Pallo hallussa

Etusivu > Lööppi > Pallo hallussa
HSJ:n toiminnanjohtaja Tuula Krzywacki haluaa kehittää kaikenikäisille jäsenille entistä monipuolisempaa toimintaa. – Toivon, että jäsenet lähettävät minulle rohkeasti ehdotuksiaan ja toiveitaan.

Uusi toiminnanjohtaja rentoutuu tenniksellä ja on aidosti kiinnostunut ihmisistä – eikä suostu haukkumaan Karprintiä.

Teksti: Jarmo Hankivaara | Kuva: Pekka Holmström | LÖÖPPI 3/2020

Tweet in Twitter Share in Facebook

Elokuussa aloittanut HSJ:n uusi toiminnanjohtaja Tuula Krzywacki, 42, valittelee, ettei ole koskenut tennismailaan sen jälkeen, kun korona keskeytti aikuisvalmennuksen maaliskuussa.

Häntä selvästi polttelee jo ryhtyä lyömään palloa, kun kuvaaja keksii vielä tukun kuvaideoita. Krzywacki poseeraa kärsivällisesti ja heittää, että olisi mieluummin kameran toisella puolella.

Mailat viedään usein varastoon, kunnes elämän pahimmat ruuhkavuodet ovat ohi. Krzywacki teki päinvastoin. Kun tytär oli yksivuotias, hän kaivoi tennismailat esille monen vuoden tauon jälkeen.

– Tarvitsin yhden hetken viikossa omaa aikaa, ja aikuisvalmennus neljän naisen porukassa on juuri sitä.

Lapsi kypsemmällä iällä on hänen mukaansa suuri lahja.

– En potenut koskaan vauvakuumetta. Toisaalta en voinut myöskään sanoa itselleni, etten tahtoisi lasta. Päätin siis antaa asialle mahdollisuuden.

Nyt tytär on kolmevuotias ja käy tenavatenniksessä samassa hallissa äitinsä kanssa.

Laulu jäi harrastukseksi

Krzywacki syntyi Helsingissä, mutta varttui Järvenpäässä, minne hän muutti nelivuotiaana.

Tenniskärpänen puraisi, kun Krzywacki oli kymmenen ja alkoi lyödä palloa vanhustentalon parkkipaikalla kaverinsa kanssa. Ja kuinka hienoa olikaan päästä toisinaan oikealle kentälle kaverin isän tennisvuorolla.

Lukion jälkeen Krzywacki palasi Helsinkiin ja etsi vuosia omaa tietään. Hän haki Pop & Jazz Konservatorioon ja Teatterikorkeakouluun ja teki monenlaisia töitä sähköhommista lähtien. Hän loi vakavissaan uraa laulajana ja olisi hyvin voinut lyödä läpi, mutta leipätyön sijaan musiikista tuli ammattimainen harrastus.

Lopulta hän päätyi opiskelemaan Helsingin yliopistoon sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa ja viestintää. Siellä journalismi vei mukanaan.

– Yliopistossa tyyliäni kirjoittaa pidettiin liian journalistisena. Journalismin kursseille se taas sopi hyvin.

Kokemuksista hyöty irti

Yliopistosta tie vei ensin toimittajaksi Länsi-Uusimaahan ja sieltä melkein vuosikymmeneksi toimitussihteeriksi, toimittajaksi ja valokuvaajaksi Karprintiin. Krzywacki tahtoi sanomalehtipuolen jälkeen nähdä, millaista työ on aikakauslehdessä.

– Toki minua varoiteltiin kustantajasta. En kuitenkaan elä huhujen perusteella. Ihminen voi heittäytyä lattialle haasteiden edessä – tai sitten nähdä asioissa positiiviset puolet ja ottaa kokemuksista hyödyllisen opin.

Kiinnostus erilaisiin ihmisiin ja heidän tarinoihinsa on loppujen lopuksi se, miksi ryhdyin tekemään toimittajan työtä.

Nopeasti käy selväksi, että Krzywackia on turha yrittää provosoida kertomaan meheviä juttuja lehtitalosta, jonka johto tuomittiin vuonna 2015 työsuojelurikoksista ehdolliseen vankeuteen ja tuntuviin vahingonkorvauksiin.

– Vilpittömästi voin sanoa, että sain vapautta, vastuuta ja luottamusta. Kovin monessa lehtitalossa en olisi voinut tehdä toimittajan työtä yhtä monipuolisesti: suunnitella sisältöjä, valokuvata, kirjoittaa, olla taittoprosessissa mukana ja tehdä suurta spektriä eri lehtiä.

Krzywackin mukaan lehtitalossa vaalittiin myös tiukasti periaatetta, että ilmoitusmyynti ei saanut vaikuttaa journalistiseen aineistoon.

Toisaalta työvuodet Karprintissä tekivät tutuksi myös työlainsäädännön ja työsuojelun. Hän pitää sitä suurena etuna, kun matka jatkuu toiminnanjohtajana HSJ:ssä.

Ihmisten kanssa

Krzywacki uskoo, että uudessa tehtävässä hän pääsee käyttämään hyväkseen kaikkea aiemmin opittua. Journalismin lisäksi hänellä on kokemusta muun muassa tapahtumien järjestämisestä, yhdistystoiminnasta ja poliittisesta vaikuttamisesta.

Toivon, että pystyn edistämään ihmisten hyvinvointia ja jaksamista sekä löytämään siltoja journalismin ja viestinnän välille. Olisi hienoa saada viestintään siirtyneet ihmiset takaisin mukaan HSJ:n toimintaan.

Hän ”energisoisi” mieluusti järjestötoimintaa niin, että se loisi yhteyksiä myös kaikenikäisten HSJ:n jäsenten välille.

– Suhtaudun avoimin mielin jokaiseen ihmiseen. Jammailen jazzia 80-vuotiaiden kanssa, mutta yhtä lailla laulan taustoja nuorille suomiräppäreille. Luulen, että kiinnostus erilaisiin ihmisiin ja heidän tarinoihinsa on loppujen lopuksi se, miksi ryhdyin tekemään toimittajan työtä.

Uuden toiminnanjohtajan mielestä liikuntaakaan ei pidä unohtaa järjestön palvelutarjonnassa. Lajeja piisaa, ja jokainen löytää niistä oman henkireikänsä.

– Itseäni viehättää tenniksessä se, että arki ja huolet katoavat ympäriltä. Kaikki keskittyminen on pallossa.

 


Tweet in Twitter Share in Facebook