Arkailematta maailmalle | Lööppi 2/2025
Tämän hetken todennäköisesti luetuinta ja tunnetuinta suomalaistoimittajaa maailmalla ei moni Suomessa edes tiedä. Uralla on kantanut vahva erikoistuminen, arkailematon verkostoituminen ja riskinottokyky.
Melissa Heikkilä, 32, on Financial Timesin tekoälyyn erikoistunut toimittaja, joka on tehnyt ison osan urastaan ulkomailla. Alkuvuodesta Suomen tiedetoimittajain liitto noteerasi Heikkilän työn ja myönsi hänelle Vuoden 2025 tiedetoimittaja -palkinnon. Toinen palkittu oli tiedetoimittaja Tiina Raevaara.
Heikkilän työ Financial Timesin toimituksessa Lontoossa alkoi tammikuussa. Ensimmäisiä tulikokeita oli Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tullipäätöksistä käynnistynyt kaoottinen viikko, joka pyöräytti Heikkilän työtehtävälistan täysin uusiksi.
– Mietimme tiimin kanssa, miten käsitellä nopeasti muuttuvaa uutistilannetta kaikkein relevanteimmista näkökulmista. Vietin paljon aikaa tutkien teknologiasektorin monimutkaisia ja globaaleja toimitusketjuja.
Teknologia ei ole neutraalia
Parikymppisenä Heikkilällä kesti aikansa tunnistaa aihepiiri, johon erikoistua. Erikoistumisalueeksi valikoitui teknologia ja lopulta vielä rajatummin tekoäly, ja jälkikäteen on helppo todeta, että olihan merkkejä nähtävissä jo aiemmin.
– Lapsena pelasin paljon video- ja tietokonepelejä. Rakastin tietokoneita ja opettelin koodaamaan html-koodia, jolla tein omia nettisivuja. Luin myös todella paljon suomeksi ja englanniksi ja vietin paljon aikaa Suvelan kirjastossa Espoossa.
Heikkilän johtoajatus journalistina on halu selittää monimutkaisia ilmiöitä kansantajuisesti, jotta ihmiset, yritykset ja päättäjät voivat tehdä tietoisia päätöksiä teknologian käyttötavoista.
– Tieto on valtaa, ja teknologiafirmat hyötyvät siitä, että ihmiset eivät oikein ymmärrä heidän työtään tai tuotteitaan. Teknologiafirmoilla on ennennäkemättömän paljon vaikutusvaltaa, ja on äärimmäisen tärkeää vaatia niiltä vastuullista toimintaa. Teknologia ei ole neutraalia.
Tekoälyn saralla Heikkilää kiinnostavat tällä hetkellä erityisesti geopolitiikka ja tekoälyn sosiotekniset kysymykset.
Dildotehdas teki vaikutuksen
Merkittävä askel kansainväliselle uralle oli Heikkilän pääsy The Economist -lehden toimittajaksi Lontooseen vuonna 2017. Mielessä oli kytenyt jo pitempään halu päästä juuri Lontooseen, ja kaksikielisellä kielitaito oli kohdallaan.
Tietä The Economistin toimittajaksi Heikkilä pohjusti jo vuonna 2016, kun hän pääsi Ylioppilaslehden toimittajana mukaan Slush-tapahtumaan Helsingissä.
Kulisseissa hän meni tervehtimään tapahtumaan saapuneita The Economistin päällikkötoimittajia.
– Sovimme kahvitapaamisen Lontooseen. He kertoivat, millaista lehdessä on työskennellä. Minulla taas oli paljon ideoita, joita pitchasin.
Tapaamisia oli lopulta useita. Kun The Economistiin sitten avautui paikka, Heikkilä haki sitä, eteni työhaastatteluun ja tuli valituksi.
Heikkilä muistaa häneltä kysytyn, mitä eroa on New York Timesilla, The Economistilla ja Vicella.
– New York Times kertoo uutisen, The Economist tekee analyysin ja Vice vie kierrokselle dildotehtaaseen. Kai tämä teki vaikutuksen.
Osaksi suurta maailmaa
The Economistissa Heikkilä omaksui uutistyön tekemisen englanniksi ja kartutti tietojaan brittiyhteiskunnasta. Kiinnostavia tilaisuuksia ja ihmisiä riitti, ja tuntui kuin olisi päässyt osaksi suurta maailmaa.
Toimittajana Heikkilä oli vielä generalisti, jolta puuttui selvä substanssiosaaminen ja erikoistumisalue. Hän työskenteli uutisdeskissä, teki somea ja pyrki kirjoittamaan ohessa omia juttuja.
