Lehtijakelun sietämätön vaikeus

Etusivu > Lööppi > Lehtijakelun sietämätön vaikeus
Kuva: Pekka Holmström

Toimiva jakelu on lehdille elintärkeää. Mutta jakelu on kallista, se tökkii ja jakelijoista on huutava pula. Tämä on yhtälö, johon ei löydy helppoa ratkaisua.

Teksti: Jukka Vuorio | Kuvat: Pekka Holmström | Lööppi 4/2019

Share in X Share in Facebook

Sanomatalon aulassa on pöytä, jolla lepää niput tuoreimpia Helsingin Sanomia. Seinälle kiinnitetyssä lapussa lukee ”noutopiste tilaajille”. Täältä voi noutaa lehden, jos se ei saapunutkaan aamulla postilaatikkoon.

Harva hakee.

Syitä lehden puuttumiselle voi olla monia. Jakaja on saattanut työntää lehden epähuomiossa väärästä luukusta, tai tilauspalvelun ja jakelufirman välillä on ollut tietokatko. Ehkä painokone on piiputtanut, lehtiä kuljettanut auto jäänyt kiinni lumihankeen tai naapuri on napannut lehden laatikosta ennen tilaajaa. Tai sitten jakelureitille ei ole löydetty jakajaa alaa riivaavan työvoimapulan vuoksi.

Jakelu on lehtialan bisneksen kulmakivi. Asiakkaalle on tärkeää, että hänen tilaamansa lehti ilmestyy postilaatikkoon ajallaan. Jos sitä ei ole jaettu, se on pidemmän päälle ongelma myös journalisteille. Jakeluongelmat ovat yksi yleisimmistä syistä lehtitilauksen lopettamiseen.

Vastuun jakeluongelmista kantavat tilauksen myynyt lehti sekä jakelun järjestänyt yhtiö.

Sanomalla tuotannosta ja logistiikasta vastaava johtaja Timo Tassi Sanoma Media Finland Oy:stä sanoo ymmärtävänsä tilaajan näkökulman täysin.

– Lehden imagolle on erittäin tärkeää, että jakelu onnistuu asiakkaan odottamalla tavalla, Tassi toteaa.

– Jos jakelusta vastaavan alihankkijan työ epäonnistuu, Sanoma kantaa siitä vastuun. Jos Sanoma on myynyt vaikkapa Helsingin Sanomat, niin lehden täytyy olla sovittuna aikana sovitussa paikassa.

Helsingin Sanomien varhaisjakelua hoitaa pääkaupunkiseudulla Posti. Uudenmaan muilla alueilla siitä vastaa Postin lisäksi jakeluyhtiö Early Bird. Muualla Suomessa varhaisjakelu hoituu Postin sekä maakuntien aluelehtien ylläpitämien jakeluverkostojen avulla.

EarlyBird on eräänlainen alustatalouden muoto samaan tapaan kuin ravintolaruokaa kuljettavat  Woltti ja Foodora tai autokyytejä välittävä Uber. EarlyBirdin lehdenjakajat eivät ole palkkatyöntekijöitä, vaan yrityksen alihankkijoita. Siksi jakajilla ei ole työntekijän oikeuksia, eikä EarlyBird tarjoa heille työn tekemiseen tarvittavia työvälineitä. Yrityksen listoilla olevilla jakajilla on myös omalla vastuullaan yrittäjän velvollisuudet kuten eläkemaksut ja vakuutukset.

Sanomalehtien varhaisjakelu vaikeutui heti, kun se siirtyi joulukuun 2018 alussa Postilta Sanoma Media Finlandin perustamalle EarlyBird-jakeluverkostolle. Helsingin Sanomat kirjoitti (16.12.2018), että osa jakajista jätti yllättäen lehtien jaon kesken heti ensimmäisenä yönä. Jakajakadon lisäksi ongelmana oli, että moni jakaja oli vailla tarvittavia kerrostalorappujen avaimia. Osa uusmaalaisista tilaajista oli vailla lehteään jopa päiväkausia.

