmentä työntekijää, joista hieman alle kymmenen työskentelee ilmastoasioiden parissa. Vakinaisten työntekijöiden lisäksi toimistolla on ajoittain eri hankkeita varten palkattuja työntekijöitä.

– Ympäristöjärjestöjen Brysselin-toimistoilla on yhteinen koordinaatioelin, joka tunnetaan Green 10 -nimellä. Sen kautta luodaan ja välitetään muun muassa yhteisiä kirjeitä, julistuksia ja aloitteita EU-komissaareille ja virkahenkilöille.

– Voimme koordinoida työtämme sekä sisällön että konkretian tasolla. On todella tärkeää, että EU:n päätöksenteon dynamiikka ymmärretään.

Dynamiikalla Nordman viittaa siihen, että vaikka Brysselissä tehtävät päätökset ovatkin hyvin merkittäviä, itsenäiset jäsenvaltiot vaikuttavat niihin suuresti neuvoston kautta.

Läpinäkyvää lobbausta

Janne Peljo työskenteli noin kymmenen vuotta Sitrassa ilmastonmuutoksen ja sen taloudellisten vaikutusten parissa ennen kuin siirtyi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmastoa ja luontoa koskevien aiheiden johtavaksi asiantuntijaksi vuonna 2021.

– Ilmastopolitiikka ja elinkeinopolitiikka nivoutuvat tähän maailmanaikaan erittäin tiiviisti yhteen, Peljo sanoo.

EK:lla on ollut oma Brysselin-toimistonsa jo yli 50 vuotta, mikä tarjoaa oman väylänsä päätöksentekoon vaikuttamiseen ja keskustelujen käymiseen.

– Karrikoiden voisin sanoa, että kolmannes Brysselin-toimistomme työntekijöiden ajasta menee asioihin perehtymiseen, ihmisten tapaamiseen, verkostojen luomiseen ja näkemystemme esiintuomiseen.

– Toinen kolmannes on Business Europeen tai muihin järjestöihin vaikuttamista ja vuoropuhelua niiden kanssa. Kolmannes on suoranaista poliittista lobbaamista tai keskeisten viestiemme viemistä päätöksentekijöille, Peljo kertoo.

Brysselissä tehtävän vaikuttamistyön hyvä puoli on Peljon mukaan sen läpinäkyvyys.

– Brysselin läpinäkyvyysrekisterit ovat hyviä tietolähteitä, ja itse olemme ottaneet sen vielä korostuneemmin toimintaamme mukaan. Kun teemme esimerkiksi lausuntoja tai kantapapereita, kirjaamme ne näkyviin sivuillemme, ja kun tapaamme päätöksentekijöitä, tiedot tapaamisista ovat nähtävissä EU:n avoimuusrekisterissä.

EU:n päätöksentekokoneisto on Peljon mukaan niin suuri, että omaa viestiä on elintärkeää pystyä monistamaan ja levittämään.

– Tässä läpinäkyvyys ja omien viestien tyrkyttäminen kaikissa kanavissa on tehokas keino. Kun itse käyn Brysselissä, tapaan tyypillisesti eri järjestöjen toimijoita ja vaihdamme tietoja ja näkemyksiä tilannekuvasta perustelujen kera, Peljo kertoo.

Nordmanin mukaan lobbarit pyrkivät vaikuttamaan jonkin verran myös suomalaisiin eurokansanedustajiin. Suomalaiset mepit keskittyvät toki enemmän EU-tason politiikkaan kuin esimerkiksi kotoisen eduskuntamme kansanedustajat.

– WWF Suomi keskittyy ennen kaikkea vaikuttamaan Suomen kantoihin, ja EPO-toimistomme keskittyy vaikuttamaan komissioon ja EU-parlamenttiin, Nordman selventää.

Suomalaiset lobbarit joutuvat perustelemaan muita painokkaammin, miksi heidän on tärkeä päästä tapaamaan eri maiden meppejä.

Ajoissa olemisen tärkeys

Itse lobbausprosessi alkaa Nordmanin mukaan agendan asettamisesta.

