”Haluan vain kirjoittaa” | Lööppi 2/2025
Ulkomaalaistaustaiset toimittajat joutuvat kamppailemaan löytääkseen paikkansa suomalaisessa mediassa. Vikes pyrkii edistämään heidän työllistymistään mentoroinnin avulla.
Kun Botond Vereb-Dér muutti Unkarista Suomeen, toimittajaksi ryhtyminen ei tuntunut mahdottomalta. Hän oli suorittanut kaksoistutkinnon Pázmány Péterin katolisessa yliopistossa. Siellä hän opiskeli viestintää ja media-alaa sekä suomalais-ugrilaisia kieliä ja erikoistui suomen kieleen.
Vuonna 2008 Vereb-Dér saapui Suomeen saatuaan töitä suomalaisesta yrityksestä, mutta työ ei vastannut odotuksia.
– Toimin tulkkina ja kääntäjänä sekä hoidin henkilöstöasioita, koska hallitsin sekä unkarin että suomen kielen. Mutta en saanut osaamiseni mukaista arvostusta, olin aina toisarvoinen työnantajani silmissä, muistelee Vereb-Dér.
Ajan myötä hän rakensi monipuolisen uran median ja julkisen sektorin viestinnän parissa. Hän työskenteli muun muassa tiiminvetäjänä kiinalaisessa mediayrityksessä Tampereella, maahanmuuttoasiantuntijana julkisella sektorilla ja harjoittelijana Hämeen Sanomissa. Toimituksen inklusiivista asennetta hän muistelee lämmöllä. Kielitaito ja työkavereiden kontaktit avasivat ovia. Viimeisimpänä Vereb-Dér päätoimitti Suomi–Unkari-lehteä, joka on kulttuurilehti Suomen ja Unkarin suhteiden edistämiseksi.
Botond Vereb-Dérin tavoite on kirkas. Hän haluaa vakiinnuttaa asemansa politiikan toimittajana suomalaisessa mediassa. Askeleen tätä tavoitetta kohti hän otti osallistumalla Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun järjestämään ensimmäiseen maahanmuuttajataustaisille toimittajille tarkoitettuun ohjelmaan.
Opiskelurupeama osui koronapandemian aikaan, ja osallistujat tapasivat vain verkossa.
– Minulla ei ollut mahdollisuutta luoda siteitä kollegoihini tai saada harjoittelupaikkaa, kertoo Vereb-Dér.
Hän tietää, että journalismissa vahvan maineen rakentaminen vaatii laadukkaan työn lisäksi verkostoja, jotka auttavat tekemään työstä näkyvää.
Tällainen mahdollisuus tarjoutui Viestintä ja kehitys -säätiö Vikesin Praktikantit-mentorointiohjelman kautta. Ohjelma pyrkii auttamaan ulkomaalaistaustaisia toimittajia integroitumaan suomalaiseen mediaympäristöön.
A match made in Vikes
Vikes kiinnitti vuonna 2023 huomionsa Suomessa asuvien ulkomaalaistoimittajien tilanteeseen ja alkoi selvittää asiaa.
– Selvisi, että toimituksissa pelättiin kielimuuria eikä oikein osattu kuvitella, että ulkomaalaistaustaisista toimittajista olisi heille mitään hyötyä, kommentoi Kristiina Markkanen, toimittaja ja mentorointiohjelman osa-aikainen vetäjä.
Mentorointiohjelma oli toimittajien työtä, sananvapautta ja moniarvoisuutta tukevan Vikesin vastaus ongelmaan.
Markkasen mukaan kyseessä ei ole työllistymiskurssi. Tarkoitus on, että ulkomaalaistaustaiset toimittajat voivat luoda merkityksellisiä suhteita toimitusten kanssa ja ymmärtää paremmin suomalaista mediakenttää.
Botond Vereb-Dér sai mentorikseen Ylen politiikan toimittajan Päivi Lakan. Mentorointiparit valittiin yksinkertaisella ja sujuvalla prosessilla. Osallistujat ja mentorit listasivat kolme henkilöä, joiden kanssa halusivat työskennellä, ja järjestäjät tarkistivat parien yhteensopivuuden.
Botond valitsi Lakan, koska uskoi voivansa oppia häneltä paljon. Lakka oli hänen ykkösvalintansa.
Päivi Lakka opiskeli journalismia Jyväskylän yliopistossa ja suoritti maisterin tutkinnon mediatutkimuksesta Helsingin yliopistossa. Opiskeluaikanaan hän osallistui journalismin vaihto-ohjelmaan Tansaniassa ja vieraili myöhemmin useissa Latinalaisen Amerikan, Euroopan ja Afrikan maissa. Nämä kokemukset laajensivat hänen ymmärrystään globaalista mediasta ja kulttuurista.
Harjoittelu Suomen Kuvalehdessä auttoi Lakkaa pääsemään kiinni politiikan toimittajan uraan. Sittemmin hän on työskennellyt erikoistoimittajana Ilta-Sanomissa ja Ylessä, jossa hän on ollut vuodesta 2023 lähtien. Ylellä Lakka tekee uutisia politiikan aiheista nettiin, radioon ja televisioon.