EarlyBirdin jakelusta vastaava Riku Punkkinen kertoi Seuran haastattelussa (17.12.2018), että työhön on vaikea saada ihmisiä, jotka ”pärjäävät meillä”.

Ylen lokakuussa 2019 tekemässä kyselyssä verkkosivujen lukijat saivat kertoa, millaisia kokemuksia heillä on Postin varhais- ja päiväjakelusta. Kyselyn mukaan suurehko osa lehtien tilaajista lopettaa tilauksen juuri jakeluongelmien vuoksi.

– En enää viitsi tilata lehtiä, kun ne tulevat jatkuvasti myöhässä, eräs vastaajista kirjoitti. Toinen kertoi sanomalehden kuukausiliitteen puuttuvan usein, ja kolmannen vastaajan isovanhemmat olivat saaneet kuuden päivän Maaseudun Tulevaisuudet kerralla.

Lehden imagolle on erittäin tärkeää, että jakelu onnistuu asiakkaan odottamalla tavalla.

Osa ongelmista kumpuaa varmasti varhaisjakelun jatkuvasta työvoimapulasta. Marraskuun alussa sanomalehtien varhaisjakeluun etsittiin jakajia TE-palveluiden nettisivuilla yli kolmellekymmenelle paikkakunnalle, esimerkiksi Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään, Kuopioon, Poriin ja lukuisiin pikkukaupunkeihin. Työvoimaa olivat vailla muun muassa Posti, Alma Media ja Keskisuomalainen sekä henkilöstövuokrausyritys RTK.

Työvoimapula ei ole ihme, sillä kahden Lööpin haastatteleman jakajan mukaan työ on raskasta, huonosti palkattua ja monesti myös pelottavaa.

Salossa asuva Anne Salo, 58, jakoi kesällä 2019 Salon Seudun Sanomia, Turun Sanomia ja Helsingin Sanomia kolmen kuukauden määräaikaisella sopimuksella. Joskus jaettavana oli sanomalehtien lisäksi aikakauslehtiä kuten Kodin Kuvalehteä ja Me Naisia, ilmaisjakelussa olevia Someron ja Perniön aluelehtiä sekä kirjeitä. Kaikki lehdet ja kirjeet jaettiin samassa varhaisjakelussa.

Sanomalehdenjakajan työvuoron Salo ajoi työnantajansa eli Varsinais-Suomen Tietojakelun autolla, yhteensä 160 kilometriä yössä.

Maaseudun aamuöisillä pikkuteillä oli omat haasteensa.

– Ajaessa sai olla tarkkana, sillä tiellä juoksi hirviä ja peuroja, ja siihen vielä ketut, kissat ja jänikset päälle.

Kuuden tunnin ja 15 minuutin mittainen työvuoro aloitettiin kello 1.30. Töitä tehtiin myös viikonloppuisin. Salon mielestä työ itsessään oli kohtalaisen mukavaa, sillä työskentely oli itsenäistä. Jos palkka olisi parempi, työ olisi hänestä ihan ok.

Työstä maksettu tuntipalkka oli 8,98 euroa. Lisäksi tuli erilaisia pieniä lisiä.

– Palkka on huono. Kyseessä on kuitenkin yötyö, mikä pitäisi huomioida paremmin. Yötyö vie mehut seuraavasta päivästä.

Salon mukaan sanomalehdenjakajan työ rajoittaa sosiaalista elämää niin päivällä kuin illallakin. Työvuoron jälkeen oli tavallista nukkua iltapäivään saakka, ja illalla oli taas valmistauduttava ja levättävä yötyövuoron vuoksi.

Salo päätyi lehdenjakajaksi, koska hän ei löytänyt Salosta muutakaan työtä. Hän teki 1990- ja 2000-luvuilla pitkän työuran Nokian Salon tehtailla, kunnes yritys lopetti puhelimien valmistuksen siellä.

– Salossa ei ole työpaikkoja, tai jos on, ne menevät aina nuoremmille. Lidlin kassallekin on ollut turha yrittää.