– Pitää olla jokin idea, mitä lähdetään ajamaan. Tässä työkaluna on yleensä esimerkiksi raportti tai selvitys, jossa käydään läpi jotain, mikä ei toimi. Esimerkkinä tästä Brysselin-toimistomme kokosi raportin, jossa käytiin läpi, miten EU-maiden päästökaupoista saamat tulot käytetään.

WWF:n raportista kävi Nordmanin mukaan selväksi, ettei päästökauppatuloja ollut aina käytetty direktiivin mukaisesti eli ilmastotoimiin.

Vaikuttamistyössä on Peljon mukaan tärkeintä oikea ajoitus.

– Pitää osata lukea politiikkavalmistelun sykliä ja olla riittävän ajoissa esittämässä uusia ideoita ja toimintatapoja eikä tulla vasta loppuvaiheessa sanomaan, ettei tämä käy. Brysselissä korostuu se, että  aikajänteet ovat kotimaahan verrattuna pitkiä ja sidosryhmiä on paljon.

Pitää siis olla mukana asettamassa agendaa hyvissä ajoin. Tämä vaatii Peljon mukaan sitä, että kotiläksyt on tehty ja argumentit hiottu. Esimerkkinä tästä hän mainitsee investointituen ympärillä käydyn keskustelun noin puolentoista vuoden takaa. Tuolloin EK:n viestinä oli, että Euroopan kilpailukyvyn kannalta paras ratkaisu olisi kilpailullinen rahasto, joka vauhdittaisi vihreää siirtymää yhteiseurooppalaisesti kansallisen tason sijaan.

– Nyt tämä asia on päätöksentekijöiden keskusteluissa. Tämä on hyvä osoitus päätöksenteon pitkästä aikajänteestä ja ajoissa olemisen tärkeydestä, Peljo sanoo.

Kokonaistilannekuvan luominen valmisteilla olevasta lainsäädäntöpaketista vaatii usein henkilökohtaista kontaktia komission valmistelevaan portaaseen. Suomen pienuudesta ja periferia-asemasta johtuen suomalaiset lobbarit joutuvat Peljon mukaan perustelemaan painokkaammin, miksi heidän on tärkeä päästä tapaamaan eri maiden meppejä.

– Haluamme osoittaa, ettei meidän tapaamisemme ole mitään ajanhukkaa. On toki luontevaa, että ihmisten kokemuspohja viitoittaa heidän odotuksiaan. Oma kokemukseni on, että kunhan pystyt perustelemaan, miksi tapaaminen on relevantti ja millä asialla olet, ei tapaamisten sopiminen meppien tai komission virkahenkilöstön kanssa ole vaikeaa, hän kertoo.

Jalkautumista ja small talkia

WWF:n Brysselin-toimiston tehtävänä on pysyä perillä siitä, millaista keskustelua esimerkiksi komissiossa käydään järjestön toimialaa koskettavista aloitteista.

– Käymme jatkuvasti dialogia komission virkahenkilöiden kanssa siitä, mitkä asiat ovat valmistelussa ja miten ne etenevät, Nordman kertoo.

Muodollisista vaikuttamistavoista hän nostaa esiin lisäksi komission pyytämät todisteisiin pohjautuvat lausunnot, joiden laatimiseen on yleensä aikaa kuukausi tai pari. Komissio käyttää lausuntoja aloitteidensa valmisteluissa.

– Väittäisin, että hyödynnämme näitä muodollisia vaikuttamistapoja erittäinkin paljon. Lähetämme todella paljon syötteitä esimerkiksi komissiolle.

Lisäksi WWF:n Brysselin-toimisto on mukana asiantuntijoista koostuvien työryhmien toiminnassa.

– Brysselissä olevat WWF:n työntekijät edustavat näissä sitten koko verkostoamme ja syöttävät EU:n suuntaan näkemyksiämme. Lisäksi he kertovat meille niistä mahdollisista poliittisista vaihtoehdoista, joita siellä on esillä.

Muodollisen ja epämuodollisen vaikuttamisen välille mahtuvat vielä Nordmanin mainitsemat seminaarit ja paneelikeskustelut, joihin kutsutaan korkea-arvoisia virkahenkilöitä ja komissaareja.