Myös Lakka oli vaikuttunut Vereb-Dérin kiinnostuksesta politiikan journalismiin ja sujuvasta kielitaidosta.
– Yllätyin, että hän puhuu loistavaa suomen kieltä. Se on helpottanut viestintäämme.
Vereb-Dér oli myös hänen ykkösvalintansa.
”En halua, että minut nähdään vain unkarilaisena.”
Teoriaa, käytäntöä ja keskustelua
Mentoriparit tapaavat joka toinen viikko Tekstin talolla Helsingissä. Koulutuskertoihin sisältyy asiantuntijan vetämä luento tai keskustelu työelämästä sekä katsaus jokaisen praktikantin projektin tilanteeseen.
Ohjelman osallistujat tulevat muun muassa Ukrainasta, Iranin Kurdistanista, Irakista, Skotlannista, Venezuelasta ja Ruandasta. Monimuotoisuus tuo mukanaan rikkaan yhdistelmän kieliä, taitoja ja tarinankerrontatyylejä.
Tapaamiset pidetään pääasiassa suomeksi, mutta koska osallistujien kielitaito vaihtelee, englantia käytetään tarvittaessa apukielenä.
Jokaisella mentoroitavalla on omat tavoitteensa, ja työtavat on valittu sen mukaan. Vereb-Dérin toive on rakentaa pitkäaikaisia avustajasuhteita eri mediatalojen kanssa. Lakan mukaan he ovat tavanneet virallisten kokoontumisten ulkopuolella kolme kertaa, ja silloin he ovat keskustelleet juttuideoista.
Lakan rooli on ollut auttaa Vereb-Dériä löytämään juttuideoilleen suomalaisia kiinnostavia näkökulmia sekä sopivia yhteistyötahoja, joille tarjota juttuja. Hän on myös tarvittaessa editoinut kieli- ja tyylivirheitä.
– Botondilla on laaja tietämys EU-politiikasta ja Natosta, ja ne ovat kiinnostavia aiheita. Hän myi äskettäin yhden artikkelinsa aikakausilehteen. Ilahduin siitä valtavasti, kommentoi Lakka.
Ikuinen ulkomaalaisleima pelottaa
Vereb-Dér on työskennellyt monissa organisaatioissa, jotka vahvistavat korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien asemaa Suomessa. Hänen viimeisin työpaikkansa Suomi–Unkari-lehden päätoimittajana on uhattuna hallituksen leikkausten vuoksi. Se pakottaa etsimään uusia mahdollisuuksia.
Vereb-Dér tietää, että työmarkkinoilla kilpailu on armotonta myös sujuvasti suomea puhuville.
– Ymmärrän, että minun täytyy hakea hakemasta päästyäni, mutta se ei poista hylkäysten tuomaa pettymystä, hän sanoo.
Silti freelance-työ vaikuttaa realistisimmalta polulta eteenpäin. Mutta se tuo mukanaan omat haasteensa: jatkuva juttujen myynti, laskutuksen hallinta – ja tietenkin itse kirjoittaminen. Kuitenkin Vereb-Dériä huolestuttaa eniten leimautuminen pelkästään ”ulkomaalaiseksi”.
Hän ei halua kirjoittaa vain Unkarin politiikasta tai Unkarista. Hän haluaa osallistua rakentavasti keskusteluun suomalaisesta yhteiskunnasta.
– Koen, että suomalaisessa mediassa Unkari nähdään aina negatiivisesti, joten jos voin tarjota uuden näkökulman, teen sen mielelläni. Mutta en halua, että minut nähdään vain unkarilaisena, hän sanoo.
Lakalle mentoroinnin arvo on molemminpuolisessa kasvussa. Hän myöntää, että oman maan näkeminen ulkomaalaisen näkökulmasta voi olla epämukavaa, mutta uskoo, että tämänkaltainen epämukavuus on tarpeellista.
– Yhteistyö voi hyödyttää meitä molempia.
Kun Vikesin ohjelma päättyy syyskuussa, sekä mentori että mentoroitava toivovat, että se on vasta alku pitkäaikaiselle ammatilliselle suhteelle. Sellaiselle, joka perustuu jaetuille tarinoille ja näkemyksille, mutta myös keskinäiselle kunnioitukselle ja toiveelle osallistavammasta media ympäristöstä. ●
Praktikantit – mentorointiohjelma ulkomaalaistaustaisille toimittajille Suomessa
- Osa Helsingin Sanomain säätiön tukemaa kaksivuotista Media moniäänisemmäksi nyt! -projektia.
- Ohjelma kestää kahdeksan kuukautta, helmikuusta syyskuuhun 2025.
- Praktikantit ovat journalismin ammattilaisia.
- Kokonaisuuteen kuuluu mediataloille tarjottavaa sparrausta moniäänisyyden vahvistamiseen sekä toimittajien ammatillista tukemista.