Anne Salo olisi voinut jatkaa työtään sanomalehtien varhaisjakelun parissa, mutta terveydelliset syyt estivät häntä jatkamasta.

Maaseudulla lehdenjako pitäisi yhdistää joihinkin muihin kuljetuksiin, jotta siellä säilyisi edes yksi päivittäinen palvelukuljetus.

Tampereen seudulla Alma Manulla sanomalehdenjakajana työskentelevä Eveliina Koivisto, 50, on ollut alalla jo neljätoista vuotta. Hän tuntee työn ja työehdot erittäin hyvin, sillä hän toimii myös varaluottamusmiehenä.

Koivisto kertoo, että Anne Salon palkka on tyypillinen aloittavan jakajan palkka.

– Ikälisiä tulee sitten ajan myötä muutama porras, mutta ei paljon. Korkeimmillaankin sanomalehdenjakajan tuntipalkka on 10,26 euroa.

Eveliina Koivisto

Koivisto kertoo, että jakoalan työehtosopimuksissa sovitaan asioita aika paljon paikallisesti. Vaihtelua eri firmojen ja paikkakuntien välillä voi olla melkoisesti. Koiviston oma työsopimus perustuu Teollisuusliiton työehtosopimukseen.

Koivisto jakaa etupäässä Aamulehteä ja Helsingin Sanomia, mutta jonkin verran myös Hufvudstadsbladetia. Hänen jakajanuransa aikana työ on muuttunut selvästi, ja muutos on vain kiihtynyt. Koivisto toteaa, ettei kyseessä ole enää sama työ kuin se, jossa hän aloitti vuonna 2005.

– Silloin jaettiin vain sanomalehtiä ja aivan satunnaisesti jotain muuta siinä sivussa. Nyt samassa aamuyön vuorossa jaetaan sanomalehtien lisäksi myös aikakauslehtiä,  kirjeitä ja mainospostia. Jaettavaa on siis enemmän kuin aiemmin, ja työ on muuttunut fyysisesti kuormittavammaksi.

Lisäksi jakelu on teknistynyt. Koiviston työllistäjän Alma Manun jakajien käytössä on matkapuhelinsovellus, johon jakeluosoitteet päivittyvät päivittäin. Kirjepostin jakamisen myötä moni jakaja myös kokee tekevänsä entistä vastuullisempaa työtä.

Koska lehdenjako on yötyötä, työvuorojen aikana kohdataan vähän muita ihmisiä. Vastaantulijoista monet ovat tulossa baarista, ja sen jakaja saa toisinaan huomata ikävämmän kautta. Vaikka Koivisto itse ei ole työssään kohdannut häirintää tai uhkaa, moni tuttu on. Jakajilla ei ole käytössään hälyttimiä tai minkäänlaisia muita turvavarusteita.

– Julkisuudessa ei puhuta paljon siitä, mitä öisin voi sattua. Kaikenlaista häiriköintiä on. Lisäksi luulen, että moni etenkin maahanmuuttajataustainen jakaja jättää kertomatta työssään kohtaamastaan häirinnästä.

Jakajille on annettu ohjeeksi, että rappuun tai hissiin ei pidä mennä samaan aikaan uhkaavalta vaikuttavien henkilöiden kanssa. Lehdet pitää kuitenkin jakaa.

Koivisto tekee jakotyön omalla autollaan. Sen käytöstä maksetaan tavallinen kilometrikorvaus, eli 42 senttiä kilometriltä.

Koivisto aikoo jatkaa nykyisessä työssään. Vaikka yötyössä on oma raskautensa, hän pitää korkeassa arvossa sitä, että päivät ovat vapaat. Jakamiensa lehtimäärien perusteella Koivisto ei usko printtilehtien olevan ihan pian katoamassa.

– On puhetta sanomalehtien lopusta, mutta itse en usko sen tapahtuvan ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Kyllä ihmiset haluavat lukea lehtiä.