– Lisäksi voidaan käydä erilaisilla työlounailla tai cocktailtilaisuuksissa ja vaihtaa ajatuksia muissa, hieman epävirallisemmissa yhteyksissä.

Brysselissä tapahtuva vaikuttamistyö on Peljon mukaan ennen kaikkea jalkautumista, jota EK, sen jäsenet ja muut yritykset tekevät monin eri tavoin.

– Esimerkki institutionaalisesta väylästä on yhteistyö Business Europe -organisaation kanssa, Peljo kertoo.

Lisäksi EK:n toimialajärjestöt toimivat aktiivisesti omissa yhteiseurooppalaisissa organisaatioissaan ja pyrkivät vaikuttamaan niiden agendoihin. Esimerkiksi Teknologiateollisuus on tiiviisti mukana oman eurooppalaisen toimialajärjestönsä toiminnassa.

– Käytössä on siis kaksi väylää: kokoava väylä ja sektorikohtainen väylä. Toki toimijat tekevät aktiivisesti myös itsenäistä vaikuttamistyötä, Peljo sanoo.

EU:ssa pitää osata puhua sekä vasemmiston että oikeiston kanssa.

Elintärkeä konteksti

Virallisen vaikuttamisviestinnän lisäksi Nordman nostaa esille myös WWF:n erilaiset erityisesti mepeille suunnatut tempaukset.

– Omnibus-pakettiin liittyneen keskustelun aikaan Brysselin-toimistomme esimerkiksi vuokrasi yhdessä muiden järjestöjen kanssa bussin, teippasi sen Omnibus-teipillä ja ajeli sillä pitkin kaupungin katuja.

Tuolloinen Omnibus-paketti sisälsi muutoksia muun muassa EU:n kestävyyslainsäädännön säädöksiin, kuten yritysvastuuta koskevaan direktiiviin.

Pääerot kansallisten päättäjien, kuten kotimaan politiikkojen, ja Brysselin virkahenkilöiden ja sen poliittisten päättäjien välillä löytyvät Nordmanin mukaan poliittisten järjestelmien luonteista.

– Jäsenmaissa on yleensä ottaen enemmistöhallitukset, jotka toimivat muutamien vuosien mandaateilla. Poliittiset kuviot ovat hivenen ennustettavampia. Tiedämme esimerkiksi suuressa kuvassa, millaista politiikkaa oikeistohallitus tulee keskimäärin ajamaan hallituskautensa aikana.

Samalla kansalliset oppositiopuolueet ovat Nordmanin mukaan EU:n päätöksenteossa varsin vähäisessä roolissa.

– Jos vetää mutkat suoriksi, emme me juurikaan puhu EU-asioista opposition kanssa.

EU-parlamentissa taas ei hallitus–oppositio-asetelmaa edes ole, vaan enemmistöt muodostetaan eri palikoista. Tämä tarkoittaa, että mepeille ja komissaareille puhutaan eri argumentein kuin kansallisen tason politiikoille.

– Yritämme saada WWF:n sisällä luotua tietynlaista yhtenäistä narratiivia, joka toimisi sekä Brysselin kuplassa että Suomen kuplassa. Konteksti on kuitenkin tässäkin viestinnässä elintärkeä, Nordman kertoo.

Mikä sitten tekee lobbarista menestyksekkään? Nordmanin mukaan tärkeintä on olla puoluepoliittisesti riittävän neutraali, ainakin kun ollaan päätöksenteon valmistelun loppuvaiheessa, jossa päästään jo puheisiin esimerkiksi meppien kanssa.

– Silloin pitää osata puhua sekä vasemmiston että oikeiston kanssa ja löytää tapa sanoittaa oma viesti eri tavalla eri kohderyhmille, Nordman sanoo.

Hyvä lobbari on siis kaikkien kaveri, joka viihtyy sosiaalisissa tilanteissa, tykkää rupatella poliitikkojen ja muiden päättäjien kanssa ja on sosiaalisesti taitava. Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa poliittiset agendat ja saada oma näkemyksensä läpi, tapahtui se sitten kokkareilla tai raportteja kirjoittamalla. ●