Hetki hetkeltä | Lööppi 2/2025
Venla Rossi on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja ravintolakriitikko.
Koronasta se taisi alkaa, siis ihan toden teolla. Maailmanlaajuisen pandemian varjolla kotimaiseen mediaan pujahti uudehko tekemisen tapa, nykyään melkeinpä jokapäiväinen vieras. Se sai lisäbuustia, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaan.
Tämä uudehko journalismin muoto on liveseuranta. En tarkoita reaaliaikaista videokuvaa, vaan verkossa julkaistavaa tekstimuotoista seurantaa. Toki suuria urheilutapahtumia, vaali-iltoja ja itsenäisyyspäivän kättelyä on aikaisemminkin selostettu yleisölle hetki hetkeltä. Kirjoitetussa muodossa liveseuranta oli suomalaisen median verkkosivuilla kuitenkin vielä ennen vuotta 2020 enemmän poikkeus kuin sääntö. Nykyään pienen punaisen vilkkuvan valon ja otsikon ”Media X seuraa” näkee netissä käytännössä joka päivä.
Tämän kolumnin kirjoitusviikolla Suomen suurimmat mediat raportoivat yleisölle tekstimuodossa hetki hetkeltä muun muassa Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasotaan liittyvää pörssin kehitystä, kruununprinsessa Victorian vierailua ja paavin hautajaisia.
Kun media on siirtänyt toimintansa ja liiketaloudelliset tavoitteensa yhä enemmän nettiin, sen on pitänyt omaksua uusia strategioita ja toiminnan tapoja. Täytyy sitouttaa yleisöä ja herättää tunteita. Liveseuranta vastaa näihin molempiin tarpeisiin. Se synnyttää lukijalle tunteen, että meneillään on jotain hyvin tärkeää, jota on seurattava minuutti minuutilta. Reaaliaikainen raportointi on myös uusi ase uutiskilpailuun: kun päivitys voi olla vain yhden lauseen mittainen, saadaan tiedot nopeasti julki.
”TÄRKEÄT TIEDOT HUKKUVAT TRIVIAALIN HÖTÖN SEKAAN.”
Pandemia-aikojen tiedotustilaisuuksia ja Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan oli kätevää, kenties jopa tarpeen seurata lähes reaaliajassa. Viime viikon liveseurannoista kuitenkin jäi itselleni mieleen lähinnä se, että 23.4. kello 11.08 kruununprinsessa Victorialle ja muulle seurueelle ”tarjottiin lounaaksi kotimaista kirjolohta ja remouladekastiketta erilaisten salaattien ja lisukkeiden kera”. Tämän tiedon tarjosi Ilta-Sanomat. Helsingin Sanomat taas raportoi paavin hautajaisista 26.4. täsmälleen kello 12.32, että ”ehtoollista tarjotaan myös journalisteille”.
Kiva tietää.
Liveseurannat toimivat monella tapaa sosiaalisen median logiikalla. Ne sisältävät välittömiä reaktioita ja loputtoman tekstimassan. Lukija ei tiedä, pitäisikö lukeminen aloittaa alusta vai lopusta, eikä keskittymistä helpota, että sivu päivittyy jatkuvasti. Liveseurannassa kerrotaan faktoja, mutta ei juurikaan aseteta niitä kontekstiin. Asioiden tärkeysjärjestys ja merkitys katoavat. Siinä mielessä tekstimuotoinen hetki hetkeltä -seuranta on kuin tiivistys mediatalojen verkkosivujen ongelmista: tärkeät tiedot hukkuvat triviaalin hötön sekaan. Jatkuva somen selaaminen tuhoaa paitsi keskittymiskyvyn myös mielenterveyden. Siitä huolimatta haluamme näköjään tehdä journalismista samanlaista ja hävittää samalla alan uskottavuuden rippeetkin.
Mikäli liveseurantojen määrästä voi päätellä jotain, yksi tämän vuoden merkittävimmistä uutistapahtumista on ollut se, että eräs mies murhasi entisen puolisonsa, joka pelasi aikaisemmin jääkiekkoa. Kun tätä tapahtumaa puitiin oikeudessa, liveseurantaa tekivät yhtä aikaa Yle, Helsingin Sanomat, MTV ja molemmat iltapäivälehdet. Ehkä tässä tapauksessa juttutyyppi valittiin myös strategisista syistä. Pitkässä, analyyttisessä artikkelissa olisi kenties ollut vaikea perustella lukijalle, miksi aiheesta ylipäätään kirjoitettiin niin laajasti. Mutta jos täytyy koko ajan klikata auki uusimmat päivitykset, ei ehdi kyseenalaistaa niin kovasti.●