 


 

Alan liittojen ehdotuksia jakeluun ja rahoitukseen

Sanomalehtien Liiton liittojohtajan Jukka Holmbergin mukaan sanomalehtien varhaisjakelu toimii pääosin hyvin, mutta ongelmiakin on.

– Joillakin seuduilla sanomalehti menee päiväjakelussa. Kun Posti muutama vuosi sitten myöhäisti päiväjakeluaan, se oli valtavan suuri ongelma näiden alueiden lehtitilaajille.

Sanomalehtien Liitossa jakeluongelmia mietitään paljon, sillä sanomalehdet saavat yhä keskimäärin 85 prosenttia tuloistaan printtilehdestä.

Ratkaisuksi Holmberg ehdottaa jakelujen yhdistämistä.

– Taajamissa pitäisi yhdistää varhais- ja päiväjakelu. Maaseudulla lehdenjako pitäisi yhdistää joihinkin muihin kuljetuksiin, jotta siellä säilyisi edes yksi päivittäinen palvelukuljetus.

Holmberg myös jakaisi Postin kahteen osaan.

– Toinen osa kilpailisi muun muassa pakettibisneksessä ja tuottaisi valtiolle rahaa niin kuin muutkin valtionyhtiöt. Toinen osa, eli jakelu, olisi yhteiskunnallinen, julkinen palvelu. Posti järjestäisi ja kilpailuttaisi sen alueittain.

Holmbergin mukaan tulevaisuudessa jakelun onnistumiseksi tarvitaan todennäköisesti myös julkista rahaa.

– Laskelmamme näyttävät, että jossakin vaiheessa tarvitaan myös julkista rahoitusta. Ensin pitäisi tehdä muut toimenpiteet ja vasta sitten mennä veronmaksajan kukkarolle, mikä on aina vaikea asia.

 

Jakelu on kallista. Se on ollut sitä aina, mutta nyt kun lehtien levikit ja painosmäärät ovat laskeneet, yksittäisen lehden jakeluhinta on noussut.

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho toteaa, että jakelun ongelmat ovat pahoja.

– Vielä suurempi ongelma lehtialalle on kuitenkin Postin jakelun hinta.

Ahon mukaan Posti on monopolina pystynyt nopealla aikataululla korottamaan jakelun hintaa – ja vieläpä useampaan kertaan. Hinta näkyy konkreettisesti myös toimittajatyöpaikkojen määrässä.

– Nyt sanomalehden jakelu maksaa enemmän kuin lehden tekeminen. Eli jakelun hinta on yksi syy, miksi toimituksia on kutistettu.

Jakelun hinnannousu on sinänsä osattu ennakoida, mutta Ahon mukaan korotuksia on tehty odotettua useammin ja isommin.

– Yksi ratkaisu voisi olla muiden Pohjoismaiden tapaan mediatukijärjestelmä, johon kuuluu myös jakelutuki. Mediatuen kokonaismäärä on muissa Pohjoismaissa ollut noin 60 miljoonan euron kokoluokkaa.

Tällä hetkellä Suomesta käytännössä puuttuu Ahon tarkoittama mediatuki.

 


 

Varhais- ja päiväjakelun problematiikka lyhyesti

  • Kustantajaomisteiset ja muut yksityiset varhaisjakelutoimijat jakavat samassa jakelussa sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjeitä, laskuja ja muuta tavallista niin sanottua päiväpostia.
  • Posti ei toimi näin, ainakaan toistaiseksi. Julkisuuteen nousseissa Postin tes-kiistoissa on paljolti kyse juuri jakelun yhdistämisestä.
  • Yhdistämisen oleellisena tavoitteena on hillitä jakelukustannusten nousua. Sen seurauksena jakelijoiden työtaakka on lisääntynyt, mistä he haluavat saada korvauksen.
  • Jakelutyöstä on tullut lyhyiden työsuhteiden ala. Jakelu on työvoimavaltaista, mutta rekrytointi on nykyään iso haaste: jakelufirmojen on vaikea löytää palvelukseensa työntekijöitä. Etenkin sitoutuneista jakajista on puute.

Share in X Share in Facebook