Kun EU halusi romuttaa latoautot | Lööppi 2/2025
Kun halu kierrätyksen tehostamiseen uhkasi äärimmilleen vietynä lopettaa lähes koko autoharrastustoiminnan, Jarmo Palokallio intoutui kirjoittamaan asiasta juttusarjaa.
Ladon takana röhnötti vanha piikkinokkainen hoppa. Se oli ajettu niin loppuun, ettei edes auton moottoria ollut otettu talteen. Taka-akseli sentään puuttui. Sen taival oli jatkunut itsetehdyn traktorikärryn kantavana osana.
Lapsille tuo hylätty romuauto oli aarre. Se vei pienet kuskikokelaat moniin seikkailuihin. Pettymys oli melkoinen, kun isommat pojat hajottivat auton ikkunat ja hyppivät katon kuprulle.
Vastaavia romuja lojuu Suomen metsissä ja ladoissa toista miljoonaa kappaletta. Osa niistä on jätetty suosiolla ruostumaan, mutta moni odottaa kunnostusta. Usein toimeen ryhtyminen on tosin viipynyt kymmeniä vuosia, joten ennuste onnistumiselle on heikko.
Varsinaisille autoharrastajille kyseiset raadot ovat arvokkaita löytöjä.
Oma auto-osaamiseni on vähäistä. Siitä huolimatta olen kunnostellut poikani kanssa useita vanhoja autoja takaisin liikenteeseen. Kädentaitojen lisäksi auton rakentaminen tarjoaa melkoisia älyllisiä haasteita.
On ollut pakko opetella lukemaan sähkökaavioita ja käyttämään kohteliasta saksaa, jolla saa ostettua varaosia Keski-Euroopasta. Omien osaamisrajojen ylittäminen palkitsee. Vuosikymmeniä seisoneen auton moottorin hörähtäminen käyntiin saa aikaan suoranaisen tunnemyrskyn.
Tämä taustaksi. Sitten asiaan.
Silkkaa klikkitykitystä
Autoalan uutiset kulkevat Maaseudun Tulevaisuudessa kauttani. Seurattavien listalla ovat myös Suomen Autokierrätyksen tiedotteet.
Autokierrätys kertoi syksyllä 2023, että EU haluaa tehostaa romuautojen kierrätystä tiukalla asetuksella. Samalla se muistutti, että Suomessa jää vuosittain kierrättämättä jopa 30 000 autoa. Sillä oli siis oma lehmä ojassa.
Toimitusjohtaja Juha Kenraali arveli blogikirjoituksessaan, että kyseiset autot päätyvät laittomasti ulkomaille tai jäävät takapihoille tai paikkoihin, missä ne voivat rasittaa ympäristöä.
– Tällainen välinpitämättömyys täyttää hyvin helposti ympäristörikoksen tunnusmerkit.
Autokierrätyksen mukaan ongelmasta päästäisiin, jos autoa ei voisi roikottaa ilmaiseksi rekisterissä hyödyntämällä liikennekäytöstä poiston mahdollistamaa porsaanreikää.
Kirjoitus avasi myös EU:n tulevaa asetusta, joka pakottaisi romuautot kiertoon. Sen mukaisesti seisomaan tarpeettomina jääneet ja katsastamattomat autot olisi kierrätettävä.
– Mikään ei edelleenkään estä ajamasta vanhoilla autoilla, mutta auton varmuuden vuoksi metsän reunassa ruostuttaminen on kohta hankalaa tai kallista, tiedote linjasi.
Tuo kaikki oli silkkaa klikkitykitystä. Julkaisin sen pohjalta ensimmäisen verkkojutun nykykäytännön mukaisesti heti tuoreeltaan. Verkko edellä menemisestä huolimatta otsikoin jutun vanhaan malliin kaiken kertovasti:
Vanhojen autojen ladoissa seisottaminen halutaan tehdä hankalaksi ja kalliiksi
Käytin jutun kuvituksessa omaa kuvaa ladossa 30 vuotta seisoneesta Opel A Mantasta. Sitä en kertonut, että olin ostanut auton itselleni ja kunnostanut sen takaisin vanhaan loistoonsa poikani kanssa.
Kuhinaa keskustelupalstoilla
Juttu iski Maaseudun Tulevaisuuden lukijakuntaan toivotulla tavalla. Se levisi myös autoharrastajien keskustelupalstoille, missä sadat autoharrastajat ottivat siihen kantaa.
Suuri osa keskustelijoista oli asetusesityksestä tyrmistyneitä. Jotkut innostuivat sen perusteella löysään EU-kritiikkiin, mutta valtaosa oli harrasteautojen kohtalosta aidosti huolissaan.
Jostain syystä kukaan kollega ei näyttänyt tarttuvan aiheeseen sen ilmeisestä mehukkuudesta huolimatta. Ehkä se johtui EU:sta, jonka mainitseminen jutussa tai otsikossa on yleensä myrkkyä.
Toisaalta en itsekään ehtinyt penkoa asiaa tuolloin syvemmin. Pidin aiheen kuitenkin mielessä ja palasin siihen parin kuukauden päästä. Selvitin, mitä EU:ssa on oikeasti suunnitteilla kiertotalouden tehostamiseksi ja harrasteautoilijoiden pään menoksi. Selaisin sitä varten kymmeniä ja taas kymmeniä nettilähteitä.
