Hollywood-asiantuntija | Lööppi 4/2024
Parikymmentä vuotta Los Angelesissa ovat tehneet toimittaja Kirpi Uimosesta Hollywoodin tähtiloiston asiantuntijan.
Toimittaja Kirpi Uimosen puheessa vilahtelevat George Clooneyn ja Nicole Kidmanin kaltaisten näyttelijöiden nimet jotakuinkin sillä tuttuuden tasolla, jolla yleensä puhutaan vaikkapa naapureista.
– Clooney saattaa hyvinkin lähettää PR-ihmisensä haastatteluhuoneesta pois ja ilmoittaa tälle, ettemme me nyt tarvitse häntä.
Ohimennen Uimonen kertoo, miten George Clooney lausuu hänen nimensä muodossa ”Kööpi”. Tai miten Colin Farrell oli edellisviikolla heittäytynyt haastattelussa poikkeuksellisen puheliaaksi ja avautunut elämästään erityislapsen isänä.
Ensimmäiset lehtijutut Uimonen kirjoitti 1980-luvun puolivälissä avustaessaan Seura-lehden elokuvapalstaa. Eipä nuori avustaja tuolloin kotisohvalla Treffit Elmossa -elokuvaa arvioidessaan tiennyt, että haastattelisi tulevaisuudessa elokuvassa näyttelevää Rob Lowea useita kertoja.
Nyt, viisikymppisenä, Uimonen usein muistuttaa kotimaisia asiakkaitaan, miten suomalainen media on kaukana Hollywoodista, mutta Hollywood vain yhden ihmisen päässä Suomesta. Ja se ihminen on usein Kirpi Uimonen.
Ei ikinä toimittajaksi
Los Angelesiin Uimonen muutti loppusyksystä 2002, omien sanojensa mukaan rakkauden perässä, mutta töitä tekemään. Työt tarkoittivat journalismia, jonka pariin toimittajasuvun tyttö oli ajautunut hieman varkain.
Aikoinaan lukion jälkeen hän oli toiminut muun muassa Yhtyneissä Kuvalehdissä kerroslähettinä ja koodannut parina kesänä Seuran televisiosivuja. Yhtyneillä työskenteli myös Kirpin äiti, toimittaja Marja-Terttu Luoma. Kun äidin kollegat utelivat kesätyöläiseltä, milloin tämä ryhtyy toimittajaksi, ”en koskaan” -vastaus tuli aina napakasti.
Seuraa nuori Uimonen avusti kuitenkin pitkään. Juttuja syntyi niin seurapiiri- kuin rockpalstoille. Sitä kautta kotimainen musiikkibisnes tuli entistä tutummaksi ja kontakteja syntyi. Rohkeutta kerättyään hän uskalsi tarjota freelance-juttuja nuorisolehti Suosikkiin vuonna 1997.
”Yksittäinen suomalaistoimittaja on vain pieni osa Hollywoodin viihdekoneistossa.”
Hollywood ei ollut unelma
Nykyisin Uimosen puheenparressa kuuluu pieni vaikutus yli kahdestakymmenestä Yhdysvalloissa asutusta vuodesta. Puheessa toistuu usein termi networking.
Hollywoodissa vuosikausia rakennetuilla henkilökohtaisilla verkostoilla voikin olla valtava merkitys, mutta erilaisten kontaktien tärkeys tuli selväksi jo lapsuudenkodissa.
”Nuorena sain äidiltä neuvon, jota päätinkin noudattaa: – Mene ja tutustu ihmisiin, käy festareilla, matkusta ja verkostoidu. Hanki tietoa”, Uimonen kirjoittaa tänä syksynä ilmestyneessä teoksessaan Työpaikkana Hollywood (Docendo).
Verkostoja Los Angelesin suuntaan oli syntynyt alun perin esimerkiksi musiikkijournalismin kautta. Jo parikymppisenä Uimonen saattoi lähteä talveksi Losiin kaverien luokse taskussaan kollegan vinkistä anottu toimittajaviisumi. Tarkoitus oli pitää hauskaa ja tehdä juttuja, ei niinkään kohdata tulevaa puolisoa.
Vaikka Uimonen eteni sittemmin Suosikin toimitussihteeriksi ja päälliköksi, ennen pitkään hän kuitenkin muutti kumppaninsa kotimaahan.
Aikomuksena ei ollut kasvaa Hollywood-asiantuntijaksi. Eihän Uimonen ollut osannut edes ajatella jäävänsä Kaliforniaan.
– Hollywood ei ollut koskaan minulle minkäänlainen unelma, hän sanoo.
– Ja kyllä minä moneen kertaan myös puuduin kirjoittamaan Hollywood-tarinoita.
Uimonen viittaa erityisesti ensimmäiseen vuosikymmeneen, jolloin hän työskenteli suomalaisen freelance-toimittajan statuksella.
”Toimittajan työ Hollywoodissa on kontrolloitua minuuttipeliä.”