The Economistissa Heikkilällä oli useita lyhyitä työsopimuksia. Hän haki vakituisia työpaikkoja, mutta joutui pettymään.
Lontoossa asuminen teki alkuun äärimmäisen tiukkaa, kun homeisesta kimppakämpästäkin piti pulittaa palkkatuloihin nähden iso siivu.
– Harkitsin hetken freelanceriksi ryhtymistä ja myös paluuta Suomeen.
Tukipilarina oli brittiläinen miesystävä, johon Heikkilä oli tutustunut ollessaan Erasmus-opiskelijavaihdossa University College Londonissa 2016. Sittemmin miesystävästä on tullut Heikkilän puoliso.
– Hain erikoistumisaluettani tosi paljon, ja ehkä siksi ajanjakso The Economistissa oli vähän haastava. Siellä arvostetaan tosi paljon sitä, että tietää jostakin aihealueesta hyvin paljon. Halusin erikoistua ja osittain siksi lähdin muualle.
Brysselissä oppi EU-jargonia
The Economistista matka jatkui kahden vuoden jälkeen Belgiaan Politicon toimitukseen, jossa Heikkilä aloitti loppuvuodesta 2019. Politico on yhdysvaltalaisjuurinen media, jolla on EU-instituutioihin ja niissä tapahtuvaan vallankäyttöön keskittyvä toimitus Brysselissä.
Alkuun Bryssel oli jargonintäyteinen EU-kupla, jossa piti opetella navigoimaan instituutioissa ja poliittisissa piireissä. Brysseliin oli jo aiemmin asettunut Heikkilän juristipuoliso, ja Heikkilä seurasi perästä, kun sai avoimessa haussa olleen toimittajapaikan.
Politicosta Heikkilälle karttui paljon ammattitaitoa, ja erikoistuminen teknologiaan ja tekoälyyn pääsi toden teolla vauhtiin.
– Sain paljon vastuuta, kirjoitin suosittua tekoäly uutiskirjettä ja pääsin tekemään isoja, kunnianhimoisia juttuja. Olen edelleen yhteydessä moneen kontaktiini niiltä ajoilta.
Työtahti Politicossa oli tiukka. Myös koronapandemia väritti kokemusta ja antoi kylmää kyytiä ennakko-odotuksille. Tapahtumien, vilkkaan seuraelämän ja ranskan kielen oppimisen sijaan iso osa ajasta vierähti kotona ja Zoomissa.
VERKOSTO ON KAIKKI KAIKESSA. ÄLÄ VÄHÄTTELE OMAA AMMATTITAITOASI JA KOKEMUSTA.
Riskinotto kannattaa
Kansainvälinen ura on ollut Heikkilälle luonteva valinta. Hän kasvoi Suomessa kaksikielisessä perheessä suomalaisen isän, filippiinienkiinalaisen äidin ja pikkuveljen kanssa. Kotikielet olivat suomi ja englanti.
– Molemmat vanhempani ovat asuneet ulkomailla. Olen aina ajatellut, että itsekin haluaisin joskus.
Kansainvälisestä toimittajan urasta haaveilevia Heikkilä kannustaa ottamaan riskejä, kuten muuttamaan ulkomaille.
Urapolullaan suurimpana riskinottona Heikkilä pitää muuttoa Lontooseen, toiseksi suurimpana muuttoa Brysseliin.
Mikäli työskentely englanninkielisessä mediassa kiinnostaa, natiivitasoinen kielitaito ei Heikkilän mukaan ole deal breaker.
– Enemmistö suomalaisista toimittajista osaa kirjoittaa ja puhua englantia tosi hyvin. Jos vaikka lopputyö on kirjoitettu englanniksi, se antaa hyvät lähtökohdat lähteä maailmalle. Uutiskieli on aika yksinkertaista.
Verkosto on kaikki kaikessa
Heikkilä kannustaa osallistumaan alan konferensseihin ja verkostoitumaan ulkomaisten toimittajien kanssa.
– Verkosto on kaikki kaikessa. Opettele kertomaan oma tarinasi tyylikkäästi. Älä vähättele omaa ammattitaitoa ja kokemusta.
Heikkilä on ilmeisen ahkera ja arkailematon verkostoituja – siis hyvä ottamaan yhteyttä ihmisiin, keskustelemaan ja hankkimaan tietoja. Kyse on toimittajan työssä hyödyllisistä perustaidoista.
Kontaktiverkoston rakentaminen on jatkuvaa.
– Tänäänkin kävin kahvilla yhden tyypin ja lounaalla toisen kanssa.
