Ilmastojuttujen perusasiat kuntoon | Lööppi 3/2025
Ville Lähde on BIOS-tutkimusyksikön tutkija, niin & näin -lehden toimittaja ja intohimoinen puutarhuri.
Ilmastonmuutoksesta tiedetään jo tarpeeksi, joten kannattaa keskittyä siihen, miten muutosta hillittäisiin ja millaista elämä olisi fossiilisista luopuvassa maailmassa. Perusasioiden selittämisen aika on ohi, kun ilmastonmuutos lähestyy kriittisiä rajoja. Näinhän sitä luulisi.
Perustavanlaatuisiin virheisiin törmää kuitenkin edelleen ilmastojutuissa, ja tällä on kahdenlaisia huonoja seurauksia. Ensinnäkin virheet herättävät hämmennystä, jos ne ovat ristiriidassa lukijan oppiman kanssa. Maallikkolukija alkaa tällöin helposti kyseenalaistaa vanhoja oikeita oppejaan.
Toiseksi virheellisiin väitteisiin voidaan tarttua ja niitä voidaan käyttää aseena ilmastotoimien vastustamisessa. Suoranaista ilmastonmuutoksen kieltämistä esiintyy edelleen, mutta sen rinnalla väheksytään ilmastotoimien kiireellisyyttä tai esimerkiksi suomalaisten toimien merkitystä. Harhaanjohtavat jutut antavat ammuksia tällaiseen toimintaan. Annan kolme esimerkkiä yleisistä virheistä.
Ilmaston lämpenemistä ajavat ilmakehään kertyneet kasvihuonekaasut, ja niiden pitoisuus kasvaa vuosittaisten nettopäästöjen verran. Päästöt ja pitoisuus sekoitetaan kuitenkin yhä uudestaan keskenään. Kun joitain vuosia sitten näytti, että vuosittaisten päästöjen kasvu oli pysähtynyt, useissa jutuissa asia esitettiin niin, että ilmastonmuutos alkaisi nyt helpottaa.
Ei näin. Ilmastonmuutosta ajaa kasvihuonekaasujen kertynyt pitoisuus, ja niin kauan, kun päästöt ovat yli nettonollan, ongelma pahenee. Päästöjen kasvun loppuminen – mitä ei vieläkään ole tapahtunut – kertoisi vasta, että ensimmäinen haparoiva askel on otettu oikealle tielle.
”Virheellisiä väitteitä voidaan käyttää aseena ilmastotoimien vastustamisessa.”
Toisesta virheestä tuore esimerkki on Helsingin Sanomien juttu (30.7.), jossa menivät sekaisin ilmastonmuutoksen aiheuttamat rankat helleputket ja ilmaston lämpeneminen. Niinpä professorin suulla tultiin sanoneeksi, että ”ilmaston lämpenemistä ei voida enää estää”, mikä ei tietenkään pidä paikkansa. Sää ei ole ilmasto. Äärisäät ovat tulleet ollakseen, mutta katastrofaalisempi ilmaston lämpeneminen voidaan estää. Onneksi tässä tapauksessa lähettämäni korjauspyyntö meni nopeasti perille.
Kolmas esimerkki on keskustelu ilmastonmuokkauksesta (geoengineering). Tämä joukko ehdotettuja teknologisia keinoja puuttua ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin on hyvin kirjava, mutta julkisuudessa puhetta on ollut eniten planeetalle saapuvan auringon säteilyn torjunnasta teknologisin keinoin, esimerkiksi suihkuttamalla erilaisia yhdisteitä yläilmakehään. Tutkijat ovat varoittaneet toistuvasti juuri tämän keinon riskeistä, mutta se kiinnostaa toimittajia eniten.
Yhä uudestaan lehtijutuissa on esitetty ilmastonmuokkaus huolimattomasti vaihtoehtona päästövähennyksille, ikään kuin oikotienä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Eri sortin ilmastoestäjille tämä on mieluisa väärinymmärrys, koska sen voi ottaa käyttöön argumentiksi fossiilisten polttoaineiden alasajoa vastaan. Miksi tehdä niin, jos homman voi hoitaa halvemmalla?
Ei ole kuitenkaan olemassa sellaista mahdollista tulevaisuutta, jossa päästövähennykset jätetään sikseen ja sen sijaan keskitytään ilmaston muokkaukseen. Vaikka eri menetelmien riskit hyväksyttäisiin, niistä on ainoastaan täydennykseksi jatkuville ja kunnianhimoisille päästövähennyksille.
Ilmastoasioista kirjoittavilla toimittajilla on vastuu ottaa perusasioista selvää ja pitää niistä kiinni, jo siksikin, ettei tutkijoilla aina ole tarpeeksi viestinnällistä kokemusta. Heille perusasiat ovat liiankin tuttuja, eivätkä he siksi osaa aina ajatella väärintulkinnan mahdollisuuksia. Tähän tarvitaan toimittajan silmää. ●
P.S. Opaskirjaksi suosittelen toimittaja Mikko Pelttarin erinomaista teosta Lämpenevä maa. Ilmastolukutaidon käsikirja (Vastapaino 2021).