Parhaiksi kotimaisiksi tietolähteiksi osoittautuivat ympäristöministeriön sivut. Sieltä löytyivät EU:n direktiiviehdotus ja siihen annetut kapulaiset lausunnot. EU:n asetusehdotus kaavaili autoharrastajille oikeasti karua kohtaloa. Komissio esitti kierrätyksen ulkopuolelle jäävien autojen kierrätyksen tehostamiseksi sääntöjä ja rajoituksia, jotka käytännössä pakottaisivat vanhat autot romutukseen.
Asetusehdotuksen mukaan käytetyn auton myyjän olisi pitänyt jatkossa todistaa, ettei kyseessä ole romuauto. Ympäristöministeriössä asiaa seurasi erityisasiantuntija Eini Lemmelä. Hän vahvisti tulkintani ja pelkoni oikeiksi.
Lemmelän mukaan Suomi piti hyvänä EU:n tavoitetta, että romuajoneuvot kierrätetään laillisesti. Huolta aiheutti lähinnä se, miten romuautot määritellään käytettyjen autojen kaupassa.
Suomen hallitus vaati lausunnossaan, ettei kansalaisille ja yrityksille saa aiheutua kohtuutonta taakkaa käytettyjen autojen omistajanvaihdoksissa. Vanhojen autojen harrastustoiminnan jatkumiseen kohdistui tuossa vaiheessa korkeintaan lievää huolta.
Kuvina lato-Opeleita
Julkaisin aiheesta kertaus- ja jatkojutut tammikuun alussa vuonna 2024. Niistä jälkimmäisen otsikko oli edelleen vanhan kaavan mukainen eli sisällön paljastava:
EU-asetusehdotus pakottaisi lato- ja romuautot kierrätykseen
Käytetyn auton myyjän pitäisi jatkossa todistaa, ettei kyseessä ole romuauto
Jutut nakuttivat EU-otsikoinnista huolimatta huimasti klikkejä. Niitä myös linkattiin laajasti autoharrastajien keskuudessa, ja ne saivat aikaan vilkasta keskustelua.
Jatkoin asian etenemisen seuraamista ja tein siitä jatkojuttuja. Ne vetivät aiempien juttujen tapaan hyvin verkossa ja levisivät laajalle. Pelkästään otsikoita lukevat juttujen kommentoijat tosin ihmettelivät, miksi monistin samaa juttua uudestaan ja uudestaan.
Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Ainakaan täysin.
Kuvitukseen käytin puolittaisena vitsinä vain omia latolöytö-Opeleitani. Omistimme poikani kanssa pelkästään A Mantoja parhaimmillaan tai pahimmillaan kuusi kappaletta.
Nettikeskustelujen perusteella kuvavalintani olivat onnistuneita. Noilla autenttisilla lato-Opel-kuvilla oli siten oma osuutensa juttusarjan menestykselle.
Hyvistä Manta-kuvista alkaa olla jo pulaa.
Klikatuin juttu
Suomessa autoharrastajat eivät muodosta yhtenäistä voimakeskittymää. Jopa saman automerkin harrastajilla saattaa olla useita erillisiä sisäpiirikerhoja.
Uskon, että juuri autoharrastajien hajaannus on yksi syy, miksi asia ei noussut laajempaan julkiseen keskusteluun. Autoharrastajien edustajat heräsivät tilanteeseen vasta, kun romutusasetus oli edennyt EU:ssa valiokuntien ja parlamentin käsittelyyn.
Maaliskuun lopulla autoharrastajat saivat Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton alla aikaiseksi kannanoton. He toivoivat, että vanhat ja historialliset ajoneuvot vapautetaan romuajoneuvoluokasta. Järjestöt halusivat, että ajoneuvon omistaja saa jatkossakin päättää historiallisten ajoneuvojensa kunnostuksesta tai romutuksesta.
Vaatimuksiin kuului, että myös ajoneuvojen purkaminen kunnostusta varten ja vanhojen toimivien osien käyttö siinä pitää sallia. EU:n alkuperäisesitys puuttui jopa vanhan auton kunnostuskustannuksiin. Se ei olisi sallinut niiden nousta liian suureksi auton arvoon nähden. Autoharrastajat vaativat ymmärrettävästi, että kunnostuksiin saa käyttää aikaa ja rahaa oman harkinnan mukaan.
Samansuuntaisia viestejä lähti EU:hun myös muista maista, joissa autoharrastus on vahvemmalla pohjalla kuin Suomessa. Niitä myös kuunneltiin Brysselissä. Suomalaisista mepeistä esimerkiksi Katri Kulmuni (kesk.) tarttui asiaan, ja EU-parlamentin raportoija Paulius Saudargas (PPE) lupasi ottaa harrasteautot parlamentin kannassa huomioon.
Tuolta pohjalta pääsin naputtelemaan verkkoon, että latoautot ovat pelastumassa romutukselta. Se taitaa olla klikatuin juttuni ikinä.
EU:n tuntien asiaa ei kuitenkaan ole vielä taputeltu loppuun. Seuraava juttu aiheesta on tarpeen viimeistään, kun EU:n parlamentin lopullinen romutuskanta valmistuu.
Sikäli harmi, että hyvistä Manta-kuvista alkaa jo olla pulaa. ●