PR-ihmiset kontrolloimassa
Hollywoodin näkökulmasta suomalainen elokuvamarkkina on minimaalinen.
– Yhdysvalloissa ei merkitse paljoakaan, ilmestyykö juttuja Suomessa vai ei, koska ei alueelta rahaakaan liiemmin tule. Yksittäisenä suomalaisena freelancerina olin vain osa viihdekoneistoa, Uimonen sanoo.
Pienen maan freelancerin ominaisuudessa hän osallistui studioiden järjestämiin lehdistötapahtumiin. Toisinaan nimekästä tähteä saattoi päästä haastattelemaan hetkeksi kahden kesken, mutta suurin osa kohtaamisista oli isoja lehdistötilaisuuksia tai pyöreän pöydän haastatteluja, joissa kysymyksensä saivat esitettyä kovaäänisimmät.
– Hollywoodin koneisto on niin suuri, että toimittajien työnteko on äärimmäisen kontrolloitua.
Studioiden ja tähtien PR-ihmisillä oli sanansa sanottavana siitä, mihin julkaisuun haastattelua voidaan tarjota, milloin juttu ilmestyy – ja erityisesti siihen, minkälaisia kysymyksiä haastattelussa sopii esittää. Aikana ennen selfiekulttuuria studion tilaisuuksiin saattoi saada ikuisen porttikiellon vaikkapa spontaanista kaverikuvasta tähden kainalossa.
– Olin tottunut huomattavasti vapaampaan työntekoon. Suomessa olin saanut olla toimittajana luova, Uimonen sanoo.
– Monet ihailevat työskentelyä Hollywoodissa. Totta kai siellä kohtaa uskomattomia persoonallisuuksia, huippunäyttelijöitä, maailmantähtiä, mutta itse toimittajantyö on kontrolloitua minuuttipeliä.
Palkinnoista päättämään
Hollywood Foreign Press Association (HFPA) tiedetään kenties parhaiten sen järjestämästä vuosittaisesta Golden Globe -gaalasta. Uimonen valittiin jäseneksi vuonna 1943 perustettuun Hollywoodin ulkomaisten toimittajien järjestöön vuonna 2011, aluksi toki vuoden koeajalla.
Kirjassaan Uimonen muistelee jäsenyyden tuomaa valtavaa muutosta työhönsä:
”Statukseni muuttui Hollywoodissa. Sitä ennen pienen maan freelance-toimittajana tekemisilläni ei ollut juuri painoarvoa, mutta yhtäkkiä minua kohdeltiinkin kuin aikoinaan Suosikin päällikkötehtävissä. Minut tunnettiin etunimellä, mielipiteilläni oli merkitystä ja kutsuja sateli elokuvanäytöksiin ja alan tapahtumiin, joihin minua ei ollut kutsuttu aiemmin.”
HFPA-jäsenyyden myötä Uimosesta tuli yksi Golden Globe -palkinnoista äänestävistä ja päättävistä kansainvälisistä toimittajista. Hän vaikutti jopa siihen, kuka tähti istuu gaalassa milläkin paikalla.
Kultainen maapallo -palkinnoista päättävät haluttiin joka paikkaan.
Järjestön jäsenyys toi toimittajalle aivan uudenlaiset haastattelumahdollisuudet. Enää PR-ihmiset eivät saaneetkaan vaikuttaa haastattelujen sisältöön. Uudenlaista rauhaa työskentelyyn toi myös haastattelujen määrä:
– Teimme kollegoiden kanssa kuusi–seitsemänsataa haastattelua vuosittain. Siksikin uskallan ylpeästi kutsua itseäni Hollywoodin asiantuntijaksi, Uimonen sanoo ja naurahtaa.
Toimittajajärjestö HFPA lopetettiin viime vuonna. Prosessi oli raskas niin järjestölle ja sen jäsenille kuin Uimoselle itselleenkin. Golden Globe -gaala jatkuu yhä, sillä sen immateriaalioikeudet myytiin toisaalle.
Siksi Uimonenkin on nyt uuden edessä. Muutoksen myötä on syntynyt suomenkielinen kirja, ja lisäksi Uimonen on vastaavana tuottajana dokumentissa, joka tarkastelee ilmastonmuutosta pohjoiskalifornialaisessa Paradisen kaupungissa vuonna 2018 riehuneen metsäpalon näkökulmasta.
Materiaalia riittää myös jatkoon.
– Se määrä, jonka olen tähän mennessä tehnyt haastatteluja! hän sanoo.
– Voisin lopun uraani laatia vain biografioita ja muistelmia, jos niin haluaisin.
Kaikista haastatteluista, kaikista kohtaamisista kertyneestä aineistosta hän on nimittäin tullut myyneeksi Suomeen vain viitisen prosenttia.
– En vielä tiedä, mitä kaikella materiaalilla teen, mutta kyllä se kristallisoituu jossain vaiheessa.
Hänellähän on verkostonsa. ●