Verkostojen avulla saa parhaimmillaan skuuppeja tai vähintäänkin ideoita hyvistä haastateltavista ja juttuaiheista.
– Tosi usein käy niin, että saan one to one -kontaktin takia kiinnostavan tutkimuspaperin, uutisen tai idean.
Yksi esimerkki näin syntyneestä jutusta on Heikkilän kirjoittama Googlen DeepMind-tekoälylaboratoriota koskeva juttu. Hän sai selville, että tämä yksi alan johtavista laboratorioista on muuttanut tutkimuspolitiikkaansa enemmän tuotepainoitteiseksi. Ideana on suojella Googlen kilpailuetua ja julkaista kilpailijoita, kuten OpenAI:ta hyödyttävää tutkimustietoa viiveellä.
– Tämä juttu syntyi, koska tunsin entuudestaan paljon DeepMindin tutkijoita.
Heikkilä tapaa ja jututtaa ihmisiä lähes jokaisena työpäivänään. Se on hänelle tapa pysyä perillä tekoälyaiheista vaikkapa tutkimusraportteihin perehtymisen lisäksi. Tapaamisissa ei useinkaan ole ennalta määriteltyä agendaa.
– Kyllähän nämä ovat helposti win-win-tilanteita. Minä saan uutisen ja tutkija tutkimukselleen julkisuutta.
Välillä työ vie kaiken ajan
MIT Technology Review on Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) julkaisema arvostettu media, joka on erikoistunut tulevaisuuden teknologioiden ja niiden yhteiskunnallisten vaikutusten seuraamiseen. Kyse on perinteikkäästä julkaisusta, joka on perustettu 1899. Päätoimitus sijaitsee Yhdysvaltain Cambridgessa.
Heikkilä aloitti MIT Technology Review’n tekoälytoimittajana vuonna 2022. Itä-Lontoossa jaetussa työtilassa sijainneessa toimituksessa oli vain kuusi toimittajaa. Työpaikka oli hyvä, kollegat fiksuja ja mukavia – ja työn ja vapaa-ajan tasapaino viimein kohdallaan.
Mediassa Heikkilän on kerrottu neuvotelleen itselleen 50 prosentin palkankorotuksen MIT Technology Review’hyn siirtyessään. Selitys huimalle palkkahypylle on koruton.
– Sain Politicolla niin vähän palkkaa. Se oli se suurin tekijä.
Heikkilä on työskennellyt monessa kotimaisessa ja ulkomaisessa toimituksessa ja pystyy siksi vertailemaan niiden resursseja.
Lontoossa nuoret toimittajat ja ylempien portaiden päälliköt ovat vähän tekemisissä. Osin tämä selittyy sillä, että organisaatiot ovat niin isoja.
– Joskus johto saattaa toivoa lisää juttuja tietystä aihepiiristä, ja ne sitten tehdään. Muuten tämä on hyvin bottom up ja toimittajat pitchaavat itse juttujaan.
Toimitus elää uutissyklin mukaan, mikä tarkoittaa kiireisinä uutisviikkoina tavallista pitempiä työpäiviä.
– Silloin työ vie kaiken aikani. Mutta saan itse määritellä ja päättää juttuaiheeni sekä työtahdin. Määrällisiä juttutavoitteita meillä ei ole, mutta oletuksena on, että koko ajan on joku juttu työn alla.
Työuupumuksesta puhutaan toimittajien kesken paljon.
– Varsinkin Politicossa se oli iso ongelma.
Ylitöistä ei makseta
Brittikulttuurissa yleisemmin on riittänyt opeteltavaa.
– Suomalaisena olin tottunut siihen, että asiat hoidetaan aika suoraviivaisesti, vähemmän mutkan kautta. Täällä pitää olla hienotunteisempi.
– Alkuaikoina pyysin asioita aika suoraan joltain kollegalta. Olisi pitänyt olla paljon kohteliaampi. Suomalaiset ovat ihanan suorapuheisia, britit eivät välttämättä ole. Ja kyllä, olen ehdottomasti mukautunut tähän.
Englannissa Heikkilä on huomannut, että journalismi on hyvin elitistinen ammatti. Monet toimittajat ovat käyneet samat yksityiskoulut ja yliopistot ja ovat sukua joillekin ”tärkeille” henkilöille. The Economistissa moni oli valmistunut Oxfordista tai Harvardista.
Suomessa tilanne on sosioekonomisesti erilainen. Puhutaanko Englannissa alan elitistisyydestä ja toimittajien taustojen homogeenisuudesta?
– Vähän joo. Kyllä ihmiset ovat enemmän tietoisia siitä. Mutta ovatko asiat muuttuneet. Ehkä vähän parempaan päin. Esimerkiksi minä en ole käynyt Oxfordia tai Harvardia.
Nimensä vuoksi Heikkilä tunnistetaan helposti suomalaiseksi, mitä hän pitää kivana.
– Monilla on tosi positiivinen mielikuva Suomesta, on vaikka käynyt Helsingissä joskus. Itse olen hieman outo kameleontti, kun puhun vähän sellaista international school -englantia.
Nykyisessä toimituksessa on Heikkilän lisäksi työntekijöitä ainakin Norjasta, Ranskasta, Japanista, Intiasta, Kiinasta, Kreikasta ja Yhdysvalloista.
Heikkilän mukaan Britanniassa työntekijältä vaaditaan joustavuutta ja työtaakka ja -tahti voivat olla kovempia kuin Suomessa. Lomat ovat lyhyitä, eikä ylitöistä makseta.
HEIKKILÄ TAPAA JA JUTTUTTAA IHMISIÄ LÄHES JOKAISENA TYÖPÄIVÄNÄÄN.
Räätälöity työpaikka
Financial Times on kansainvälistä taloutta ja politiikkaa seuraava, vuonna 1888 perustettu maailmanlaajuisesti arvostettu brittiläismedia. Sen päätoimitus sijaitsee Lontoossa. Japanilainen mediakonserni Nikkei osti lehden vuonna 2015.
Financial Timesissa ei varsinaisesti ollut työpaikkaa auki tekoälytoimittajalle, vaan se luotiin Heikkilälle.
– He halusivat laajentaa tekoälytiimiään ja etsivät sopivaa tyyppiä. Olin heidän shortlistillään, ja he ottivat minuun yhteyttä. Aiempi työni oli huomattu, ja he olivat pitäneet näkemästään.
Yhteydenotto tuli melko lailla puskista. Nykyisen pomonsa Heikkilä oli tavannut vuosia sitten kahveilla, ja pomo kyllä muisti tapaamisen. Yhden tiimiläisistä Heikkilä oli tavannut joskus teknologia-alan bileissä.
Financial Timesin työkulttuuria Heikkilä kuvailee osallistavaksi ja yhteistoiminnalliseksi.
– Yhteistyötä tehdään usein, jotta voidaan hyödyntää myös kollegan osaamista. Tosi usein yksi kollega saattaa tavata jonkun ja kuulee jotain. Skuupille pitää olla kaksi lähdettä, ja näin voidaan yhdistää voimat.
Toimituksen sisällä erikoisosaamista jaetaan, ja esimerkiksi tutkivat toimittajat pitävät kollegoille master classeja. Talossa on myös erikoisosaajia, jotka yhdistävät tutkivan journalismin menetelmiä visuaaliseen analyysiin. Visual investigations -toimittajat osaavat tulkita satelliitti- ja valvontakuvia, somevideoiden geolokaatioita tai analysoida videorekonstruktioita.
Nykyisestä palkastaan Heikkilä ei haluaisi juurikaan puhua, koska on ollut talossa vasta vähän aikaa. Muutamilta Financial Timesin kollegoilta hän tiedusteli palkkatasoa. Ensimmäisen saamansa tarjouksen hän sai neuvoteltua paremmaksi.
Jos entiset merkit pitävät paikkansa, seuraavaa urasiirtoa voisi odottaa jotakuinkin vuodelle 2027 tai 2028. Ehkä muutto Yhdysvaltoihin? Financial Timesilla on toimitus myös San Franciscon teknologiakeskittymässä.
On siis syytä kysyä, mitä seuraavaksi, Melissa Heikkilä?
– Olen juuri aloittanut täällä, eikä minulla todellakaan ole kiire pois. Tämä on hyvä työpaikka, ja moni kollega jää tänne vuosikymmeniksi. Hienoa on myös se, että vaihtoehtoja on monia. San Francisco on yksi vaihtoehto, mutta olen avoimin mielin. Tällä hetkellä meillä ei ole suunnitelmissa muuttaa minnekään. ●
Melissa Heikkilä
• 32-vuotias
• Valtiotieteiden kandidaatti Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta, pääaine viestintä
• Työskenteli vuosina 2014–2017 kolmena kesänä Helsingin Sanomien kesätoimittajana, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Aino-lehden toimittajana, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan julkaisemassa Ylioppilaslehdessä toimittajana ja satunnaisesti Ylellä
• Työnantajat sittemmin The Economist, Politico Europe, MIT Technology Review ja Financial Times
• Harrastukset: luova kirjoittaminen, jooga